Olen huomannut, että koen oloani todella harvoin epämukavaksi vaatteissani. Tarkoitan, että hyvin harvoin on tunne, että olisin ali- tai ylipukeutunut tai muuten vain väärissä vaatteissa vääränä päivänä. Suhtautumiseni vaatteisiin on kaiken kaikkiaan todella rentoa, mutta kuten olettekin ehkä jo havainneet, ei se tarkoita samaa kuin huolittelematon. Kiinnitän siis huomiota siihen, miten pukeudun, mutta en kovin kriittisesti. Olenkin monta kertaa sanonut, että pukeutuminen on liian kevyt asia otettavaksi vakavasti. Niinpä en jaksa stressata siitä. Kotona saatan miettiä, että onko liikaa jos laitan tähän asuun vielä tämän paidan/vyön/huivin/minkä lie, mutta pääsyn aina lopulta siihen, että mitä sitten, kokeillaan. Pukeutuminen on hauskaa leikkiä ja loistava paikka kokeilla sekä haastaa tottumuksia. Seuraavana päivänä voi aina valita eri vaatteet, eikä kukaan enää myöhemmin muista tai välitä, sopiko juuri sen yhden päivän pusero ja huivi yhtään yhteen vai ei. On niitä tärkeämpiäkin asioita.
Ehkä omasta rennosta suhtautumisesta myös johtuu, etten oikein osaa ottaa vaatteisiin (enkä kyllä oikein mihinkään muuhunkaan) kohdistuvia makueroja itseeni. Ne ovat väistämättömiä ja pelkästään hyvä asia. Olen myös hyväksynyt sen, että kaiken voi tehdä aina paremmin ja joku asuste tai vaate saattaisi sopia kokonaisuuten vielä osuvammin, mutta mitä sitten. Huomenna on uusi päivä ja pilkunviilaus kuulostaa tylsältä. Ehkä sen takia tuskin koskaan kritisoin muiden pukeutumista, mieluummin kehun ja kannustan. Saatan toki miettiä, etten osaisi itselläni nähdä vastaavia vaatteita tai, että työhaastattelu olisi ehkä vaatinut siistimmät vaatteet tai hautajaisetiketti päälle tummaa, mutta siinä mennään paljon jo olosuhteisiin. On kuitenkin toisten kunnioitusta tarkastella vaatevalintoja tietyissä tilanteissa vähän laajemmasta vinkkelistä ja huomioida etiketit sopivassa suhteessa. Kannatankin toisten kunnioitusta ja tilannetajua vahvasti, mutta perinteisiin ja pinttyneisiin tapoihin suhtaudun varauksella. Maailma muuttuu ja uudistuminen tekee monin paikoin tosi hyvää, siksi yritän ajatella asioita enemmänkin kohteliaisuuden ja tilannetajun kuin sääntöjen pohjalta. Mutta etikettitilanteiden ulkopuolella ja vapaa-aikana, silloin voi revitellä just niin paljon kuin itsestä hyvältä tuntuu. Tai ei tarvitse, jos ei huvita. Simppeliä.
Häiriinnyn myös ajatuksesta, että pitäisi näyttää ns.parhaalta mahdolliselta, eli pukeutua siihen mikä teoriassa sopii parhaiten, käyttää niitä imartelevimpia vaatteita, häivyttää ja korostaa sekä valita juuri ne omiin väreihin parhaiten sopivat sävyt. Höh, kuulostaa tylsältä. Ei mua haittaa jännä väriyhdistelmä, lyhyt hame tai eriparinen kokonaisuus. Enkä myöskään liputa iänmukaisen pukeutumisen perään vaan enemmänkin kropan ja rohkeuden. Niin kauan kuin vaatteet on itse valittuja ja niissä on hyvä olla, niin käyttäkööt kukin mitä lystää. Erilaisuus on rikkaus.
Tämä nyt lähti ihan hassuille urille, ei ollut tarkoitus paasata vaan lähinnä sanoa, että viime maanantaina(kin) heitin vaatteet päälle asenteella, katsotaan mitä tulee ja tällaista tuli. Mielestäni kokonaisuus oli hauska, jostakusta toisesta jotain muuta. Mutta kuvat, ne menivät ihan pilalle, kirkas aurinko teki sen, että silmät olivat kiinni melkein jokaisessa. Onneksi muutaman otoksen sain raavittua kasaan.
Pusero: Zara / Hame: Zara / Vyö: Lindex, saatu / Kengät: Carvela / Laukku: Marc Jacobs
