Olen saanut muutaman kerran kysymyksen siitä, miten päivän asuni muodostuvat, eikä se todellakaan ole ollut helppo kysymys! Tai olisi helppoa vastata, että noh, ne vain rakentuvat omalla painollaan, koska siltä minusta tuntuu, mutta ehkä juuri sitä vastausta kysyjät eivät ole kaivanneet. Hiljalleen olen ymmärtänyt, että olen lähtenyt liian pintapuolisesti liikkeelle ja siksi en ole osannut vastata. Eli vastaus ei piile juuri tämän päivän asuissa vaan kliseisesti matkassa, jonka olen tehnyt pukeutumisen maailmassa. Mielestäni kaiken A ja O ovat siis hyvä pohjatyö, eli oman kropan tunteminen sekä toimiva ja muunneltava vaatekaapin sisältö. Toki pieni kiinnostus asiaan on eduksi, mutta ei oman tyylin löytäminen mielestäni vaadi muodin seuraamista tai paloa viettää vapaa-aika vaatekaupoissa. Kun perusasiat ovat kunnossa, kysehän on oikeastaan vain palasten yhdistelystä fiiliksen mukaan ja uuden hankintakin hoituu nopeasti kun tietää mitä etsii!

Kärjistetyn otsikon jälkeen on ehkä hyvä avata mitä ajattelen tyylillä. Mielestäni ei ole mitään syytä tunkea itseensä tiettyyn tyylisuuntaan ja seurata sitä orjallisesti, vaan se mitä itse ajattelen tyylillä on omaan kroppaan sopivia vaatteita jotka saavat olon hyväksi. Oleellista onkin löytää hyvältä tuntuvat vaatteet, jotka parhaimmillaan lisäävät itsevarmuutta – tyylisuunnasta välittämättä!

Toki rajojen ravistelu on läpi elämän hyväksi, sillä pukeutuminen on kevyt aihe ja elämän kestävä leikki. Lisäksi kroppa elää, hiustenväri muuttuu ja ihonsävy saa ehkä uusia vivahteita, pukeutumisen uusista tarpeista puhumattakaan, niinpä on hyvä säännöllisin väliajoin haastaa itsensä kokeilemaan uutta eikä suinkaan unohtua niihin turvavaatteisiin, jotka ehkä tuntuvat tutuilta ja turvallisilta, mutta eivät välttämättä saa (enää) kukoistamaan.

Tutuksi oman kropan kanssa

Mielestäni pukeutumisessa avainasemassa on oman kropan tunteminen ja huomion kiinnittäminen mittasuhteisiin. Huolimatta tyylisuunnasta, uskon että silmä viehtyy jollain tapaa harmonisiin kokonaisuuksiin, mikä tarkoittaa tasapainoisia mittasuhteita ja tiettyä eheyttä värimaailmassa. Se ei tarkoita, että kropan pitäisi olla tasapainoinen tai että asujen värimaailman yksinkertainen, vaan sitä, että tasapainottaa vaatteiden leikkauksilla oman vartalon mittasuhteita ja hakee villeillekin väreille väripareja sekä tasapainottaa niitä neutraaleilla perusväreillä.

Esimerkiksi minulla on pitkä selkä, niinpä tasapainoa tuo vyötärölinjan nostaminen ylemmäs. Kroppani on X:n muotoinen, joten piilottamalla vyötärön näytän helposti isommalta kuin olen, niinpä tuon mielelläni vyötäröä esiin. Lantiomalliset housut (ja hameet) taas tekevät kropastani tasapaksun näköisen, joten suosin korkeavyötäröisiä malleja, jotka päästävät lantion kaaren esiin eivätkä katkaise sitä kriittisimmästä kohtaa. Hartiani ovat leveähköt, joten suosin ilmavia päänteitä ja ehdottomasti siroja hartialinjoja. Kun oman kropan tuntee on myös helpompi leikitellä enemmän. Mielestäni pukeutumisessa oleellista on keskittyä siihen, mitä haluaa korostaa. Moni pukeutuu epävarmoja kohtiaan kätkien, ja se kuulostaa aika tylsältä lähtökohdalta!

