Heh, alkaa näyttää siltä, että luovuuteni otsikoiden suhteen (jos sellaista edes on ollut) on tullut tiensä päähän… Noh, ainakin se kertoo mitä on luvassa, nimittäin asukuvat valkoisella hameella.

Tänään asurintamalla ei ole tapahtunut mitään, niinpä palataan viime lauantaihin, jolloin olin liikkeellä näissä vaatteissa. Helppo asu, jonka voisin kuvitella hyvin vaikkapa toimistoonkin näin vapaan sijaan.

vohvelikangas 17habitare asuhabitare asu 1vohvelikangas 22vohvelikangas 43

Pusero: Gina Tricot, saatu blogin kautta / Hame: Zara / Kaulakoru: Zara / Laukku: Ralph Lauren / Kengät: French Connection

Meillä vasta aloitellaan päivää. Mies kömpi aamuyöstä kotiin ja sehän tarkoittaa suoraan seuraavalle päivälle kalpeaa ja hiljaista seuralaista sekä tilauspizzaa. Ensimmäiset sanat irtosivat muutama minuutti sitten, joten ilmeisesti palautuminen elävien kirjoihin on alkanut. Kiitän onneani, etten koskaan ole ollut krapulassa. Huonona puolena tosin on, etten osaa samaistua tuohon maailmanlopun fiilikseen ja herkästi unohdan, ettei pitkäksi venähtänyttä iltaa seuraavalle päivälle oikeasti kannata suunnitella mitään sen isompaa. Tai oikeastaan yhtään mitään. Sitä en kyllä kiellä, etten vastaavaa iltaa joskus itsekin viettäisi, mutta jostain syystä se ei tunnu seuraavana päivänä ja olen aina ihan normaaliin tapaan lähdössä liikkeelle, mutta todellisuus tulee vastaan kun joutuu aamupäivän tuntien aikana tarkistamaan onko se vieressä nukkunut mytty vielä elossa.

aamiainen 4

Niinpä olen tänään viettänyt hiljaista aamua omassa seurassa, saanut järjesteltyä kuvakansioita ja pähkäillyt, kirjoittaisinko seuraavaksi Dublinista, Hongkongista vaiko Sevillasta. Kallistuin jälkimmäiseen ja menin arastellen katsomaan mitä kuvia Sevillasta on jäljellä. Olen vältellyt toissa kesän Espanjan reissun kuvakansioiden purkamista, sillä en ole ollut valmis kohtaamaan karua totuutta siitä, mitä niistä kaikista ihanista kuvista on jäljellä. Sen matkan jälkeen nimittäin tapahtui kuvatragedia. Koneellani on tapana silloin tällöin nielaista kuvia ja jättää jälkeensä tyhjiä ja puolityhjiä kansioita, niinpä nykyään tapanani on varmuuskopioida tärkeät kansiot heti, mutta arvaatte varmaan jo, mitä Espanjan kohdalla kävi?

aamiainen 5

Niinpä. Espanjanpa jälkeen en sitä heti muistanut tehdä, tyhjäsin muistikortin ja sattumalta avasin matkakansion kohdatakseni karun totuuden – kohdekansiossa jossa piti olla 300 hurmaavaa kuvaa saattoikin olla jäljellä vain 30. Itkuhan siinä tuli, enkä sittemmin halunnut enää palata seulomaan mitä kuvia on kadonnut ja mitä jäljellä. Nyt päätin katsoa kauheutta silmiin ja aloittaa Sevillasta – onneksi yhden päivän kuvat näyttävät olevan kokonaisuudessaan tallessa, mutta kolmen muun päivän, noh, ruokakuvia näemmä löytyy, mutta ne kaupunkimaisemat ja hotellin terassimme mielettömät katedraalinäkymät? Oi ja voi, miten harmittaa! Noh, enköhän näistä saa silti jotain blogiin koottua, mutta omien kuvamuistojen säilymisen kannalta kirpaisee todella paljon. Ainakin opin, että enää en odota kopioimista kotiin asti…

Mutta, parempaa päivää (iltaa?) kaikille, minä siirryn halimaan elävää kuolluttani.

 Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.

Tykkään vaihdella tiuhaan kynsilakkoja, joten myös kynsilakan poistajalla on merkitystä. Olen vannonut yhden merkin nimeen jo useamman vuoden ajan, oikeastaan siitä lähtien kun sain ensimmäisen purkkini lahjaksi ystävältä. Dependin kynsilakanpoistoainetta löytyy Kickseistä ja se on sanalla sanoen loistava, oikeastaan en keksi mitään negatiivista sanottavaa! Hinta on hyvä, lakka lähtee nopeasti, haju on liki olematon ja mikä parasta, suosikkini kyljessä lukee ympäristöystävällinen – vetoaa ehdottomasti minuun! Dependiltä löytyy ilmeisesti pari muutakin kynsilakanpoistoainetta, mutta olen ollut tähän niin tyytyväinen, etten ole kokenut tarvetta kokeilla muita.

En siis ole kaivannut lisävahvistusta kynsilakanpoistorintamalla, mutta tulin saaneeksi taannoin blogin kautta Gina Tricotin Dip&Twist -kynsilakkapoistopurkin, jollaisia vastineita löytyy myös muilta merkeiltä. Ideahan on siis se, että sormi työnnetään purkkiin ja täyte yhdessä kynsilakanpoistoaineen kanssa pyyhkii kynnen puhtaaksi. Pidin tätä heti vuoden turhakkeena, enkä edes yritä väittää, että olisin täysin kääntänyt kelkkaani, mutta olen myöntänyt, että ehkäpä tällekin on käyttötarkoituksensa ja omalla kokemuksella se on vahva punainen kynsilakka. Siinä missä vanulapulla poistaessa vahva väri herkästi sotkee sormenpäät ja kynsinauhat, niin tällä puhdistus on supersiistiä ja nopeaa.

kynsilakanpoistoaine 1

Kun pääsin poistoainepurkin makuun, olen huomannut sen näppäräksi myös silloin, kun ei muka jaksa säätää vanulapun kanssa ja jotenkin tuntuu helpommalta vain napata purkki ja tökätä sormi sisään (vaikka todellisuudessa ajansäästö taitaa olla olematon tai ei ainakaan merkityksellinen). Toki selviä miinuksiakin on, siinä missä luottopoistajani on superhellävarainen, niin tämä kuivattaa kynttä ja sormea siinä samalla koska lakanpoistoaine tavoittaa väkisin suuremman ihoalueen kuin kohdistamalla aine vanulapulla suoraan kynteen. Lisäksi haju on voimakas.

Niinpä olen leppynyt kompromissiin asti, eli vannon edelleen Dependin nimeen, mutta poistan voimakkaan väriset lakat purkin avulla ja joskus laiskuuttani ihan muutenkin. Silti en tiedä ostaisinko uutta, sillä ennen tämän kokeilua en tullut kaivanneeksi mitään enempää. Joka tapauksessa, en enää väitä purkkia turhakkeeksi, mutta en nimeäisi sitä välttämättömyydeksikään!

Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.