Kaupunkiasut, Talviset asut

Samaa kuosia, samaa arkea

Eilen oli ensimmäinen päivä kun vähään aikaan kaipasin ja tarvitsin kipeästi mahdollisuutta pakata läppärin laukkuun ja lähteä tekemään töitä johonkin lähialueen kahviloista. Kotona keskittyminen tuntui lähes mahdottomalta. Ehkä asiaan vaikutti rennosti kotona otetut pääsiäisen pyhät, joista oli vaikea ponnistaa työmoodiin ilman konkreettista muutosta miljöössä. Oma osansa tosin oli varmasti myös tavallista vaativammilla työjutuilla.

Aloitin vastikään uuden asiakkaan kanssa ja uuden alku on ylipäätään aina jännittävää ja hieman stressaavaa. Sitä yrittää omaksua nopeasti uutta sekä samalla myös ymmärtää asiakasta ja tarpeita. Lisäksi tämä on ensimmäinen osin englanninkielinen asiakkuuteni, mikä on tuonut hieman lisäpainetta. En ylipäätään ole kovin varma vierailla kielillä toimija ja kyseenalaistan itseäni sekä osaamistani paljon, joten on vaatinut ekstraeforttia taiteilla virallisia dokumetteja ja suunnitelmia viime vuosina töiden puolesta vähemmälle käytölle jääneellä kielellä.

Ei kai siis ihmekään, että seinät ovat nyt parina päivänä erityisesti tuntuneet kaatuvan päälle ja keho on kaivannut maisemanvaihdosta, ihan vain vaikka satojen metrien säteellä kotoa. Ylipäätään jotain muuta kuin oman kodin jo puhki katseltuja neliöitä, joista olen jo henkisesti muuttanut pois. Vaikka sainkin eilen kriittisimmät työjutut hoidettua, tietty turhautuneisuus jäi. Asuntomarkkinoilla on liian hiljaista, hiljaisempaa kuin aktiivisena aikanani kertaakaan aiemmin, arkipäivät kulkevat samalla rytmillä ja koti, josta olen jo aikaa sitten tehnyt päätöksen muuttaa pois, tuntuu lähinnä väliaikaiselta paikalta. On siis vaikeaa yrittää olla kuin kotonaan siltä tuntumattomassa paikassa.

Heittelevä sää ei ole liioin auttanut mielassa. Mutta toisaalta, odotettavaa on ollut, että jopa minua, erityisen hyvin kotona viihtyvää, alkaa jossain vaiheessa päättymättömältä tuntuva ja vähä-ärsykkeinen oleminen turhauttaa. Mutta ehkäpä huomenna on taas parempi päivä!

Vaikka pääsäinen(kin) kuluikin varsin tavallisissa ja tylsissä kotimerkeissä, oli kantavana teemana support your local, eli pyrimme asioimaan paikallisten yrittäjien luona. Miehen luona ollessa haimme noutoruokaa läheisestä italialaisesta ravintolasta ja nappasimme pullakahvit puistonpenkille Munkkiniemen kahvilasta päiväkävelyn varrella.

Krunassa viipyillessä poikkesimme niin Olkkarissa kuin Anton&Antonissa, ja teimme pääsäissuklaaostoksia Chjokossa. Myös Hakaniemen puolella sijaitseva Patiesserie Teemu Aura on ollut viime aikoina ohi kävellessä kärjessä leipien ja pullien ostopaikkana. Tosin täytyy myöntää, että näinä kotipäivinä on tullut syötyä ihan liikaa pullaa. On liian helppo napostella kotona ollessa, ja kun normaalia arkiaktiivisuutta ei ole, olo on alkanut tuntua turvonneelta ja vähän ärtyneeltä. Senkin ehkä vaikuttaa oloon ja saa odottamaan tulevia parempia aikoja.

Pusero ja hame: Y.A.S / Laukku: LUMI / Nilkkurit: Sixty Seven / Takki: Mango

  • Jaa
Tansania

Vierailu maasaiheimon luona

Tansanian luonnonpuistojen väliä matkatessa ei voi olla huomaamatta siellä täällä kuivaa maisemaa kuvioivia ympyrän muotoon aidattuja alueita, joita pilkuttava pienet lähes identtiset matalat majat, maasaiheimojen asutukset. Maasait ovat itäafrikkalainen paimentolaiskansa, joita voi tavat pääasiassa Kenian ja Tansania alueella, ja nämä tiheillä oksa-aidoilla suojatut alueet ovat maasaiheimojen kyliä. Ominaista maasaille on luonnonläheinen elintapa ja kulttuuri, joka näkyy runsaslukuisesti askeettisena ja perinteitä noudattavana elämäntapana vielä tänäkin päivinä.

