Tämän viikonlopun kohokohta oli ehdottomasti päästä keskustelemaan ja käymään asuntoa läpi yhdessä rakennusammattilaisen kanssa. Olen iloinen siitä, että alan yrittäjä löytyi yllättävänkin läheltä ja siten oli jo lähtökohtainen luotto olemassa, joka vahvistui tämän päivän keskustelujen pohjalta.

Itse olen vain varovaisesti kurkkinut kynnysten alle ja yrittänyt kuikuilla keittiön takaseiniä, joten oli ilo nähdä kun ammattilainen luvan saatuaan rohkeasti napautteli purkutyökaluilla listoja ja materiaaleja sieltä täältä irti nähdäkseen kerrokset sekä koputteli seiniä moninkertaisesti uskottavammin ottein kuin itse olen kyennyt.

Monta asiaa on onneksi helppo toteuttaa toivomallani tavalla, mutta purkuun osoittamani väliseinä ei ollutkaan ihan selvää kauraa. Ilmeisesti jotain kulkee osin sisällä ja jos purkulupa sille taloyhtiöstä liikenee, sitä ei välttämättä voida purkaa ihan seinään asti vaan jonkinlainen tynkä saatetaan joutua jättämään. Toisaalta, sekin on parempi kuin vaihtoehto, jossa kulkuaukkoa voisi avata vain vähän tai ei ollenkaan. Täytyy olla heti viikon alussa yhteydessä isännöitsijätoimistoon ja yrittää pusertaa kesäajasta huolimatta lisäinformaatiota.

Epäselväksi jäi vielä myös lattiamateriaali, tai siis se, mitä on pintamateriaalien alla. Eteisessä on laminaatin alla betonia, mutta kun päähuoneen ja keittiön laminaatteja hieman irroteltiin, paljastui alta tiiviit lastulevyt. Niinpä saadakseen tietää, mitä niiden alta löytyy, on purettava laajemmalti laminaattia ja ruuvailtava isoja levyjä irti.

Ammattilaisen arvaus oli, että alkuperäinen lattia olisi niin huonossa kunnossa, että sitä on täytynyt tasata levyillä saadakseen päälle laminaatit. Toivoni alkuperäisestä lautalattiasta kieltämättä jo rakoilee, mutta toivoa silti vielä on. Tiedustelin myös uuden lautalattian asennusta, mikäli vanhaa ei pysty pelastamaan, mutta jäi vielä arveluiden varaan, kannattaako elävää lautaa asentaa kesäaikaan. Jos niin, niin jäljelle jäisi muut lattiamateriaalit, mitä en ole osannut vielä mielessäni nähdä. Mutta asia kerrallaan, selvitetään ensin, mitä alta löytyy ja jos tulos on huono, sitten vain täytyy keksiä paras ratkaisu olemassa olevin mahdollisuuksin.

Valon läpäisevä väliseinä

Hyvä uutinen oli väliseinän rakentamisen simppeliys. Kuten aiemmin mainitsinkin, olen päättänyt jakaa suurta huonetta kahteen osaan valon läpäisevällä väliseinällä. Näin saan rajattua nukkumiseen ja oleiluun ajateltuja tiloja. Tosin tässä oleellista on, että keittiön väliseinän purku onnistuu toivomallani tavalla, sillä muuten väliseinän kanssa alueen ilmavuus kärsii ja tilat jäävät liian umpinaisiksi. Mutta otaksuen, että asiat etenevät toivotulla tavalla, haaveena on lattiasta kattoon ulottuva, noin huoneen leveyden puoliväliin ulottuva väliseinä.

Ensin mietin vaihtoehtoa, jossa väliseinä olisi kokonaan lasiruudukkoa, mutta aikani tilaa katseltua olen tullut siihen tulokseen, että huone on niin korkea, että kokolasinen seinä ei ehkä kuitenkaan ole se paras. Niinpä olen kallistunut ratkaisuun, jossa noin metrin korkeuteen rakennetaan kiinteä seinä, ja lasiruudukko jatkuu siitä kattoon asti. Näin lattiataso säilyy siistimpänä, mutta näköyhteys ja valonkulku säilyy edelleen. Lisäksi muotokielessä toistuu kivasti ikkunan muoto ja tyyli.

Olen ihaillut vastaavan tyylisiä väliseiniä, jotka on tehty vanhoista ikkunoista, mutta hiljalleen hylännyt ajatuksen tämän asunnon kohdalla. Syitä on oikeastaan kaksi, joista ensimmäinen on puhtaasti visuaalinen. Kaipaan vanhojen yksityiskohtien rinnalle vähän skarppiutta, ja vanhat ikkunat kaikessa tunnelmallisuudessaan sopisivatkin ehkä paremmin modernia tilaa pehmentämään. Näin vanhassa lopputulos saattaisi olla jopa liian vanhahtava. Pidän siis kontrastista, vanha on ihanaa, mutta se tarvitsee rinnalleen uutta ja sama päinvastoin. Toinen syy on kestävyys, koska kylkeen on tulossa sänky ja seinän täytyy kestää myös kevyttä nojaamista, on uudet vahvasta lasista ja kunnon kehikoista tehdyt rungot tukevampi ratkaisu.

