Nyt kun pääsin kotiaiheiden makuun, niin ajattelin vilauttaa teille viime talvena hankkimaamme viinikaappia. Ei, ei se ole sellainen hieno integroitu viinikaappi säädettävin lämpötiloin (jollaisesta kyllä olisi huippukiva jos vain olisi isompi keittiö), vaan enemmänkin viinien säilytykseen tarkoitettu tavallinen kaappi. Meillä oli muuttaessa, ja oikeastaan on kyllä edelleenkin, haasteena miehen laaja viini- ja erityisesti viskivalikoima. Säilytystilaa vanhassa asunnossamme on älyttömän vähän ja pikkuisen keittiön kaikki kaapit menee väistämättä astioiden ja elintarvikkeiden säilytykseen, niinpä muutettua oli sormi suussa, että mihin ängetään kaikki pullot. Luulin, että ongelma ratkeaisi viinikaapin hankinnalla, mutta todellisuus paljastui vasta kun kaappi oli täytetty. Niitä onkin paaaljon enemmän kuin ymmärsinkään. Nykyiseen kaappiin menee siis viinit, mutta entäs viskit, konjakit ja sen sellaiset? Pullot ja säilytysrasiat ovat vielä mahdottoman hankalan muotoisia, joten luovuuteni on lopussa yrittäessäni miettiä niille paikkaa. Onko muilla ollut samaa haastetta ja jos, niin miten olette ratkaisseet asian? Olen jo yrittänyt ehdottaa niiden juomista pois, mutta jostain syystä se ei ole saanut tuulta alleen tai sitten se vain tuntuu tapahtuvan hitaammin kuin valikoiman lisääntyminen, heh.

Kaappi on hankittu Hobby Hallista ja se sopii mainiosti meidän ruokailutilaan (joka aukeaa keittiön päädystä ja yhtyy olohuoneeseen) keittiön pöydän viereen. Ensin ajattelin, että maalaisin sen kokovalkoiseksi, mutta valkoisen pöydän ja kermanvärisen seinän rinnalla pieni rustiikkisuus on oikeastaan ihan kiva ja tällaisena se myös toimii hauskasti muotoilultaan virtaviivaisemman ruokapöydän parina. Joten ehkä joku päivä tartun pensseliin, mutta nyt se kelpaa mainiosti näin. Seinälle vielä pitäisi keksiä jotain, kuten kotimme muillekin seinille, mutta askel kerrallaan. Eihän tässä olekaan asuttu kuin kohta vuosi…

  Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.

Meillä toimii suht isossa ja pitkulaisen muotoisessa olohuoneessamme kookas kaappi tilanjakajana. Olemme muutosta lähtien tuijotelleet kaapin ruskeaa takaseinää ja yrittäneet löytää siihen kivaa tapettia, jolla saisi sen näyttämään toiseen suuntaan sermiltä kaapin sijaan. Olemme puolen vuoden aikana teipanneet siihen kymmeniä tapettinäytteitä ja yrittäneet etsiä sitä oikeaa, tullen kuitenkin kerta toisensa jälkeen siihen tulokseen, ettei kyllä mikään näistäkään. Työ ei kuitenkaan ole ollut täysin turhaa, vaikkakin hetkittäin turhauttavaa, sillä kerta kerralta ollaan päästy lähemmäksi oikeaa värimaailmaa ja kuviointia.

Pari täydellistäkin on löytynyt, mutta tietty siinä hintaluokassa, ettei todella huvita maksaa sellaisia summia parin vuodan levyisen kaapin takaseinän tapetoinnista. Niinpä olemme jatkaneet etsintöjä kunnes pari viikkoa sitten sain tarpeekseni ja kävelin Tööllön Värisilmään sillä hedelmällisellä lähtökohdalla, että nyt sen on löydyttävä. En siis hankkinut tapani mukaan näytepaloja vaan valkkasin suoraan sellaisen, joka vaikutti istuvan hinnaltaan ja ulkonäöltään spekseihimme. Vähän kyllä jännitti, teinkö oikean valinnan, mutta ajattelin, että noin pieni pätkä on mahdottoman helppo tapetoida myöhemmin uudelleen jos siltä alkaa tuntumaan.

Päädyimme siis Borusan EasyUp -tapettiin, joka alkujännityksen jälkeen osoittautui oikein kivaksi. Ei se ole täydellinen (haaveilin asteen verran ilmavammasta ja ehkäpä myös pehmeämmästä kuosista), mutta ihan riittävän hyvä. Ja oikeastaan, mitä enemmän sitä katselee, sen paremmalta se tuntuu. Kyseessä kun kuitenkin on niin pieni alue, kuosi saakin olla räväkkä, mutta kuitenkin mielellään muun kodin värimaailmaan sopiva.

Vielä on epäselvää, mitä tapettiseinän eteen laitetaan, mutta askel kerrallaan. Epäilen, että se hoituu vähän samoin kuin kotimme muutkin sisustusratkaisut; kun aikansa puolivalmista katselee, niin jotenkin vain palaset alkavat hiljalleen loksahtelemaan paikoilleen. Pääasia, ettei ole hallitsevaa ruskeaa seinää katseltavana! Käytin muuten ekaa kertaa elämässäni easy up -tapettia, enkä tiedä onko kyse puhtaasti tottumuksesta, sillä vaikka tämän ilmeisesti pitäisi olla helpompi laittaa, annan kyllä helppoudessa pisteet tavalliselle liisteritapetille. Tätä en nimittäin saanut ilman apua kiinni (harjoituksen puute?) vaikka yleensä olen tottunut tapetoimaan yksin. Toisaalta isoksi eduksi on sanottava, ettei tapetti kutistu ja kuviointi on hyvin helppo kohdistaa ja raja jää näin amatööriltäkin todella siistiksi. Jos siis on tapetointikaveri, on tämä tosi näppärä!

Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.