Osa maasaiheimoista tosin on hyödyntänyt turismin tuoman mahdollisuudet ja avanneet ovensa kyläänsä sekä elämäntapaansa muutamien kymmenten dollarien sisäänpääsyä vastaan. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyimme tekemään pysähdyksen matkalla Serengetin savanneille maasaikylään, jollaisia sijaitsee useita Ngorongoron ja Serengetin välimaaston kumpuilevilla alueilla.

Punnitessamme syitä jättää vierailu välistä nousi ajatuksiin esimerkiksi riski rikkoa alkuperäistä elämää tirkistelemällä erilaiseen arkeen rahaa vastaan, samoin kuin epäilys siitä, onko lopulta turisteille avautuneissa heimoissa vain kyse näytöksestä turistien huvitukseksi. Kun oppaamme vakuutti, että kyseessä on aito maasaiheimon kylä, päätimme antaa mahdollisuuden ja tutustua yhteen Afrikan tunnetuimmista etnisistä heimoista.

Kylässä maasaiden luona

Kun jeeppi kurvasi matalan risuisen ja rosoisen aidan kupeeseen, oli vastassa joukko värikkäästi pukeutuneita heimolaisia. Tunnusomaista maasaille on punainen vaatetus, kaljuksi ajeltu päälaki sekä värikkäät koristeet ja korut. Matkailija saa vierailulleen viihteellistä vastinetta, kun raha on vaihtanut omistajaa, on luvassa tervetulolaulu, hyppykisaa ja tulentekotaitojen esittelyä.

Hieman kiusaantuneena seuraan sivusta ohjelman etenemistä ja jollain tapaa tuntuu väärälle. Oikeastaan se, miksi olen paikalla, on toive aistia aitoa elämää, ei vastaanottaa turistien ihmetykseksi järjestettyä esitystä. Niinpä yritän pyristellä irti yhteiskuvista, kaulaani asetelluista koruista, kutsuista hyppykisaan ja ylipäätään kummastelun kokemuksesta. Se ei ole sitä mitä kaipaan.

Kiinnostavinta on saada valitettavan lyhyeksi jäävä oma hetki kylän keskellä alueen visuaalisuudesta ammentaen. Aikaa katsella lehmänlannasta ja oksista valmistettuja asutettuja pieniä savimajoja, ja kurkistaa sisään päällikön majaan, jossa pieni lapsi nukkuu nurkkaan rakennetun lyhyen laverin päällä kuin paikalla ei olisi muita. Kumarrun sisään simpukkamaiseen muotoon rakentuneeseen majaan ja annan katseeni nousta matalan katon korkeimman kohdan savulle rakennettuun aukkoon, josta pilkottaa pala taivasta. Istun laverin laidalle ja mietin, millaista on pimeän laskeuduttua. Niinä hetkinä vierailu tuntuu kiinnostavalle, mutta valitettavasti se hetki jää lyhyeksi, sillä tilaa aistia niitä kokemuksia ei ole.

Vierailulla on agenda, ja sen agenda on saada tyypillinen turisti viihtymään. Näyttävä moderni kello vilahtaa rahat keränneen heimopäällikön kädessä ja sivulauseessa vilahtaa, että vain vaimo (tai kuten kulttuuriin kuuluu, yksi heistä) majoittuu majassa, hän itse asuu muualla. Majan jälkeen matkailijat ohjataan ostoksille keskellä sijaitsevien korujen ja pienten koriste-esineiden äärelle. Mutta nyt ei tee mieli tehdä ostoksia, vaikka se näyttää harmittavan kylän päällikköä ja intensiivinen myyntiyritys jatkuu vielä hetken.

Turistiryhmää kuljetetaan laidalla sijaitsevaan kouluun, jossa lapset näytöksen omaisesti tavaavat englantia. Pyydetään ottamaan kuvaa. Jätän ottamatta ja samalla kuuntelematta esityksen loppuun, jätän muut olemaan kohteliaita ja taitan yksin askeleeni kylän ulkopuolelle karujen matalien puiden ja kellertävän kuivan hiekan värittämään ympäristöön. Hengitän syvään, näin on parempi. Tarkkailen mieluummin etäältä kuin olen osa kiusallista performanssia.

