Olen tuijottanut tyhjää ruutua jo hetken. Mietin, että huikkaanko vain, että laitoin huuto.netiin uutta huudettavaa vai kerronko, että on hyvä olo. Sitä on kumman vaikea sanoa, ehkä hölmöstä pelosta, että seuraavana päivänä kaikki muuttuu. Mutta oikeasti en ole taikauskoinen vaan haluaisin nähdä itseni mieluummin realistina. Niinpä ajattelen, että huomenna todella voi tapahtua jotain, mikä muuttaa asioiden laidan, mutta pitäisikö sen riskin estää iloitseminen tänään? Siispä totean, että mulla on ollut viime aikoina, ja aivan erityisesti viime päivinä, hirvittävän hyvä fiilis. En ehkä hehku ulkoisesti, mutta sisäisesti sitäkin enemmän.
Tietty olen ihan jäätävän väsynyt, mutta se menee tämän sään piikkiin. Väsymykseni kulkee suorassa yhteydessä valon määrään – kun on kirkasta tai aurinkoista, olo on energinen ja kun tällainen harmaus hallitsee maisemaa, nukuttaa läpi päivän. Se ei muuta sitä, että pinnan alla hymyilyttää. Tiedän mihin suuntaan haluan kulkea ja olen saanut kanavoitua tulevaisuuden tavoitteeni A, B, C ja jopa D-vaihtoehdoksi. Tietty teen kaikkeni saadakseni A-vaihtoehdon toimimaan, fokus on nyt siinä, mutta koska aina sekään ei riitä. Niinpä on ihan hyvä, että takataskussa on vähintään yksi varteenotettava varasuunnitelma. Nyt niitä on lisäksi kolme käyttökelpoista ja tarvittaessa matkan varrella voi visioida lisää, joten ainakin siitä menneenä vuotena vallalla olleesta haahuilevasta vaiheesta on päästy iso harppaus eteenpäin ja puhkun tekemisen tarmoa.
Myös matkakuumeeni on kova, niinpä olen taas haaveillut uusista maista ja maisemista. Olen tehnyt huvikseni erilaisia lentohakuja ja kirjannut reissutavotteita ylös, kiusannut miestä uusilla matkaideoilla ja saanut energiaa siitä, että tulevaisuus on matkailunkin osalta täynnä mahdollisuuksia. Kiinnostavat kohteet eivät todella ole käymässä vähiin.
Myös kotona kaikki hyvin. Äitini, jolla ehdittiin jo epäillä vakavaa vaivaa sai huojentavia uutisia viikolla ja veljenikin kanssa on otettu iso askel eteenpäin. Tänään olin miehen kanssa auttamassa muutossa, sillä veljelleni on vihdoin löytynyt hänen erityistarpeisiinsa sopiva asunto. Matka tähän pisteeseen on ollut todella pitkä ja muutto on valtavan iso asia. Sitä on pohjustettu pitkään ja varsinainen muutto tapahtuu palasissa, kehitysvamman takia yksinkertaiseltakin kuulostavat asiat voivat todellisuudessa olla kaikkea muuta. Niinpä omaa elämääni varjostaa siltä osin aina huoli ja jollain tapaa myös valtava riittämättömyys, mutta tämä askel tekee oloni ihan mielettömän onnelliseksi. Vaikka tiedän sen myös tuovan mukanaan uusia huomioitavia asioita ja erilaisia huolenaiheita, niin onnea tuo tieto siitä, että vuosien työ on vienyt eteenpäin ja (tuettu) yksin asuminen on hänelle vihdoin oikeasti mahdollista. En voisi olla iloisempi siitä.
Niinpä juuri tällä hetkellä on kaikki hyvin. Todella hyvin. Toivottavasti työ myös omien tulevaisuudensuunnitelmien suhteen tuottaa hedelmää ja jossain vaiheessa pääsen hehkumaan niiden haaveiden toteutumista. Mutta aika näyttää mihin tie sitten lopulta viekään, pääasia, että saa tuntea olevansa menossa eteenpäin.
Laukku: Kate Spade / Shortsit: ASOS / Takki, tekoturkis ja käsineet: Zara
Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.