Ohessa muutama inspiskuva, mutta huomionarvoista on, että oma huonekerkeuteni on kolme metriä, eli näin ollen lasiseinä jatkuu etenkin alimpia kuvia korkeammalle. Ylemmät ovat tyylillisesti suosikkejani, mutta nämä lähinnä antamassa viitettä ideasta, jossa alaosa on kiinteä ja yläosa lasiruutuinen.

Kuvien lähteet: Kaksi ensimmäistä kuvaa. / Kuvaparin ensimmäinen kuva ja viereinen kuva.

Huh, odotus on ohi!

Viimeiset tunnit lunastusoikeuden päätyttyä olivat ehkä piinallisimmat. Avainhenkilöiden tavoittaminen tuntui lähes mahdottomalta ja jo aamusta aloitin sähköpostin intensiivisen tuijottamisen, ihan kuin muutamalla sekunnilla missattu viesti muuttaisi kaiken. Lopulta yhteydenottopyyntöihini vastattiin vasta iltapäivällä, useiden tuntien hermostuneen liikehdinnän ja ehkä miljoonasti ladatun sähköpostin jälkeen.

Mutta lopputulos ratkaisee, ja nyt se oli parasta, eli lunastusoikeutta ei käytetty ja asunto on nyt ihan virallisesti minun. Niin ihana tunne, että kaikki odotus, jännitys ja tekninen säätö on takana ja vihdoin voin keskittyä asunnon asteittaiseen asuttamiseen. Toki odotusta on vielä lomassa, mutta remonttiin liitännäinen odotus on silti positiivista, omannäköisen lopputuloksen odottamista.

Laskeskelin, että asunnon etsintä- ja ostoprosessi vei lähes puoli vuotta. Aloitin aktiivisesti tammikuussa ja nyt kesäkuun viimeisellä kokonaisella viikolla asuntoa voi kunnolla kutsua omakseni. Tuolloin toivoin, että jo kesällä olisin uudessa, mutta hyvää kannattaa odottaa ja nyt realistisempi aikatauluoletus on, että syksyn starttaan ensimmäisessä omassa asunnossani.

Nyt kun tukku papereita on allekirjoitettu, pankkiasiat kunnossa ja omistajuus kirjattu, voi antautua täysillä remontin suunnitteluun. Jos jotain hyvää näissä odotuksen täytteisissä viikoissa, niin se, että sisustusratkaisuajatukset ovat jalostuneet ja koen olevani koko ajan lähempänä elementtien ja tyylien lopullista loksahtamista paikoilleen. Olen silti varma, että matkan varrella tulee vielä paljon yllätyksiä. Ne voivat kummuta vanhan talon rakenteista, taloyhtiön linjauksista tai ihan vain kustannusarvioista. Mutta se ei ole maailman loppu, kaikkeen kyllä tulee löytymään jokin ratkaisu, ja suhtaudun tulevaan suurella mielenkiinnolla.

Tulevan remontin vaiheet

Onneksi remontin kanssa ei ole varsinaisesti hätä, ainoastaan oma malttamattomuus on intensiivisimmin eteenpäin ajava voima. Ihan ensimmäisenä odotan remonttiammattilaisen poikkeamista asuntoon tekemään kartoitusta tilojen ja toiveideni mahdollisuuksista sekä kustannuksista. Sitten seuraa asbestikartoitus, jonka lopputulos vaikuttaa paljon sekä budjettiin että aikatauluihin. Mahdollisimman nopeasti pitäisi saada myös remonttilupahakemus isännöitsijätoimistoon, sillä sen käsittely voi viedä useita viikkoja ja vasta sen jälkeen pääsee tekemään isompia muutoksia.

Kun remonttiammattilainen on käynyt, irrotan parven ja perehdyn lattiamahdollisuuksiin, mutta nyt etenen keittiösuunnitelmien viilauksen kanssa. Toiveeni ovat tarkentuneet ja koen tarvetta tehdä vielä lisää visuaalisten elementtien vertailua sekä hintakartoitusta. Keittiönkin toimitus vie helposti viikkoja, joten kun lupa on saatu ja keittiö tilattu, siinä aikana ehtii hyvin käydä käsiksi lattiaan ja muihin hiomista, maalausta ja käsityötä vaativiin asioihin.

Ensimmäisessä aallossa on siis edessä purkua ja lattian remontointia. Myös ison huoneen väliseinäratkaisun lyöminen lukkoon (tällä hetkellä tasapainoilen parin vaihtoehdon välillä) kuuluu tähän prosessiin. Toisessa vaiheessa asennetaan keittiö ja kunnostetaan eteisen kaapit. Johonkin väliin hujahtaa seinien maalaus ennen muuttoa. Viimeiseen vaiheeseen, eli aikaan kesän jälkeen, jää märkätilat. Niille en ole vielä paljoa uhrannut ajatusta, sillä ne eivät ole akuuteimmat. Mieluummin teen rauhassa vertailua ja inspiroidun vaihtoehdoista kuin hätiköin.

Tarkoitus olisi poiketa heinäkuun aikana myös Virossa tsekkaamassa materiaali- ja elementtivaihtoehtoja sieltä.

Edessä siis paljon valintoja, työtä ja rahan menoa edessä, mutta olen todella innoissani!

Kuvakaappaukset ovat Pinterestistä, ja kuten pinnailemistani inspiskuvista näkyy, skandinaavisen kalpea tyyli ei ole se itselle sopivin, vaan pidän lämpimistä väreistä ja myös ripotellen rohkeasta värien ja muotojen käytöstä.