Jätän kuvaamisen vähiin ja tunnustelen kokemusta. Kylän laidalla seistessä ajattelen, että ristiriitaisten tuntemusten takia en ehkä pura sitä osaa matkasta blogiin, mutta nyt kun aikaa on kulunut, on tuohon kokemukseen helpompi palata. Vaikka heimokylä ja sen asukkaat olivat aitoja, en koe, että kokemus oli aito.

Hieman kiusaantuneena olen oman kokemuksen jälkeen katsellut maasaiheimojen luokse tehtyjä turistivierailuja, ja pohtinut sitä, että lopulta kyse on vain vähän erilaisesta ostetusta kokemuksesta, jolla voi kuvien kautta rakentaa autenttisuuden illuusiota. Mietin, että itse olisin saanut kokemuksesta paljon enemmän irti jos sitä ei olisi ohjelmoitettu, oikeasti kiinnostavinta on se, mitä on olemassa jo ennen kuin saavun paikalle, ei se, millaiseksi asiat väritetään minua varten. Toisaalta ymmärrän, että monista kanssamatkailijoista juuri se tavallisuus voisi tuntua tylsältä. On hienompaa esiintyä kuvissa heimolaisten kanssa ja näyttää somessa suloisia pieniä koululaisia. Sitten astua takaisin jeeppiin ja tuntea kokeneensa jotain uniikkia.

Ristiriitaisuuden kääntöpuolena on aito kiinnostus erilaisiin elämäntapoihin. Vierailu sai lukemaan maasaiden kulttuurista ja asutuksesta, ja sitä kautta kasvatti omaa tietoisuutta ja avarsi ajatuksia. Itse vierailuspektaakkeli taas ei tarjonnut mitään sellaista, minkä kokematta jääminen olisi varsinaisesti huono asia.

  • Jaa
Kosmetiikka

Kuukauden kulutetut 3/2020

Toivottavasti kaikilla on pääsiäinen sujunut hyvin! Jos ei olisi suklaisia pääsiäismunia ja kaapista siivotessa löytynyttä pääsiäispupua pöydällä, tuskin huomaisin eroa muihin koronan aikaisiin päiviin. Yhtä kotoilua eikä yhtään pääsiäisfiilistä. Sunnuntain synkkä sadesää ei liioin edesauta fiiliksen nostatuksessa. Mutta mikäs tässä, tulee tehtyä rauhassa töitä ja muita rästijuttuja, ja ihan vain katsottua nollatilassa kaikkea Areensta ja Netflixistä. Niin, ja koottua yhteen viime kuun loppuneet kosmetiikat!

1 Batiste Rose Gold Dry Shampoo on vakiinnuttanut asemansa kylppäristäni. Tosin just nyt käytössä on eri versio Batistelta, mutta suurella varmuudella tämä tarttuu vielä monta kertaa matkaan kaupasta. Superhyvä kuivashampoo!

2. Wella EIMI Stay Styled Työstettävä Viimeistelysuihke* kesti käytössä ikuisuuden, sillä käytän niin vähän hiuslakkoja ja viimeistelytuotteita, mutta tästä tykkäsin paljon. Pidin siitä, että tuote on nimensä mukaisesti työstettävä, eli käytin esimerkiksi kiharoita tehdessä ja tarrarullien kanssa. Toi pitoa, mutta kevyellä tavalla ja tahmaamatta. Työstettävyys mahdollisti pehmeän ja luonnollisen lopputuloksen, mutta toi kuitenkin etenkin kiharien kanssa kaivattua lisäpitoa.

3. Four Reasons Color Mistia olen käyttänyt aiemminkin, miksi siihen oli helppo tarttua nytkin kun tarvitsin järkevän hintaista lämpösuojan sisältävää hoitosuihketta. Kevyesti hoitava ja hiuksia selvittävä koostumus, joka yhdistettynä lämpösuojaan tekee tästä varsin mainion arkituotteen.

4. Unna Nordic Taimi Vitamin C Treatment* oli ihana ihoa uudistava ja kirkastava öljy, joka lupaa aktivoida kollageenintuotantoa. Taattua Unna Nordic -laatua, eli kaikin puolin miellyttävä vegaaninen luonnonkosmetiikkatuote, joka sopi erityisen hyvin talvi-iholleni. Ei liian öljyinen, vaan kevyt seerumikoostumus, joka toimi yövoiteen alla erinomaisesti.

