Arjen muuttuminen tuo mukanaan monenlaistaista huomioitavaa, jo ihan päänsisäisestä muutoksenhallinasta pieniin käytännönjuttuihin, joille ei ole ollut tarvetta uhrata välttämättä edes ajatusta viimeisten vuosien aikana. Esimerkiksi ennen vuodenvaihdetta tajusin, että käytössäni on ollut kuluneet kuusi vuotta puhelin töiden kautta, mille luonnollisesti täytyy jättää hyvästit työsuhteen päättyessä. Olen siis ihan pihalla kännykkävaihtoehdoista ja niiden hinnoista, puhumattakaan liittymäpaketeista ja sen sellaisesta.

Eilen poiketessamme Verkkokaupassa Jätkäsaaressa silmäilin puhelintarjontaa vain todetakseni, että kaikki mihin iskin silmäni, olivat töistä poisjäävälle hinnoiltaan vähän liikaa (kuten vaikkapa Lumia 1020). Periaatteessa simppelikin malli käy, kunhan nyt perustoiminnot ja kosketusnäyttö löytyy, mutta olen vain niin ehtinyt ihastua valkoisen Lumia 920 -mallini isoon näyttöön, kivaan kameraan ja muutenkin miellyttävään kokonaisuuteen, etten oikein tiedä mihin tästä jatkaisi.

Toiselta kantilta taas, kannaattaako kuitenkaan ostaa pihistellen ihan halpispuhelinta, vai mieluummin kuitenkin panostaa keskihintaiseen, sellaiseen johon olisi tyytyväinen pidempään? Mietin myös käytetyn ostoa, mutta toisaalta, en ole varma onko sekään järkevää mahdollisten vikojen tullessa vastaan. Pari viikkoa aikaa tehdä päätös, etten jää puhelimetta ja numerotta kuun vaihteessa, mutta nyt olen vielä pienessä välttelymoodissa aiheen suhteen. ;)

nokia lumia 920 lumia 920 4

Otan mielelläni vastaan puhelinsuosituksia ja tietty, jos joku on juuri vaihtamassa puhelinta ja varastosta löytyy hyväkuntoinen vanha, saa huikata – saatan olla kiinnostunut. :)

Lööpit ovat lupailleet lunta Etelä-Suomeenkin ja viimein tämän iltapäivän aikana maa sai kevyen lumipeitteen. Pimeys on tuntunut raastavan yhtä jos toistakin, minä mukaan lukien, enkä tiedä mitä tekisin, jos välissä ei olisi ollut reissupäiviä, jolloin aurinko paistoi ihanasti ja häikäisi pimeään tottuneita silmiä. Pienikin kaupunkiloma ja palanen kirkasta taivasta tekevät ihmeitä! Silti harmittaa se sama asia kuin muitakin bloggaajia; kuvaaminen on pääsääntöisesti mahdotonta, tai ainakin kovin työlästä, niinpä materiaalia on vähän, vaikka ideoita paljon.

Siitä huolimatta en pahemmin odottanut lunta saapuvaksi enkä kaipaa pakkasta, vaan enemmänkin odotan pidempää päivää ja kunnon plussakelejä. Jos niitä ei voi saada, valitsen silti mieluummin mustan ja leudon kelin kuin kirpeän pakkasen ja valkoisen hangen. Mutta jos kinokset ovat tullakseen, saisi ne puolestani tulla vasta helmikuussa, sillä pitkää työmatkaa tekevänä, pelkään eniten joukkoliikenteen kaaosta lumen tultua, sitä kun mikään ei ole ajallaan ja jo valmiiksi pitkä työmatka vie vielä enemmän aikaa. Siksi helmikuu kävisi hyvin sen puolesta ja saattisin jopa nauttia talvitunnelmasta, mutta kai nämä viimeiset viikot kestää vaikka päällään seisten. :)

Koska ei ole valoa, lakkasin kynteni tänä aamuna auringosta muistuttavalla keltaisella ja poimin ruutuun kesäkuvia. Löysin vielä kuvakansioitani siivotessa parit asukuvat kesältä, ja mietin ensin, että jättäisin ne julkaisematta, kidutustahan kepeitä vaatteita on näillä säillä katsoa, mutta koska kuvia muutenkin on nyt vähän, ajattelin käyttää vanhat kuvat hyödyksi. Niinpä tässä kuvasatoa puolen vuoden takaa.

kaarmepusero 4harmaanruskea hamekaarmepusero 1Pusero: Zara / Hame: Zara / Kengät: La Redoute / Vyö: H&M

Sää oli Lontoossa epävakaa, mutta sitä osasimme odottaakin. Välillä aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, seuraavana hetkenä pilvet eksyivät kuvioihin silmänräyksessä ja kolmantena sade kasteli. Eräänä aamuna katselimme hotellissa, kuinka huoneen toisen päädyn ikkunassa satoi ja toisen paistoi, mikä tuntui hyvin kuvaavan sään oikukkuutta. Olinkin varautunut matkaan sekä sateenvarjolla että vesikeliin käyvin kengin, ja hyvä niin, molemmat tulivat tarpeeseen.

Silti kaiken kaikkiaan sanoisin sään olleen yllättävän hyvä, miellyttävän leuto ja aurinkokin vietti taivaalla mukavasti aikaa – toisin kuin täällä meillä. Loman loppua kohden kelit sekä viilenivät että sateet vähenivät, niinpä kaunis ja kuulas loman viimeinen lauantai oli loistavaa käyttää ulkoillen. Pääkohteemme oli Portobello Road, muttemme pitäneet suotta kiirettä vaan nautimme Notting Hillin rauhallisista ja kauniista kaduista ennen kuuluisan kadun ihmisvilinään astelemista.

notting hill londonnotting hill 2notting hill 9notting hill 15notting hill

Notting Hillissä viehätti rauha, kauneus ja vehreys, hyvin puistomainen miljöö. Silmää hivelivät tummat rautaportit, vaaleiden talojen viehättävät yksityiskohdat sekä kauniit ovet ja sisäänkulkuväylät. Niistä olisi voinut ammentaa yksityiskohtaista kauneutta loputtomasti, niinpä poukkoilin kamera kädessä jalkakäytävillä eri kulmista kokonaisuutta tarkkaillen. Notting Hillin alue oli hyvin pitkälle sellainen kuin mielikuvissani olin odottanutkin, kuvauksellinen ja omaleimainen. Suosittelen siis lämpimästi esteetikkoja pistäytymään päiväkävelylle ja tietenkin suuntaamaan näkemisen arvoiselle Portobello Roadille, josta oma postauksensa tulossa myöhemmin. Alueella on ihana vain kulkea päämäärättömästi tai pistäytyä kahvilla tunnelmasta ammentaen, rauhoittua kiireisten ostoskatujen ja muiden kaupungin kulmien vilskeide jälkeen.

notting hill 17 notting hill 19 notting hill 01notting hill 14notting hill 10notting hill 7