Peiliin katsominen ja omaan kroppaan tutustuminen on siis oleellista, sillä miten muuten voisi oppia näkemään mikä sopii ja mikä ei? Sinuiksi tuleminen lisää rohkeutta korostaa ja näyttää omissa silmissään hyvältä (kritiikkiriskistäkin huolimatta). Asun kuin asun pilaa huono ryhti, joten ideaalitilanteessa oma itsevarmuus ruokkii pukeutumista ja onnistunut asu taas kasvattaa ryhtiä, se on vähän kuin positiivinen kierre. :)Kun tuntee oman kroppansa painopisteet, haasteet ja vahvuudet, pystyy hankkimaan kaappiinsa vaatteita, jotka lähtökohtaisesti istuvat omaan vartaloon juuri eikä melkein, ja niitä onkin sitten huomattavasti helpompi yhdistellä kuin vaikka vääriin kohtiin päättyviä vyötärölinjoja tai liian lyhyitä hihoja, jotka tekevät olon vain epämukavaksi.

Yhtä oleellista on siis myös käyttää vaatteita, jotka tuntuvat päällä hyvältä, sillä uskon, että jos vaatteissa on epämukava olla, se näkyy. Niinpä itsellä nyrkkisääntönä on, että ostan vain oikeankokoisia vaatteita (ellen sitten itse muokkaa niitä oikeankokoisiksi, mutta kaapissa en säilytä yhtään vääränkokoisia).

Muoti elää nopeasti, mutta malliltaan klassisen vaatteet ovat ajattomia. Olen aikoinaan tehnyt sen virheen, että haalin kaappiini yksittäisiä erikoisia vaatteita, kunnes tajusin, etteivät ne palaa yhteen ja loppujen lopuksi käyttökerrat jäivät vähiin. Siitä viisastuneena olen kiinnittänyt huomiota väreihin ja materiaaleihin kirjailujen, rimpsujen, erikoisten leikkauksien sekä muiden ”jännien” juttujen sijaan. Klassinen valkoinen neule voi kuulostaa tylsältä, mutta siinä ei rajoita yhtään mikään vaan päinvastoin, se voi olla pohja tyylille kuin tyylille toisin kuin vaikka sisarneule, johon on valmiiksi jo ommeltu helmipääntie!

Käytä värejä!

En saa mieleeni yhtään väriparia, jota en voisi keskenään yhdistää. Toki kaikki väriyhdistelmät eivät ole niitä helpoimpia, mutta kun muistaa, että värejä voi tasapainottaa ja raikastaa neutraaleilla väreillä (musta, nude, valkoinen ja harmaa), niin kokonaisvaikutelma muuttuu heti. Lisäksi on hyvä pitää mielessä, että värien vivahdekirjo on laaja, joten uskaltaisin väittää, että melkeinpä väristä kuin väristä voi löytää itselle sopivan kun keskittyy kiinnittämään huomiota sävyn voimakkuuteen ja taittosuuntaan (kylmä/lämmin/puhdas/murrettu).

Värien valinnassa(kin) kannattaa luottaa peiliin, sillä sen avulla näkee parhaiten mitkä värit tuovat hehkua iholle ja mitkä himmentävät sitä. Voi olla hyvä ajatus aloittaa itselle turvallisemmista väreistä ja hiljalleen haastaa kokeilemaan vaativampia värejä. Esimerkiksi omalle vaalealle iholleni on myrkkyä harmaanruskeat sävyt ja kylmät beiget, niinpä vältän niitä kasvojeni lähellä ja valkkaan värin mieluummin alaosaan. Jos välttämättä haluan käyttää kyseisen väristä yläosaa, freesaan väriä raikkaalla näyttävällä kaulakorulla tai huivilla. En siis sulje mitään pois vaan mietin, että mitä se tarvitsee rinnalleen toimiakseen.