5. Boho Green Make Up Eyebrow Pencil*, sävy 02 Chatain oli juuri passeli sävy itselle ja muutenkin erinomainen kulmakynä. Hyvä hinta-laatusuhde ja mainio levittyvyys. Chatain sävy on kaunis ruskeanharmaa ja tosi luonnollinen. Jatkaa siis samaa hyväksi havaittua Boho Greenin tuotteiden linjaa, mutta miinuskin on sama kuin sarjan monilla muilla tuotteilla, pakkaus ei kestä pitkään käytössä. Kynä toki toimi erinomaisesti loppuun asti, mutta harjapää irtosi jo varsin varhaisessa vaiheessa ja korkki halkesi, joten käytin erillistä kulmakarvaharjaa tämän kanssa. Mutta toki pieniä miinuksia tuotteille, jotka pyrkivät minimoimaan pakkausmateriaalien käyttöä ja muutenkin suosii kierrätettävyyttä. Hyvä vain tiedostaa asia ennen hankintaa.

6. Erborian Yuza Sorbet* oli superyllättäjä. En oikein tiennyt mitä odottaa tältä korealais-ranskalaiselta tuotesarjalta, mutta tämä vitaminoiva kasvovoide on aivan ihana. Pakkaus on kaunis ja laadukas lasipurkki, ja itse voiteessa on raikas ja ylellinen tuntu. Aivan ihana mandariininen tuoksu, joka piristi aamuisin. Miellyttävästi levittyvä tuote, joka sopii täydellisesti meikin alle ja päivävoiteeksi. Tykkäsin paljon, samoin kuin tällä hetkellä käytössäni olevasta saman sarjan puhdistustuotteesta.

7. Whamisa Organic Flowers Hydrogel Mask* on yhden käyttökerran kasvonaamio, jolla saa aikaan ihan hoitolafiiliksen. Ihan superkosteuttava ja ylettömän freesi kangasnaamio, joka tuntuu sekä kirkastavalta, piristävältä että kosteuttavalta. Kuten jo aiemmin olen maininnut, en ole ihan varma fanitanko yksittäispakattuja naamioita ekologisesta näkökulmasta ajatellen, mutta tällainen silloin tällöin tuntuu kieltämättä kyllä ylelliseltä.

8. Urtekram Aloe Vera Shower Gelia ole käyttänyt aiemminkin, minkä takia siihen oli helppo tarttua uudelleen lähimarketissa. Hinta-laatusuhteeltaan hyvä suihkugeeli, jonka iso pakkaus tekee siitä kivan riittoisan. Vegaaninen luonnonkosmetiikkatuote, joka on tuoksultaan hyvin mieto ja unisex. Vaahtoaa vain kevyesti, eli ei paras kuorintahanskan kanssa, mutta sellaisenaan oikein toimiva suihkugeeli. Hyvinkin saatan palata tämän pariin vielä.

9. ACO Self Tanning Lotion* on niin ikään tuotteita, joita olen käyttänyt ennenkin ja tykännyt. Nyt koostumusta on hieman paranneltu ja se on miellyttävän kevyt voidemainen sekä erityisen hyvin imeytyvä. Päivettää ihoa kevyesti ja asteittain, eli sopii tosi hyvin vaalealle iholle ja kuten itse olen käyttänyt, superkalpealle talvi-iholle. En suinkaan jaksa talviaikana käyttää itseruskettavaa säännöllisesti, mutta silloin kun on kaivanut pientä luonnollista lisähehkua iholle, tämä on ollut täydellinen! Ehdottomasti voisin siis palata tämän äärelle uudelleenkin.

10. Organic Shop Apricot&Mango Gentle Face Peeling* oli nimensä mukaisesti varsin hellävarainen, jopa mieto kuorintatuote. Itse asiassa koostumuksesta ei osaisi ajatella kyseessä olevan kuorivan tuotteen. Koostumus on voidemainen ja täyteläinen kevyellä persikkaisella tuoksulla (tuli ihan persikkajogurtti mieleen!), eikä etupuolelta käy ilmi, että kyseessä on itse asiassa naamio. Omalle sekaiholle vähän turhan mieto tuote, mutta uskoisin, että tämä voisi sopia hyvin kuivan ja herkemmän ihon tuotteeksi. Täyteläinen koostumus kosteuttaa samalla eikä kuorinta ainakaan ole liian voimakas. Lisäksi varsin edullinen tuote. Ei omalla kohdalla jatkoon, mutta toisentyyppiselle iholle saattaa olla oikeinkin toimiva.

*Saatu blogin kautta.

  • Jaa
Uudemmat postaukset
Aiemmat postaukset