Tässä samaan aikaan kun tuskailen loman loppumista ja pitkän töiden täytteisen syksyn kauden alkamista, niin yritän vielä hetken verran keskittyä muihin juttuihin, sellaisiin pieniin kivoihin, kuten vaikkapa hiusten kasvuun. Havahduin aiemmin tällä viikolla erästä lomapäivän kuvaa katsoeassani siihen, että ovatpa hiukseni ottaneet kasvupyrähdyksen tässä kesän aikana, juuri kuten toivoinkin. Huomion innoittamana oli aivan pakko kaivaa arkistoista kuva maaliskuun puolivälistä, eli vajaan viiden kuukauden takaa, ja ottaa rinnalle tänään napattu tuore kuva.
Ei tarvitse olla optimisti nähdäkseen, että kasvanuthan se on! Syytä hymyyn kerrakseen! Mitta on ylittänyt jo sen kriittisen kipurajani, ja elo hiusten kanssa alkaa olemaan jo huomattavasti harmonisempaa. Kaukanahan se on vielä tavoitteesta, mutta tämän mitan kanssa osaan jo jotenkuten olla, ja mikäs olisikaan parempi motivaattori kärsivällisyyden ja hoivaamisen jaksamisen suhteen kuin kasvun havaitseminen!
Mitta on jo sellainen, että sen voi ihan vain antaa olla – paplareihin en ole kajonnut sitten kesäkuun eikä hirveää hinkua ole enää jatkuvasti sukia niitä kiinni. Myös paksuus palailee hiljalleen, mikä tuntuu selvästi nyt kun lyhyimmät hiukset takana ovat tavoittaneet niskan.
Pientä takapakkia kuitenkin tulee nyt kun alkavalla viikolla suuntaan kampaajalle. Aion antaa aavistuksen tasoittaa latvaa, sillä nythän sitä ei ole leikattu lainkaan sitten maaliskuun, ainoastaan tyvi on piilotettu. Enköhän kuitenkin sentin menetyksen kestä, sillä sitten se saa taas kasvaa, ja mielenkiinnolla seuraan, näkyykö seuraavat puoli vuotta pituudessa yhtä selkeästi kuin mennyt. :)
