Matkustus on aina mielessä, mutta erityisesti se on mielessä heti reissujen jälkeen. Olenkin kertonut jo tavastani tuijotella sekä meno- että (aivan erityisesti) paluulennoilla lentoyhtiön lehtisen lopusta löytyvää reittikarttaa haaveillen uusista paikoista ja miettien näppärästi yhdisteltävissä olevia kohteita. Voin todella unohtua katselemaan karttoja pieneksi ikuisuudeksi ja monesti kotona haaveilen ihan vain Googlen karttapalvelun äärellä kokeillen erilaisia reittimahdollisuuksia. Siinä samalla hahmottuu todelliset etäisyydet, helpoiten yhdisteltävissä olevat kohteet ja saa ajatusta kustannustehokkaimmista lentokohteista.

Matkakuumeisin aika on siis aina heti reissun jälkeen, joskus jo matkalla. On vaikea ajatella, ettei uutta matkaa olisi vielä tiedossa ja niinpä koneen näppäimistö sauhuaa toisinaan jo paluupäivänä uusia matkaideoita metsästäessä. Vaikka eihän niistä ideoista pulaa ole, valitettavasti vain matkabudjetilla on aina rajansa ja on oltava realistinen. On löydettävä kombo, jolla näkee mahdollisimman paljon (mielellään uutta) järkevään hintaan, mutta mielellään myös suht mukavasti ja ilman tarpeettomasti loma-aikaa syöviä siirtymiä.

Paljosta olen silti vielä valmis tinkimään päästäkseni näkemään uusia kohteita, mutta toki iän myötä on kehkeytynyt tietty toive hyvin nukuttuihin öihin, peseytymismahdollisuuksiin ja kulinaristisiin elämyksiin. On siis löydettävä itselle sopiva balanssi kaikkien eri toiveiden äärellä. Onneksi meillä miehen kanssa ne menee tosi hyvin yksiin, kuten myös matkakohdehaaveet. Mies on asteen verran järkevämpi, minä taas se ideoita enemmän suoltava ja haaveiluun taipuvaisempi, mutta olemme silti toiveissa ja tavoitteissa lähellä toisiamme. Matkakohteiden valinnasta ja reissujen suunnittelusta ei siis koskaan ole tullut kinaa vaan päinvastoin, kaikki on mennyt aina häkellyttävän hyvin yksiin ja olemme molemmat yhtä innoissamme uuden näkemisestä sekä kokemisesta. Se on itselle tosi tärkeä juttu. Rakastan matkustusta niin paljon, että voisin kuvitella käyvän todella raskaaksi jos toista joutuisi yhtenään maanittelemaan matkaan lähtöön. Söisi aivan varmasti omaakin innostusta kun taas nyt molempien ollessa helposti ja täysillä mukana, ilo ikään kuin tuplaantuu.

Lapin reissumme ensimmäisenä päivänä istuimme Kuusamossa iltaa ja puhuimme matkahaaveista sekä pitkällä tähtäimellä että tulevaa vuotta ajatellen. Toki olisi mieletöntä pamauttaa kalenteriin maailmanympärysmatka vaikka heti (mutta realistisesti ajatellen sen aika ei ole ihan vielä) tai liuta kaukokohteita, mutta koska edelleen vietän entiseen nähden selvästi matalatuloisempaa arkea, on toiveissa oltava järkevä. Niinpä huomio on edelleen lähimaissa sekä sellaisissa kohteissa, joissa matkustaminen ja eläminen on edullista. Sen illan viimeisimpinä tunteina hahmottui ajatus siitä, että jos kaikki menee hyvin eikä isoja ylläreitä suuntaan tai toiseen vuoden varrella satu, olisi mieletöntä päästä toteuttamaan ainakin seuraavaa:

Kevät

Vahva aikomus olisi tänäkin vuonna vierailla isäni luona Wienissä, mutta koska kyseinen kaupunki on jo niin koluttu, olen pähkäillyt mitä uutta siihen voisi yhdistää. Etäisyydethän on noilla kulmilla verrattain lyhyitä ja Wienistä pääsee helposti moneen suuntaan. Lähialueen maista tosin käymättä on enää Puola, joka houkuttelee kovasti. Olen tutkaillut reittejä maan kiinnostaviin kohteisiin, mutta etäisyyttä kertyy silti helposti lyhyelle lomalle liikaa, joten Puola voisi kuitenkin olla näppärämpi toteuttaa viikonloppureissuna suoraan Helsingistä. Autoilla voisi Wienistä sitten joihinkin lähempänä sijaitseviin kohteisiin Itävallassa tai vaikkapa Unkarissa.

Kesä

Jo viime reissulla syttyi palo tutkailla muita Balkanin alueen kohteita ja koska autoilu alueella sujui niin mainiosti sekä hintataso ilahdutti alhaisuudellaan, mietimme, että tänä vuonna voisi ajatella josko vastaavan tyylisen reissun saisi toteutettua yhdistämällä ainakin Bulgarian, Moldovan ja Romanian. Silloisesta tilanteesta riippuen myös palasen Ukrainaa mielellään poimisi matkareitille mukaan.

Syksy

Sallan reissu ylitti kaikki odotukset ja niinpä palo kotimaanmatkailuun nousi ihan uudelle tasolle. Ruskamatka polttelee nyt todella kovasti ja lisäksi haluaisin päästä vielä Sallaakin pohjoisemmaksi. Mies heitti ilmoille vielä Pohjois-Norjan ja Jäämeren, niinpä intouduin tässä eräänä yönä puoli kahdelta googlailemaan karttoja ja matkavinkkejä. Mietin, josko voisi aloittaa retken vaikkapa Saariselältä tutustuen ensin pohjoisen mielettömiin erämaa-alueisiin ja sen jälkeen ylittää huipulta rajan Norjaan suunnaten pieniin kalastajakyliin sekä tehdä ehkäpä lyhyen retken Jäämerellä mahdollisuuksien mukaan. Google sauhusi kun innostuin tutkailemaan noiden alueiden pikkukyliä ja luonnonpuistoja. Voi että, miten kauniilta luonto siellä(kin) näyttää! Miten en olekaan aiemmin osannut haravoida katseella kartasta pohjoisen mahdollisuuksia? Eipä muuten olisi pitkä matka Murmanskiinkaan Saariselältä, mutta tässä epäilemättä miehen järkevyys astuu kuvioihin. Kun itse haalisin matkasuunnitelmaan kaiken, mikä vähänkään on tavoitettavissa aloituspisteestä, järjen ääni muistuttaa budjetista, lomapäivistä ja kiireettömyydestä.

Talvi

Voi kun ensi talvena pääsisi lämpöön! Mutta siihen on vielä niin paljon aikaa, että keskityn lyhyemmän tähtäimen matkahaaveiluun. Mutta haaveet ovat haaveita, eli katsotaan mikä todellisuudessa tänä vuonna onnistuu kun muitakin aikaa ja rahaa vieviä asioita saattaa tapahtua. Mutta se ei muuta sitä, että jonnekin on aivan varmasti päästävä, vaikka liftaten, heh.

 Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.