Ajattelin kirjoittaa muutaman sanan autoilusta Balkanin alueella, sillä reissuun valmistautuessa huomasin tarjolla olevan vähänlaisesti selkeää ja ajantasaista informaatiota asiasta. Omalla kokemuksella autoilu Balkanin alueella oli vaivatonta ja varsin miellyttävää, ja kuten jo aiemmin ehdin huokailla, maisemat tekivät suuren vaikutuksen! Koska maisemaa ei halo suuret moottoritiet vaan kapeat kylien läpi kulkevat tiet, näkee jo autostakin paljon. Lisäksi etäisyydet ovat lyhyitä, joten autoilua pystyy jaksottamaan tosi kivasti jos on reilusti lomapäiviä käytettävissä. Ilman autoa emme olisi mitenkään voineet saada matkasta irti niin paljon kuin nyt saimme, joten uskallan lämpimästi suositella myös muille autoilua alueella!

Reitti

Reissasimme siis kolmen viikon ajan Balkanin alueella ja tavoitteenamme oli päästä tutustumaan mahdollisimman moneen sellaiseen maahan, jossa emme vielä olleet käyneet. Kolme viikkoa oli ihan loistava aika matkalle, siinä ehti sekä rentoutua että nähdä runsaasti, vaikka auto meillä olikin käytössä vain alle kaksi viikkoa. Kroatiassa olen autoillut aiemmin, joten niinpä tälle reissulle nähtäväksi Kroatiasta riitti Dubrovnikin alue ja suurin hinku oli päästä rajan yli uusia kohteita koluamaan. Mikäli Kroatiaan olisi halunnut tälläkin kertaa tutustua enemmän, olisi joutunut joko tiivistämään aikataulua runsaasti tai miettimään kohdekarttaa uudelleen. Nyt emme halunneet olla tiukkoja aikataulun kanssa, niinpä reittikin eli matkan varrella. Vastaava rento matkanteko sopi meille mainiosti, on kiva kun kolahtaneisiin kohteisiin voi jäädä pidemmäksi aikaa ja vähemmän kiinnostavista voi jatkaa matkaa vaikka vain pienen pysähdyksen jälkeen. Matkasta olisi tullut niin erilainen, jos kaikki olisi lyöty ennakolta lukkoon. Samoin myös paljon kiinnostavia juttuja olisi jäänyt näkemättä, sillä vasta paikanpäällähän alueen omiin silmiin innostavimmat kohteet pystyyy hahmottamaan kunnolla.

Lopulta siis reittimme muodostui jotakuinkin seuraavanlaiseksi (kartta ei antanut tallentaa enempää kohteita kuvaan, niinpä se on vain suurpiirteinen ja heittää jonkinverran rannikon kohteissa):

Kuva Google Maps.

Lensimme Dubrovnikiin Finnairin suorin lennoin ja viivyimme kaupungissa pari päivää, jonka jälkeen matkustimme bussilla rajan yli Montenegron Kotoriin. Sieltä jatkoimme bussilla alas rannikkoa aina Ulcinjiin asti, josta kävimme taksilla Albanian puolella Shkoderissa. Ulcinjista saimme kyydin takaisin ylös Tivatiin, josta otimme vuokra-auton alle. Syy, miksi teimme osan matkaa bussilla oli pitkälti kustannuskysymys, etäisyydet olivat lyhyitä ja bussilla matkustaminen halpaa, niinpä se tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Mies ei myöskään halunnut autolla Albaniaan, joten laskemalla nämä yhteen oli alkupään bussiosuus järkevintä, jottei autoa tarvinnut seisottaa paikoin tyhjänpanttina ja maksaa siitä päiviä turhaan. Palattuamme Dubrovnikiin matkan lopussa, vuokrasimme vielä auton päiväksi tehdäksemme retken Bosnia-Hertsekovinan puolelle Trebinjen pieneen kylään.

Vuokra-auto

Ihan ensimmäisiä reissusuunnitelmia tehdessämme katselimme autoa Dubrovnikistä, mutta pöyristyimme hintoja. Reissu oli jo hetken vaakalaudalla, kunnes keksin kurkata vaihtoehtoja Montenegron puolelta ja hinnat tipahtivat heti roimasti. Käytimme jälleen hyväksi havaittua Auto Europea, jonka kautta vuokrasimme auton Sixtiltä. Mitään ongelmia vuokrafirmalle ei ollut siitä, että halusimme käydä myös sellaisissa maissa kuin Kosovo ja Serbia. Myös Albania olisi onnistunut, mutta sinne olisi vuokrausfirman mukaan vaadittu kansanvälinen ajokortti, jota kummallakaan meistä ei ollut. Tälläkin kertaa otimme täysvakuutuksen jo AutoEuropen kautta, sillä se oli sekä edullisempi että hyväksi havaittu edellisvuonna kolaroidessamme Malagassa. Emme sopineet autolle tarkkaa palautuspäivää vaan parin päivän liu’un, joka tuli tarpeeseen ja loppujen lopuksi auto olikin meillä vähän pidempään kuin olimme alun perin suunnitelleet.

