Blogitekstin kirjoittaminen tuntuu poikkeuksellisen hankalalle. Lyhyessä ajassa on tapahtunut paljon, kuten kaikki tiedämme. Tuntuisi vieraalta ohittaa se, olla puhumatta siitä, mikä kuitenkin on kaikkien ajatuksissa. Mutta toisaalta media on jo täynnä maailman ja maan tilannetta, ja niin paljon tärkeämpiä ajatuksia ja analyyseja kuin omani. Mitä itsellä olisi siihen enää annettavaa.

Voisin toki kirjoittaa omasta perspektiivistä. Kuinka yhtäkkiä töiden suhteen on hiljentynyt, kampanjoita ja tapahtumia on lykätty, ja kaikki seisoo. Koska oma työ pohjautuu pitkälti niihin ja suoriin työsuoritteisiin, tarkoittaa se yhtäkkiä suurta muutosta omassa yrittäjän arjessa ja taloudessa. Voisin kirjoittaa siitä, kuinka solmussa olen nyt asuntokuvion kanssa. Mitä uskaltaa ja kannattaa tehdä. Pitäisikö säästöt varata tuleviin kuukausiin vai tulisiko juuri nyt tarttua asuntohankintaan kun lainalupaus vielä on voimassa, sillä sen jälkeen mahdollisuus saattaa lykkääntyä. Asumisesta kun maksaa kuitenkin. Voisin kuvata sitä, miten yksin neljän seinän sisällä mieli raksuttaa hurjaa vauhtia ja miettii erilaisia optioita, mutta samalla olo on yhtä odottava kuin kai suurimmalla osalla muistakin. En pidä siitä tunteesta. Haluaisin olla ajan tasalla, mieluummin askeleen edellä, ja ohjata ajatukset toimintaan, mutta nyt en ole vielä varma, millaisia valintoja tehdä. On hyväksyttävä epävarmuus.

Sitten taas toisaalta siitäkään kirjoittaminen ei tunnu ihan oikealta, se tuntuu liian minäkeskeiseltä, sillä tässä on paljon isommat asiat pöydällä. Minä ja minun yritykseni sekä talouteni on kaiken keskellä vain olematon osa tilastoja. Nyt isommat asiat merkitsevät, ja ennen kaikkea ihmisten terveys. Sen keskellä omien arkielämän kysymysten käsittely julkisesti saa aikaan lähinnä syyllisyyden tunteen, ihan kuin en ymmärtäisi niiden arvoa kokonaiskuvassa.

Siksi on ehkä helpopmi unohtaa kakki oleellinen, ja kirjoittaa vaikka vaatteista. Kuten vaikka tästä viime viikkoisesta asusta, jota yritettiin Ninan kanssa ikuistaa kuviin ikävän viiman keskellä. Niinpä joko hiukset tai hame hulmusi täysin tahdon vastaisiin suuntiin.

Asu kokonaisuutena on itselle varsin epätyypillinen. Korkealle napitettu kauluspaita, polven peittävä hame ja ennen kaikkea bombermallinen takki. En useinkaan suosi näin suoraa vaatelinjaa, sillä se kadottaa vartalon mittasuhteet ja saa herkästi aikaan todellista isomman ja tasapaksumman yleisilmeen. Siihen on siis ihan syynsä, että suosin keskivartalosta tyköistuvia vaatteita. Mutta aina välillä on ihan hyvä ravistella totuttuja linjoja, olkoonkin vaikka vain vaatteista kyse.

Kukallinen bomber on 2nd hand -löytöjä ja luulen, että yhdistän sitä tulevaisuudessa ainakin mustiin suoriin housuihin ja lyhyeen mustaan nahkahameeseen. Nyt se sai parikseen A-linjaisen vekkihameen, lähinnä siksi, että siinä toistui sama vihreän sävy kuin takissakin, ja valkoinen kauluspaita tasapainotti tummaa värimaailmaa.

Bombertakki: Y.A.S / Vekkihame: H&M / Kauluspaita: Samuji /
Laukku: Coach / Nilkkurit: SixtySeven

Kuvat: Nina, Tunnetila

Katso myös nämä

4 comments

Vastaa

Ei tässä auta kokoaikaa ruikuttaa koronasta, tämähän voi kestää vaikka kuinka kauan. Elämä jatkuu kuitenkin, ja ei ole syytä tehdä tästä vielä kurjempaa.
Takki on muuten ihana, voimakkaine kuvioineen. Mustien farkkujen tai nahkahousujen kanssa ehkä vielä rennompi.
Mitä asuntokauppoihin tulee, saattaa olla hyvä aika ostaa, näytöilläkään ei ole kuulemma juuri ketään.

Vastaa

Totta kyllä, todennäköisesti tilanne elää vielä melko kauan, joten kaiken keskellä täytyy löytää uudet arkirytmit ja mieluusti myös välillä muuta puhuttavaakin :) Ja totta, mustia farkkuja mietin myös itse takin pariksi, toimisi varmasti tosi hyvin!

On kyllä tosi mielenkiintoista seurata tilanteen vaikutusta asuntokauppaan ja -hintoihin, monella tavalla jänittävät ajat käsillä! Ja vielä toki se, että löytää muuttuviin tilanteisiin ne järkevimmät valinnat.

Vastaa

Pakko heittää ajatukseni ostamisen ajankohdasta. Voi olla, että alkavan laman myötä asuntoja tulee pian myyntiin konkurssiin tai maksuvaikeuksiin ajautuneilta asuntosijoittajilta, joka tarkoittaa sitä että hinnat laskevat. En ole mikään ennustaja, mutta veikkaisin tälläisen ilmiön olevan pian edessä.

Vastaa

Uskon vahvasti samaan ja juttelin myös äskettäin asiasta uransa kiinteistömaailmassa tehneen kanssa, joka sanoi samaa. Kääntöpuolena tosin asiaan on se, että onko itsellä tuolloin vielä mahdollista ostaa asuntoa pankin näkökulmasta, tarkoitan, että myös pankit saattavat kiristää lainaehtoja ja -myöntämisiä, etenkin pienyrittäjyyden näyttäessä epävarmalta. Pallottelenkin asiaa vähän noista kahdesta kulmasta, eli varmasti hinnat laskee, mutta piileekö riski viivyttelemään jäämisessäkin.

Noh, ennen kuin teen päätöstä ostosta/oston lykkäämisestä seuraan tilannetta, aion olla yhteydessä pankkiin ja konsultoin vielä finanssialan tuttavaani. Nyt tuntuu olevan liikkeellä paljon näkökulmia ja mielipiteitä, joten hankalaa yrittää siinä keskellä luovia ja muodostaa se omaan tilanteeseen nähden järkevin valinta. Mutta parasta olla hätiköimättä :)

Ilahduta kommentilla!

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.