Sain Tigerilta ihanan picnic-korin ja olen siitä lähtien odottanut kauniita aurinkoisia kelejä, jotta pääsisin heittämään huovan nurmikolle ja korkkaamaan kesäkauden. Mutta mitä vielä, sää on pysytellyt epävakaisena ja harmaana, niinpä kyllästyttyäni odottamaan päädyin levittämään tähtikuvioisen viltin ruokapöydän päälle ja kattamaan aamiaisen picnic-teemalla. Sysäyksen idealle antoi Arla, jonka konseptoinnista vastaavan upeaan kotiin astelin aamiaiselle viime viikolla. Sinä aamuna heräsin varhain, niin paljon tavallista aiemmin ja köröttelin unenpöpperöisenä ratikalla Etelä-Helsinkiin. Sadeaamuna sisällä vallitsi lämmin tunnelma, kahvi tuoksui ja pöydällä notkui puurot, juustot ja leivät. Ei voi muuta kuin huokaista, että mikä mieletön aloitus päivälle!

Mukaani sain aamiaiskassin ja kannustuksen järjestää aamiainen jollekulle, ja minäpä sitten valkkasin sen perinteisen aamiaisseurani picnic-pöydän äärelle. Meillä on miehen kanssa muutenkin tapana syödä viikonloppuisin aamiaista rauhassa ja runsaasti (arkena heräämme aina eri aikaan, joten turha toivo silloin yrittää yhteistä aamiaishetkeä), jos emme suuntaa brunssille niin ainakin valmistamme kotona tavallista ruokaisamman aamiaisen yhdessä. Se on ihana tapa ja meille jotenkin niin selvä viikonlopun sekä kiireettömyyden merkki. Lauantaisen aamiaisen teemana oli picnicin lisäksi ihan selvästi herkuttelu, niin paljon makeaakin pöytäliinaksi heitetyltä picnic-viltiltä löytyi. Oli mansikoita, keksejä, tuoretta leipää, jogurttia, leikkeleitä ja kasviksia, nam! Yleensä syömme viikonloppuisin runsastäytteistä munakasta, mutta koska nyt pöytä pursusi jo muutenkin, jäi se tällä kertaa välistä.

arla aamiaiskutsu 1aamiainen 10aamiainen 21

Tutkimusten mukaan puolet suomalaisista syö aamiaista yksin, mutta kuitenkin yli 80 prosenttia ilahtuisi, jos heidät kutsuttaisiin aamiaiselle. Siihen vastauksena on Arlan #aamiaiskutsu -kampanja, joka kannustaa kutsumaan seuraa aamiaiselle (ja toki raportoimaan siitä vaikkapa instagramissa osallistuen samalla kilpailuun)! Oli ihan mieletöntä astella vieraaseen kotiin ja asettua tuosta noin vain syömään aamiaista, ihan toisenlaista kuin kliinisempien showroomien ja kokoustilojen päivänaloitukset! Sen innoittamana oli ihana tarjota samantyyppistä valmiiseen pöytään -astelun fiilistä omalle läheiselle (vieraita en sentään taida uskaltaa kotiin tuosta noin vain kutsua), ja miksei sitä voisi aloittaa päivää kutsumalla ystävät aamukahville ja herättyä lähileipomosta noudetuille sämpylöille? Se jos mikä olisi arkipäivän ylellisyyttä ja ihan varmasti kutsu, joka jäisi mieleen! Lupaan, että sitten joskus kun tämä koti on ihan oikeasti järjestyksessä, kutsun muitakin kuin miehen aloittamaan arkiaamun kotiaamiaisella kanssani! Tosin myönnettävä on, että siihen voi mennä hetki ja varmempaa on, että paljon ennen sitä pääsen pystyttämään picnic-tarjoilut kesänurmikolle. :)

aamiainen 7aamiaiskutsu 6aamiainen 12aamiaiskutsu 3 Picnic-kori sisältöineen aatu Tigerilta, leivät ja keksit Fazerilta ja mehu, juusto, jogurtti sekä mysli Arlalta.

 Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.

Omistan paljon vaatteita, joiden matkasta luokseni tiedän vain raapaisun. Sitten on muutamia sellaisia, jotka tarinansa myötä melkein kuin syttyvät eloon, ne eivät ole vain vaatteita vaan muistoja. Eivät välttämättä yksin minun muistoja, mutta tietäessäni niiden tarinat, olen ikään kuin osa samaa matkaa kantaessani niitä. Juuri sellainen vaate tuntui ehdottoman oikealta valinnalta äitienpäiväksi.