Tiet

Nopeusrajoitukset tuntuvat olevan verrattain korkeat, mutta käytännössä totuus on hyvin toista etenkin Montenegrossa, Kosovossa ja Makedonian pohjoisosassa, sillä tiet ovat kapeita ja mutkittelevia ja olisi sulaa hulluutta yrittää tavoitella nopeusrajoituksen sallimia lukuja. Onkin hyvä pitää mielessä nopeusrajoitusten ja todellisten nopeuksien ero matkalla, eli navigaattorin tarjoama reitti ei välttämättä ole se nopein. Niinpä on hyvä vähän vertailla ja kurkkia etukäteen, kuinka mutkittelevalta tie kartalla näyttää. Kilometreissä pidempi, mutta suorempi matka saattaa olla merkittävästi nopeampi kuin lyhyt ja mutkitteleva osuus. Itse opimme tämän vasta kantapään kautta ja aikaa olisi säästynyt, mikäli siihen olisi tajunnut kiinnittää huomiota jo heti alussa.

Ensimmäistä ja ainoaa kertaa yli sadan kilometrin tuntivauhdin pääsimme Serbiassa, jossa tuli vastaan myös ensimmäiset tietullit (maksu kortilla onnistuu mainiosti). Yhtäkkiä matka tuntuikin taittuvan hetkessä totuttuamme matkaamaan Montenegrossa reilusti alhaisemmilla keskinopeuksilla. Paikallisilla toki on olosuhteista riippumatta oma kiehtovan uhkarohkea ajotapansa, enkä niitä nähtyäni yhtään ihmettele läpi matkan tienvarsia koristaneita kukkapuskia ja muistolaattoja. Suosittelen siis kärsivällisyyttä siitäkin huolimatta, ettei paikallinen ajokulttuuri sitä välttämättä edusta.

Tiet ovat pääasiassa ihan OK kuntoisia, niiden osalta ei siis sen isompia yllätyksiä sattunut vastaan. Ohitusmahdollisuuksia on vähän, mutta ainakin kesäkuussa matkatessa myös liikennettä oli verrattain vähän. Olen kuullut, että elokuussa keski-eurooppalaisten turistivirtojen saapuessa tilanne muuttuu tyystin, mutta meillä oli tässäkin mielessä loistava matkustusaika.

Rajanylitykset

Rajanylityksen sujuivat todella helposti, melkein voisi sanoa niiden olleen ihan läpiajojuttuja. Harvassa kohdassa oli paria autoa enempää jonoa ja eurooppalaista passia ei sen ihmeemmin syynätty, joissain paikoissa eivät viitsineet edes vilkaista. Kosovoon mennessä on hyvä huomioida, ettei autolle kelpaa normaali kansainvälinen vakuutus, vaan on otettava paikallinen vakuutus päästäkseen maahan (saa rajalta, hinta n.15 euroa).

Valuutta

Valuuttaa emme vaihtaneet kertaakaan reissulla vaan nostimme aina paikan päällä arvioidun tarvittavan summan. Pääosin ne menivät nappiin ja vikat kolikot saattoi käyttää vaikka huoltsikalla ennen rajan ylitystä. Kortilla pärjää monin paikoin hyvin, mutta suosittelen silti pitämään alueella matkatessa myös käteistä mukana. Toisinaan kortti ei käy hyvin yllättävissä paikoissa ja monet ravintolat ottavat vain käteistä, ja toisaalta, vaikka kortti kävisi, juomaraha täytyy kuitenkin kasata kolikoista. Myös jotkut majatalot ottavat vastaan vain käteistä, mutta hotelleissa kortti kävi poikkeuksetta. Montenegrossa ja Kosovossa rahayksikkö on euro, mutta muissa kohteissa oli perehdyttävä paikalliseen valuuttaan, onneksi suht helpoin vaihtokurssein.

Majoitus

Majoituksia emme varanneet etukäteen matkan ensimmäistä etappia Dubrovnikia lukuun ottamatta. Käytännössä hoidimme varaukset aina edellisestä kohteesta seuraavaan kohteeseen Hotels.comin kautta. Usein otimme vain yhden yön, jota pystyimme halutessamme mainiosti pidentämään paikan päällä, kuten vaikkapa Makedonian Skopjessa, jossa viihdyimme lopulta kolme yötä. Lyhyt sitoutuminen myös mahdollisti paikan vaihdon, mikäli kohde tuntuisi nähdyltä jo nopeasti. Tämä osoittautui erittäin hyväksi tavaksi ja muutimmekin useissa kohteissa suunnitelmia lennosta. Varmistimme jo varausvaiheessa, että tulevasta majapaikasta löytyy netti, niinpä viime tippaan jätettyjen varailujen suhteen ei tullut ongelmia. Yhdessä ainoassa kohteessa netti ei toiminut, mutta saimme tehtyä seuraavan varauksen matkanvarrelle osuneen ostoskeskuksen langatonta nettiä käyttämällä. Pääsääntöisesti siis netti tuppaa olemaan kaikkialla tai ainakaan tuskin tarvitsee etsiä kauaa löytääkseen tiensä verkkoon.

Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.