En edelleenkään haikaile aidon rusketuksen perään, mutta myönnän kyllä ajattelevani, että oma kalpea iho näyttää etenkin kesäaikaan vähän paremmalta aavistuksen väriä saaneena. Etenkin etelämmäksi lähtiessä valkoinen iho tuntuu kilpailevan loistossa auringon kanssa, muttei valitettavasti yhtä hehkeässä mielessä. Siksipä yleensä kesän korvilla korkkaan itseruskettajapurkin saadakseni pientä kevyttä päivetystä ilman auringossa makaamista. Tänä keväänä löysin täydellisen itseruskettavan, tai rehellisemmin se löysi minut. Sain blogin kautta testiin Vita Liberatan itseruskettavaa ja en voi muuta kuin hämmästellä, miten valtavan harppauksen itseruskettajat ovatkaan ottaneet vuosien saatossa. Pistävä haju, tahmea tunne ja räikeät rajat – kiitos ei enää, eikä tarvitse.

Vita Liberata ei haise, sillä se on hajuton ja kaiken lisäksi imeytyy salamana. Ei siis tietoakaan tahmaisesta tunteesta, tai edes normaalin kosteusvoiteen levityksen jälkeisestä nihkeästä fiiliksestä, vaan iho on  heti kuiva ja tuntuu hengittävältä. Niin, ja lopputulos, se on kaunis, ei kellertävä tai oranssihtava, vaan todella luonnollinen. Luonnollinen on muuten sisältökin, 80 prosenttia sisällöstä on Ecocert-sertifioituja luomuainesosia. En todella ihmettele, että merkin itseruskettavat ovat olleet Stockalla myyntimenestys ja se on myös valittu Cosmon Beauty Awards -voittajaksi.

Testasin Vita Liberatan värillistä itseruskettavaa, joka itse asiassa on ensimmäinen käyttämäni värillinen purkkiruskettaja. Tässä tapauksessa värillisyys on valtavan hyvä asia, sen myötä kun näkee minne voidetta on jo tullut laitettua ja koska tuote imeytyy niin nopsaan, tulee lopputuloksesta näin tasaisempi. Levityksen jälkeen voi ottaa rennosti, sävy on napakasti kiinni, iho kuiva ja tahraamaton. Tietenkään en suosittele valkoisiin vaatteisiin pujahtamista samantien, sillä siirryttyäni suoraan levityksen jälkeen valkoisiin lakanoihin, on niihin yön aikana sängyssä pyörimisen jälkeen jäänyt vähän väriä vaikka iho onkin tuntunut nukkumaan mennessä kuivalta. Siksi nykyään odotankin pienen hetken ennen sänkyyn hyppäämistä, jotta iho ei vain tunnu kuivalta vaan todella myös on kuiva ja tahraamaton.

Toki nopeassa kuivumisessa on haasteensa, mikä tarkoittaa, että levityksessä on hyvä olla nopea, mutta ihan normaali ripeä levitys riittää. Mukana tulee kinnas, jota todella kannattaa käyttää. Tein ensimmäisellä kerralla sen virheen, että jätin kinnaspakkauksen avaamatta ja totesin, että hyvin on pärjätty ennenkin ilman. Sen jälkeen hinkkasin pitkään jämähtänyttä sävyä kämmenistäni ja otin opiksi. Lisäksi, että kämmenet säilyvät puhtaina, nopeutti ja helpotti kinnas huomattavasti levitystä sekä takasi kauniin tasaisen lopputuloksen. Tarjolla on isompi kinnas vartalolle ja pikkukinnas kasvoille. Pieni kinnas on vähän liian lyhyt kropan rasvaamiseen, mutta käytän sitä silti siihenkin, sillä iso on minun makuuni liian kookas. Tässä tapauksessa se siis tarkoittaa sitä, että kinnas pyörii kädessä ja koska toinen puoli ei ole levitykseen sopiva, syö isompi kinnas enemmän hermoja kuin levittää väriä. Olen tosin ajatellut tuunata suurempaa hanskaa vähän kapeammaksi, jolloin uskon siitä tulevan täydellisen levitykseen, mutta nyt mennään lähinnä pienemmän voimin vaikka se onkin pikkaisen hitaampaa.

Jos hehkutusta ei tullut vielä tehtyä riittämiin, niin on vielä ihan pakko mainita tuotteen riittoisuus. Voiteen pigmentti on vahvaa ja koostumus kevyt, niinpä todella pieni määrä riittää! Itsellä on purkit olleet käytössä keväästä asti (toki ensin kausittain kokeilumielessä ja vasta nyt jatkuvassa käytössä) ja ovat nytkin reissussa mukana, eikä vielä loppua näy. Näistä on todella vaikea keksiä miinuksia, mutta tietenkin varmasti myös makuasioista on kyse, kuka tykkää millaisestakin. Etenkin jos hidas kuivuminen, oranssisuus tai haju itseruskettavissa häiritsevät, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan!

Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.