Viikko on alkanut silmät ristissä, olen nähnyt molemmat edelliset yöt painajaisia ja nukkunut huonosti. Katsottiin sunnuntaina Sherlockin toisen tuotantokauden päätösjakso ja Moriarty on tullut uniini, molempina öinä. Pitänee katsoa vastapainoksi jotain nollaavaa (Teletappeja ehkä?), jotta loppuviikon yöt sujuisivat paremmissa merkeissä. Sunnuntaina olisi myös pitänyt aloittaa asunnon pakkaaminen kasaan, mutta sen sijaan suuntasimme Luonnontieteelliseen museoon. En ole käynyt museossa sitten muutaman vuoden takaista remppaa edeltävän ajan, mutta tietty sinne oli juuri nyt päästävä kun olisi ollut muuta tärkeämpää (ja vähemmän mukavaa) tekemistä.

Kuten jo aiemmin vihjasinkin, päälle päätyi mustavalkoista, muttei tyystin. Punainen huulipuna ja clutch värittivät kokonaisuutta, jossa oli mukana myös pari sellaista elementtiä, joita harvemmin käytän; tekstiprintti ja collegepaita. Itse asiassa, collegea matskuna olen käyttänyt ehkä viimeksi yläasteella (ellei lasketa mukaan olohaalaria, jota en kyllä voi sanoa pahemmin käyttäneeni), kun omistin Leviksen siniharmaan hupparin. Rakastin hupparia niin paljon, etten ole raaskinut laittaa sitä vieläkään kiertoon, vaikken olekaan pukeutunut siihen 15 vuoteen. Käyttökertoihin nähden se on kyllä vielä käsittämättömän hyvässä kunnossa, että sen puolesta sitä voisi hyvinkin vielä käyttää, mutta noh, kaikki muu sitten ottaakin vastaan; löysä malli, tyyli ja väritys. Jos käyttäisin erikseen mainittavasti kotivaatteita, voisi se olla hyvä siihen, mutta en kotonakaan suosi ihan vastaavia ilmestyksiä ja remppapaidaksi sillä on taas liian paljon tunnearvoa. Kulkekoon siis mukana vielä tämänkin muuton, kunnes keksin sille jotain virkaa tai ihastun yllättäen uudelleen. :)

                        collegepaita 27collegepaita 32collegepaita 38collegepaita 19Pusero: Mango / Vekkihame: Zara / Clutch: Guess / Sukkikset: Mary&Charnos / Kengät: Buffalo

Koti on ihana asia, etenkin meidän uusi koti, jonne tänään töiden jälkeen suuntasimme. Mittailimme, mietimme ja katselimme ikkunasta avautuvaa syysmaisemaa. Kulmat tuntuivat kotoisilta, tutuilta. Ovia koristivat sydämet ja sisäpiha oli kalustettu kauniiksi. Tänne on hyvä asettua.

uusi koti 1uusi koti 11

Haalean harmaanvihreä kotiovemme näyttää kutsuvalta ja vanha 20-luvun lopulla rakennettu kerrostalo huokuu tunnelmaa, juuri sellaista, jota rakastan. Kotimme leveät ikkunalaudat ovat kuin tehty tunnelmointiin ja kauniisti laitettu keittiö kutsuu kokkaamaan. Liikaa tilaa siinä ei ole, mutta onneksi on mielikuvitusta. Maalipalasetkin loksahtivat paikoilleen ja seinät saivat mielikuvissa jo värit, vaikka todellisuudessa se taitaa vaatia vähän enemmän työtä kuin ensin ajattelimme. Mutta mikäpä siinä, maalaus on palkitsevaa puuhaa, käden jäljen näkeminen ihanaa ja tekeminen tuo kodikkuutta.

uusi koti 4uusi koti 6uusi koti 8uusi koti 12

Kamera tosin taisi vielä vähän arastella, se kun ei tuntunut taipuvan yhteistyöhön sitten millään ja kaksintaistelussa sitä vastaan minä luovutin. Ei siis asukuvia, tässä nimittäin ainoat poiminnot, jotka eivät olleet täyttä pikselimössöä.

Nämä kuvat meinasivat jäädä julkaisematta ihan sen takia, että jokaisessa kuvassa ilmeeni oli nyreä (tai tosi nyreä), siitäkin huolimatta, että päivä oli ihana (päivä Tukholmassa silloin kolmisen viikkoa sitten). Luulen, että asia johtui siitä, että alkoi olla jo aika suunnata takaisin laivaan ja nappasimme kuvat pienessä kiireessä suht vilkkaalla kadulla. Minä ja muut ihmiset emme yleensä yhdistelmänä toimi saumattomasti yksiin, puhumattakaan asukuvien oton ja satunnaisten jalankulkijoiden yhdistelmästä. Ei vain toimi, tai siis minä en toimi. Olo on ahdistunut kun on riskinä saada joku kuvia ottaessa samalle kadunpätkälle ja jäykistyn sillä sekunnilla kun sivusilmässä näkyy etäistä liikettä, pälyillen samalla hulluna ympärilleni.

Niinpä yleensä yritänkin löytää kulman, jonne kanssaihmiset eivät juuri silloin eksy enkä mielelläni suosi tämän tyyppisiä ympäristöjä, joissa muita kulkijoita ja omaa epämukavuutta on vain pakko sietää. Silloin lopputuloksena on tätä, väkinäistä etäisesti hymyä muistuttavaa ilmettä, katseen hapuilua minne sattuu ja toisinaan bonuksena vielä sulkeutunut kehonkieli. Vielä näin viiden ja puolen vuoden blogi-iän jälkeenkin asukuvien otto tuntuu epäluontevalta ja vähän hölmöltä, mutta silti ilmankaan ei halua olla. :)

luumunpunainen 1Neule: H&M / Nahkahame: Zara / Kaulakoru: Accessoriez / Kengät: Bianco