Ajattelin ottaa jälleen pienen katsauksen hiuksiini, tosin aiemmista kasvupäivityksistä poiketen, en enää koe juurikaan tarvetta syynätä pituutta, sillä olen jo varsin tyytyväinen nykyiseen mittaan. Toki janoan enemmän, eli annan hiusten kyllä edelleen kasvaa, mutta tarvetta vahdata uusia senttäjä ei enää ole. Näin on jo oikein hyvä ja kasvun sijaan huomio on kiinnittynyt entistä enemmän hiusten kuntoon sekä ihan ylipäätään tulevaisuuteen, mikä on tuonut kovasti kaipuuta ulos jatkuvasta värjäyskierteestä. Niinpä toivoisin hiuksilleni vähemmän värjäyskertoja, vähemmän muotoilutuotteita ja enemmän helppoutta sekä luonnollisuutta.
Päivätöistä poisjäänti siirsi kalliit kampaajakäynnit niihin asioihin, joista päätin ainakin väliaikaisesti tinkiä, ja toisaalta halusin myös samalla ravistella vähän turhankin tiuhaksi muodostunutta rutiinia. Niinpä en ole käynyt kampaajalla tai värjännyt itse viiteen kuukauteen, ja myönnettävä on, etten todella pysty muistamaan, milloin viimeksi olisi ollut näin pitkä aika väliä. Eli pieni tauko oli todellakin paikallaan! En halua juosta kampaajalla koko elämääni joka toinen kuukausi ihan jo kammosta riippuvuuksiin, puhumattakaan vielä rahanmenosta ja jatkuvan värjäämisen kyseenalaisesta vaikutuksesta hiuksiin. Ei sillä, että kampaajakäynti olisi jotenkin huono juttu, vaan pikemminkin niin päin, ettei se ole asia, josta tahtoisin olla riippuvainen. En siis halua ajatella sitä arjen välttämättömyytenä vaan luksuksena silloin tällöin kun sattuu huvittamaan tai tekee mieli hemmotella itseä, ihan vain satunnaisena huvina.
Lähdin siis helmikuun alussa liikkeelle kokeilumielellä, mutta tietoisena ainakin jonkinmoisesta tulevasta välistä kampaajakäynneissä, värjäytin tyvikasvun parina edellisenä kertana asteen verran tummemmaksi ajatuksella, ettei kasvuraja olisi niin jyrkkä kuin aina ennen. Se oli hyvä valinta, vaikka myönnettävä on, että siitä huolimatta tyvikasvun hipoessa paria senttiä todella hinguin päästä takaisin kampaajan tuoliin. Ihan hyvä, ettei budjetti sitä sallinut ja oli pakko antaa olla. Nyt kun tyvikasvu on sellaiset viitisen senttiä, olen jo yllättävän sinut sen kanssa, joko siis olen vain tottunut tai sitten se on ylittänyt jonkin kriittisen rajan.
Tietenkin värjäämättömästä tyvestä on seurannut uusia haasteita hiustenlaittoon, terve tyvihius kun on kovin liukasta ja siihen on vaikea saada kestävää pitoa ja tyvikohotusta. Siitä onkin seurannut se, että olen antanut hiusten olla yhä enemmän luonnontilassa, mikä toisaalta on ollut helppoakin kotiarjessa – töissä peikkotukka saattaisi häiritä vähän enemmän kuin kotisohvalla blogia kirjoittaessa! On myös saanut katsella tämän kauden tukkatrendejä varsin tyytyväisenä, ne kun tuntuvat suosivan huolittelematonta ja rentoa lookia, eli ovat kuin tehdyt minulle! Niinpä en enää aina yritä litistää paikoin laineille luonnostaan taipuvaa hiustani vaan toisinaan jopa korostan sitä rutistelemalla hiuksia kämmenten välissä. Tykkään edelleen enemmän vastapestystä ja huolitellusta lookista, mutta ehkä on aika tottua tälläkin saralla uuteen ja ainakin ajatella, että vaihtelu virkistää.
Uusi arki on tarjonnut oivan mahdollisuuden myös haastaa vuosia suhteellisen vakiona säilynyt hiustenpesuväli, jota olen aina halunnut pitkittää, mutta useista yrityksistä huolimatta epäonnistunut. Paras mihin olen pystynyt, on viimeiset pari vuotta säilynyt joka toinen päivä -pesuväli, eli sentään olen päässyt eteenpäin jokapäiväisestä pesusta! Rakastan puhtaantuntuisia hiuksia, jotka myös taipuvat helpommin haluamallani tavalla, niinpä herkästi olen lipsunut hiusten pesujen kanssa tarpeettoman tiuhaan väliin. Ei sillä, että tiuha pesuväli välttämättä olisi mitenkään kamala asia, mutta olen kokenut, että pitkää ja paljon käsiteltyä hiustani se rasittaa turhaan, etenkin kun siihen yleensä aina yhdistyy myös kuivaus.
Kotiin jäätyä pesuvälin pidentäminen on onnistunut yllättävän luontevasti ja ollessani päivissä sekaisin havahduin yhtenä päivänä siihen, että hiusten pesusta oli kulunut jo neljä päivää – siis sellaista väliä ei ikinä ole. Se oli silti vähän liikaa, mutta kun saan pidettyä väliä edes joka kolmannessa päivässä, olen aika tyytyväinen ja se on vielä varsin siedettävää (tosin vikana päivänä en mielelläni enää juokse isosti ihmisten ilmoilla). Silti, yllättävän nopeasti sitä tottuu, joko päänahkani tai minä, mutta tiedä sitten miten kävisi jos arki tästä taas muuttuisi. Joka tapauksessa, nyt on tosi hyvä näin.
En todella tiedä miten fiilikset hiusten suhteen elää kun tyvi venähtää entisestään, mutta kuten mieheni tokaisikin, se on sen ajan murhe. Katsoo siis sitten mikä on fiilis ja mitä asialle voisi tehdä. Nyt yleensä kiroamani tummempi tyvi tuntuu oikeastaan aika hauskalta, rouhealta ja rennolta. Hauskaa on myös se, miten tyven tummuusaste näyttää niin erilaiselta eri päivinä ja valoissa, joskus se tuntuu yllättävän vaalealta ja joskus yllättävän tummalta, joskus vaaleanruskealta joskus tummalta harmaanruskealta. Selvää on, että ihan puhtaana se on vaaleamman oloinen ja huomaamattomampi, kun taas hiusten rasvoittuessa tummenee. Mielenkiintoista, miten sävy elää tyveä pidemmälle päästessään!
Näissä kuvissa pesusta on tainnut vierähtää kolme päivää, eli pidempään kuin ennen oikeastaan koskaan annoin mennä, enkä ole tehnyt hiuksille mitään heräämisen jälkeen, mitä nyt haronut sormilla vähän jakausta suoremmaksi. Look on aikalailla sellainen, mitä joka päivä kohtaan aamulla ekaa kertaa peiliin katsoessa (hiusten osalta siis, heh), takaa vielä todella paljon pörröisempi kuin edestä ja sivuilta.
Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.
