Istuin tänään pitkään kotisohvalla aamujumpan jälkeen päiväkahvia hörppien (ei, en vieläkään ole sinut meidän kahvikoneen kanssa, mutta onneksi kaupasta löytyi ihan toimivaa pikapahvia pahimmat kahvihimot taltuttamaan) ja jäin miettimään edelliseen postaukseen tullutta kysymystä siitä, joko uusi arki kyllästyttää? Jollain kierolla tapaa toivoisin suunnattomasti, että tuntisin tylsistymistä, kyllästyminen kun on mielestäni otollinen pohja muutokselle ja uusille ideoille. Kiireettömässä pysähtyneessä tilassa mieli pääsee luikertelemaan uusille alueille ja monesti sellaisista hetkistä kumpuaa jotain uutta.

Valitettavasti kuitenkaan siellä ei olla vielä ja aika kiitää edelleen hillitöntä vauhtia eteenpäin. Joudun ravistelemaan itseäni, että kolme kuukautta uutta arkea on kohta todella jo täynnä. Siitä huolimatta nautin suunnattomasti ja olen todella onnellinen. Päätös ei ole kaduttanut hetkeäkään vaan ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa tuntuu, että on tilaa hengittää ja aikaa ajatella. Se tuntuu älyttömän hyvältä. Tietenkin mielessä kolkuttaa, että tämä on vain vaihe ja pää työstää jo tulevaa syksyä. Se on väistämätöntä, eihän tässä ole tarkoituskaan ollut jäädä ihan vain kotiin hengaamaan vaan saada asioita sysättyä oikeaan suuntaan, tehdä hyvältä tuntuvia juttuja ja kuunnella itseä. Toisin sanoen, ottaa pieni aikalisä, levätä hetki ja palata kuvioihin uudella voimalla.

Tietenkin kaikessa on kääntöpuolensa, tänä aikana raha-asioihin on joutunut tavallista enemmän paneutumaan, sillä kyllähän sen (toivottavasti) jokainen aikuinen tietää, että jollain ne laskut on maksettava. Onneksi olen onnistunut pitämään kukkaron kurissa eikä suuria rahareikiä ole, reissutkin on tarkoitus vetää varsin kohtuullisella budjetilla. En voi kieltää, että tilanne olisi tyystin toinen jos ei olisi kahden aikuisen arkea ja blogia tasaamassa taloutta, mutta niin onnekkaassa (?) tilanteessa en ole, ettei rahaa tarvitsisi ajatella tai sitä ei haluaisi ajatella. Omalla tavallaan tämä vaihe muistuttaa, että vähälläkin pärjää ja asoiden todellista tarvetta ja aitoja intressejä tulee pureskeltua entistä enemmän, mikä tekee aina hyvää. Rahan ja tietyn elintason ei pitäisi muodostua itsestäänselvyydeksi. Toiselta puolen taas tällainen kausi motivoi työarkeen ja tasaisiin tuloihin, sillä siinäkin on tietenkin puolensa.

Jos viime vuosi meni kuin unessa, niin nyt on kuin olisin havahtunut hereille ja se, mistä nautin kaikkein eniten on vahva läsnäolemisen tunne. Teen pieniä asioita ja nautin niistä valtavasti. Kuulostaa ehkä hölmöltä, mutta hetkittäin tuntuu niin hyvältä, että hengitystä salpaa. Arki on rennompaa ja aktiivisempaa. Hartiakipu on hellittänyt ja mielen kireys lipunut pois. Harvassa kuitenkin ovat ne päivät, että olisin jäänyt neljän seinän sisälle. Tekemistä siis riittää, niinkin paljon, etten jopa näin vapaalla kaikkeen ehdi tai oikeastaan edes halua ehtiä, sillä haluan antaa itselle tilaa nauttia tästä ainutlaatuisesta kiireettömyyden tunteesta. Tulevien päivien kalenteri näyttää melkein naurettavan täydeltä, mutta jokaisen kohdan olen sinne itse kirjannut ja jokaisen tapaamisen sekä showroomvisiitin tahdon aivan ehdottomasti tehdä. Omaehtoisuus, mitä ylellisyyttä.

Kevään aikana arkirytmikin on löytänyt paikkansa ja unirytmi muotonsa. Herään päivittäin ysiltä (kolme tuntia myöhemmin kuin ennen, hui!) ja huomaan, että kehoni on oikein tyytyväinen yhdeksän tunnin yöuniin. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan olo on herättyä levännyt ja päivällä pirteä. Jaksan ja haluan tehdä, innostun ja suunnittelen. Palan halusta myös saada asioita eteenpäin ja olen muotoillut mielessäni ajatuksia tulevasta, tähän liittyen kirjoitinkin jo viime viikolla postauksen, mutta vielä vähän arkailen sen julkaisua. Mutta eiköhän sekin sieltä tule kun hetki on kypsä.

Tällaista täällä, nautin arki-illan rauhasta ja laskevan auringon viime säteiden puskemisesta ikkunoista sisään. Samalla fiilistelen ja jännään ensi viikon kolmekymppisiä ja suunnittelen matkaa. Olo on hyvä. Onni on pienissä asioissa ja arjen kauneudessa.

Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.