En tiedä hameen syntypäivää, mutta tiedän, että siitä on ainakin 33 vuotta. Olen nähnyt ruudullisen polvimittaisen hameen joskus aikaa sitten vähän jo kellastuneessa kuvassa, jossa se on äitini päällä Bulgariassa. Muistan ihastelleeni asua, äitiä ja aivan erityisesti laukkua. Äitini on aina tehnyt paljon vaatteita itse, ja niin myös kuvan hame oli hänen Marimekon kankaasta ompelema. En ollut koskaan nähnyt hametta luonnossa, en edes osannut ajatella että sitä enää olisi, äiti kun on pistänyt kiertoon jo aikapäiviä sitten niin monet ihanuudet, joita on kantanut ikäisenäni. Eräänä päivänä tänä keväänä hame kuitenkin ilmestyi esiin erään viereilun yhteydessä, äiti oli löytänyt sen jostain ja pohti mitä siitä askartelisi. Hyppäsin kiireesti väliin pelastamaan luomuksen ja sinä päivänä hame muutti luokseni, pääsin osaksi sen tarinaa.

Sunnuntaina istuin autossa ja mietin, että siinä kuvassa kesällä 1981 hameen kanssa poseeratessa äitini oli 30-vuotias kuten minä nyt, ja nyt päälläni on sama hame melkein tasan 33 vuotta myöhemmin. Hassua ajatella, missä kaikkialla se onkaan reissannut ja miten monta paikkaa nähnyt, niin paljon käytetty ja kaunis edelleen.Tällaista vaatetta on ilo kantaa ja aion vaalia sitä yhtä rakkaudella kuin äitini nuoruudesta säilyneitä kauniita vöitä, jotka muutama vuosi sitten omin itselleni.

marimekko hame 17marimekko hame 31marimekko kangasmarimekko hame 34marimekko hame 14Pusero: Sfera / Vyö: H&M / Kengät: China Girl

Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.

Poikkesin muutama viikko sitten Fashionstorella valkkaamassa itselleni blogin kautta laukun ja siten laukkukuumeeni sai hetkeksi lääkettä, kunnes mieleen palasi lähenevä matka ja kesäkassin huutava pula. Luulin laukkuvalinnan olevan helppo homma, mutta mitä vielä. Kun astelin Liu Jon showroomiin ja näin notkuvat laukkuhyllyt tajusin, ettei valinnasta selvittäisi nopeasti. Etukäteen olin tehnyt päätöksen, että haluan nahkaisen laukun, Liu Jolta kun löytyy molempia, sekä aitonahkaisia että keinonahkaisia. Tutkiessani laukkuvalikoimaa kuitenkin hämäännyin, luulin olevani hyvä erottamaan keinonahan aidosta, mutta Liu Jon laukuissa en todella osannut monessa sanoa kumpi on kumpaa.

Niinpä jouduin kyselemään apuja, jotta sain haarukoitua nahkaiset, vaikka totesinkin jo paikan päällä, että jos keinonahka näyttää ja tuntuu näin hyvin nahalta ei sillä loppujen lopuksi niin väliä ole. Noh, piiiitkän harkinnan jälkeen päädyin kuitenkin nahkaiseen ja pikkuhiljaa vaihtoehdot karsiutui sellaisin perustein, kuin että löytyykö kaapista jo vastaavan värinen tai kuinka monikäyttöinen kyseinen laukku omaan karderobiin peilaten on. Lopulta lähdin liikkeestä kauniin viininpunaisen kanssa, jossa on mustat yksityiskohdat ja muutama kultaniitti. Ei liikaa mitään, mutta silti sopivasti särmää! Tykkään muutenkin Liu Jon tyylistä, sekä vaatteissa että asusteissa. Guess on usein vähän liian blingbling omaan makuuni (Guess by Marciano -mallisto sen sijaan kyllä viehättää), Liu Jo taas on linjaltaan klassisempi, mutta silti pienillä hauskoilla jujuilla höystetty.

liu jo laukku 1liu jo laukku 26liu jo laukku 10liu jo laukku 12liu jo laukku 23Mekko: Mango / Bleiseri: Mango / Kengät: Bagatt / Laukku: Liu Jo, saatu blogin kautta

Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.