Asuun saa nopeasti jujua väreillä ja klassinenkin asu muuttuu kiinnostavaksi kun valitsee vahvoja värejä tai yhdistelee niitä monipuolisesti. Kaipaan kuitenkin tiettyä toistuvuutta, joten monesti pyrin siihen, että asusteet ovat jollain tapaa liitossa keskenään. Pidän siitä, että kengät on jotenkin sidottu asuun joko samansävyisellä laukulla tai vyöllä, mutta ihan minimissään toistuvuuteen riittää vaikkapa korujen ja kynsilakan yhteensopivuus. Olen myös ärsyttävän tarkka siitä, että samaa väriä olevat jutut ovat ihan oikeasti samansävyiset keskenään. Jos laukku on eri ruskea kuin kengät, hyppää se heti silmiini. Tummuusasteilla on helpompi leikkiä ja jos kengät ovat aavistuksen tummemman ruskeat kuin laukku, sen parin voin vielä ottaa käyttöön. Jos taas toinen taittuu kylmään ja toinen lämpimään, vaihdan yleensä toisen tai molemmat. Monet eivät juurikaan välitä siitä jos asusteet ovat eriparisia eikä se muilla minunkaan silmää häiritse, mutta jostain syystä omassa pukeutumisessa olen tässä kohtaa tosi tarkka, mutten kuitenkaan ehdoton.

Uskalla kokeilla

Mutta miten sitten sitten oppia hahmottamaan mikä sopii? Kokeilemalla, mitenpä muutenkaan! Silmä kehittyy vaihtoehtoja kokeillessa ja nähdessä, ja pikkuhiljaa haarukoituu elementit, jotka tuntuvat kuin itselle tehdyiltä. Oleellista on rohkeus epäonnistua, jos nyt vaatteissa varsinaisesti voi puhua epäonnistumisesta.

Mies harmitteli taannoin, että kunpa olisi tajunnut aiemmin mitkä jutut sopivat itselle, niin ei olisi tullut tehtyä yhtä paljoa hutihankintoja, johon minä kysyin, että olisiko sitä koskaan saanut yhtä vahvaa käsitystä siitä mikä itselle sopii, ellei olisi ensin tehnyt huteja? Toki hutihankintoja on syytä välttää, mutta ei niitä pidä pelätä. Liika varovaisuus estää kehittymästä. Eli uskon vahvasti, että sen oman tyylin löytäminen ja kropan vahvuuksien tunnistaminen tarkoittaa sitä, että kokeilee erilaisia vaatteita. On selvää, että hutiostokset vähenee kun alkaa tunnistaa tiettyjä yhtymäkohtia niissä vaatteissa, jotka kolahtavat ja samalla alkaa erottamaan myös niitä ei toimivia elementtejä.

Huomasin omiin huteihin vaikuttavan myös sellaisen hassun seikan kuin muiden kanssa shoppailun lopettamisen. Valitettava tosiasia omalla kohdalla on, että muiden kannustamana hankitut vaatteet ovat kaikkein todennäköisimmin niitä, jotka jäävät käyttämättä. Sen sijaan kun olen liikkeellä yksin, haarukoin tarjonnan nopeammin ja pystyn keskittymään olennaiseen. Toki läheisiltä voi saada hyviä vinkkejä, mutta jos oma tyyli ja vaatetarpeet ovat selvät, se saattaa myös hämmentää liikaa ja johtaa vääristä syistä tehtyihin hankintoihin. On siis tärkeää kuunnella sitä miltä vaate tuntuu itsestä ja jos se saa epäröimään, ehkä on parempi jättää kauppaan.

Ajatuksia päivän asuista

Olen hyvin visuaalinen ihminen ja inspiroidun siitä mitä näen, eri materiaalien ja värien komboista. Niinpä on ehdottoman tärkeää, että näen vaatekaappieni sisällön kerralla ja nopeasti, sillä jos vaatteet sekä asusteet eivät ole esillä, unohtuvat ne myös käytöstä. Se sama kulminoituu kodin pinnoille kertyviin vaatekasoihin, jotka kaikessa sotkuisuudessaan ovat loputon inspiraation lähde! Pinossa, jossa vaatteet on ilman tarkoitushakuisuutta huolettomasti heitelty päällekkäin saattaa tulla vastaan yllättäviä, mutta toimivia yhdistelmiä!

Voi kunpa voisin puhua jotain inspiraatiokansioista ja street style -sivustoista, mutta totuus on etten suunnittele tyylejä tai todellakaan jaksa selata inspiskuvia. Uskallan väittää, että tunnen aika hyvin, mikä omaan kroppaan sopii ja mikä ei, niinpä sen sijaan, että inspiroituisin muilla hyvältä näyttävistä tyylikuvista, käännän katseeni omaan vaatekaappiini ja innostun ensisijaisesti väreistä ja siitä, mitä itseltä jo löytyy.

