Kulutuskäyttäytymiseni on muuttunut isosti viimeisen parin vuoden aikana ja olen saanut karsittua turhia hankintoja merkittävästi, mistä olen erittäin iloinen. Aiheessa olisi ainesta omaankin postaukseen, mutta käytännössä ostoskäyttäytymisen tarkastelu kriittisellä silmällä on tehnyt tehtäväänsä.

Vaatteiden suhteen olen alkanut ihan konkreettisesti määrittelemään sekä kirjaamaan ylös sellaisia palasia, joilla on pitkän tähtäimen positiivinen vaikutus arkipukeutumiseeni. Näin olen voinut edetä entistä suunnitelmallisemmin ja panostaa hankintoihin, joilla on oikeasti merkitystä. Niinpä olen tehnyt hankintoja harvemmin ja harkitummin, nostaen varsin korkealle toiveet pitkästä käyttöiästä ja monikäyttöisyydestä. Karikoita välttääkseni on siis tullut myös mietittyä tarkemmin ominaisuuksia, jotka viittaavat hankintojen vähälle jäävään käyttöön ja liian tunneperustein tehtyihin valintoihin.

Vaikka etenen vaatekaapin sisältöni kanssa entistä mietitympään ja paremmin yhteen pelaavaan kokonaisuuteen, niin tietenkin toisinaan haluan antaa itselleni mahdollisuuden myös kokeilla ja löytää jotain uutta. Tiedänkin, että tässä eilen tehdyssä hankinnassa on kaikki potentiaali nopeaan kyllästymiseen, mutta toisaalta päälle kympin hintaan annoin itselleni luvan kokeilla ja katsoa.

Zarassa aikaa tapaamisten välillä kuluttaessani vastaan tuli pieni pörröinen pallero; laukun asuste. Kyllä, ilmiselvä turhake, jota ei pysty millään käytännöllisyysperusteilla selittelemään, enkä siis edes yritä. Se vain oli söpö. Tiedän, yleensä en tykkää söpöstelyjutuista pukeutumisessa, mutta joku tässä pörröpallossa onnistui vetelemään oikeista naruista ja kiikutin laukun somisteen kassalle. Nähtäväksi jää, osoittautuuko se hitiksi vai hudiksi! Ja jos se toimi pukeutumisessa, ehkäpä käytän sitä sitten pölyhuiskuna tai herkästi kutiavan miehen kiusaamiseen.

Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovin’ssa.