Tietenkin on niitä päiviä kun ideat lentää ja toisia, jolloin tuntuu, että koko kaapissa ei ole yhtään mitään päällepantavaa. Yritän käyttää hyväksi idearikkaita päiviä ja kerätä kasaan asuja valmiiksi tulevien päivien käyttöä varten (joko ihan pinoissa tai nappaamalla kännykkään kuvan muistiin) ja täysin inpiraatiottomina päivinä suosin luottovaatekomboja (kuten omalla kohdallani tumma hame ja vaalea pusero), joita voi piristää helposti näyttävällä korulla, huivilla tai vaikka ihan vain huulipunalla.

Pieniä vinkkejä pukeutumiseen:

• Tutustu omaan kroppaan – löydä vahvuudet
• Mieti mitä haluat korostaa – keskittymällä siihen, mitä kaikkea haluat peittää, asu lipuu herkästi väärille urille ja siitä tulee suojapuku sen sijaan, että se saisi sinut loistamaan. Korostamalla vahvuuksia itsevarmuuskin kasvaa.
• Tiedä kokosi ja muotosi – mutta älä lukitu ostamaan vaatteita vain sen perusteella, kokolapulla ei ole merkitystä vaan sillä, miten vaatteet istuu. Kiinnitä huomiota erityisesti hartioihin, rinnukseen ja siihen mihin kohtaan pusero loppuu. Alaosassa vyötärönkorkeus on avainasemassa, sama kuin helman kohta.
• Mieti, mitkä värit sopivat sinulle parhaiten – tuoko väri valoa ja lämpöä ihosi sävyyn vai tuntuuko peilistä katsovat kasvot entistä kalpeammilta? Suosi juuri niitä hehkua tuovia sävyjä kasvojen lähellä ja leikittele muissa vaatteissa haastavammilla väreillä.
• Kokeile rohkeasti – yksi hassu asu on vain yhden päivän murhe, jota kukaan ei muista myöhemmin, mutta josta sinä olet oppinut jotain. Muista myös, ettei aina tarvitse yrittää näyttää parhaalta mahdolliselta!
• Hanki hyvät alusvaatteet – oikean kokoiset rintsikat, jotka ovat tuntuvat hyviltä ja ovat ryhdikkäät, mutta eivät paista läpi (sama juttu myös alushousuissa).
• Kokoa hyvä perusvaatevarasto – siitä on helppo lähteä leikittelemään asusteilla ja koruilla. Osta mieluummin klassisia vaatteita ja erikoisia asusteita, suosi värejä jännien mallien sijaan, sillä se tekee niistä aikaa kestäviä ja monikäyttöisiä.
• Panosta asusteissa laatuun, sillä niissä monesti halpa näyttää halvalta. Muissa vaatteissa hinta-laatusuhde harvemmin on automaattisesti yhtä räikeä.
• Piristä pienillä – jos arastelet värejä, niin muista, että jo näyttävät kynnet tai hauskat kengät tekevät paljon.
• Käytä/kokeile värejä – älä jumitu turvaväreihin vaan osta rohkeasti jotain eriväristä, mutta kuitenkin tyylillisesti tuttua, ettei harppaus totuttelussa ole kerralla liian suuri.
• Unohda epäoleelliset pukeutumissäännöt – huomioi aina erityistilanteiden etiketti, mutta älä suotta mieti pukeutumisessa leventävätkö vaakaraidat tai saako minkäkin ikäinen käyttää mitäkin. Oleellisempaa on se, mitä peilistä katsoo kuin mitä numerotaulukossa lukee.
• Älä luovuta – jokainen epäonnistuneelta tuntunut kokonaisuus vie lähemmäksi onnistunutta. Jotta oppii tietämään mikä sopii, täytyy myös huomata myös mikä ei sovi.

Poikkeus vahvistaa säännön, eli tee pukeutumisesta mieluummin taidetta tieteen sijaan! Parasta mitä voi tehdä, on olla ottamatta sitä liian vakavasti! :)

 Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.