Jos tämä olisi The Block-remppaohjelma (johon muuten olen parhaillaan koukussa ja vähän vahingossa saanut miehenkin kiinnostuneena seuraamaan), viikkoa voisi kutsua seinäviikoksi, niin paljon työtunteja seiniin tällä viikolla käytettiin. Vaikka remppapäivät ovat osoittautuneet yllättävänkin raskaiksi kun samaan aikaan yrittää tahkota sekä töitä, remppasuunnittelua että remontin tekoa, niin silti olen aivan fiiliksissä siitä, kuinka asunto pikkuhiljaa muotoutuu ja aina viikon lopussa on jotain toisin kuin alussa. On ihanaa päästä näkemään muutos läheltä, ja myös kurkistamaan asunnon kerroksiin pintaa syvemmältä. Viikko on siis varsinaista multitaskausta, mutta erittäin opettavaista sellaista!

Väliseinän kaato

Väliseinän kaato oli kirkkaasti viikon merkittävin tapahtuma. Se oli konkreettinen päätös seinäasian ja tilankäytön sumplimiselle ja toisaalta myös asia, joka muutti merkittävästi koko asunnon tunnelmaa. Olin toki ajatellut sillä olevan vaikutusta, enhän muuten olisi asiaa niin innokkaasti ajanut eteenpäin, mutta vasta seinän lähdettyä tuntui, että asunto heräsi uudella tapaa eloon (vaikka sen jälkeinen kaaos olikin hurja). Kun astuin ensimmäistä kertaa asuntoon heti seinän kaadon jälkeen, oli ilma sakeana pölystä ja lämpö vyöryi jo ovella iholle vaikka pienen asunnon ikkunat seisoivat avoimina. Ammattilaisten otsalla helmeili hiki fyysisen puserruksen jälkeen, mutta voi että, se kannatti! Tilaan tulvi heti enemmän valoa ja asunto jopa näytti isommalta kuin aiemmin.

Seinän purun aikana tosin hetken epäröin ja jännitin päätöstäni. Myönnän, että pahimmassa vaiheessa kun seinä oli murskana edessä, karmit revitty juuria myöten toisaalta, sähköjohdot roikkuivat ja eteinen loisti karuna, koin hetken hirvittävää tuskaa siitä, mitä oikein olen mennyt tekemään. Kaikki näytti jotenkin niin kovin armottomalle ja rujolle, että hetkellinen epävarmuus kuristi vatsanpohjaa. Mutta kun purkujätteitä siivottiin, seinää alettiin paikkaamaan ja kaikki paikalle saapuneet näkivät jo tulevaan, aloin itsekin näkemään ohi purun ja keskityin ajattelemaan, että lopputulos on lopulta parempi kuin lähtöpiste, mutta jotta sinne pääsee, on ensin otettava muutama askel taaksepäin. Onneksi mielen hetkellinen epävarmuus kesti vain hetken ja korvautui pian innolla, vaikka edessä onkin enemmän työtä kuin alussa ajattelin, kaikki on ihan varmasti sen arvoista!

Purkujätteen siivoaminen

Asia, jota ei amatöörinä tule ajatelleeksi remonttia miettiessä on remppajätteen järkyttävä määrä ja siitä eroon hankkiutuminen. Onneksi oma ammattilainen on päässyt päivien jälkeen poikkeamaan täyteen pakatun pakun kanssa kaatopaikalla, mutta kapeassa hissittömässä rappukäytävässä epämääräisten painavien ja piikikkäiden lohkareiden sekä lautojen raahaaminen ei ole mitenkään miellyttävintä työtä, puhumattakaan rapun jatkuvasta siivouksesta kun pöly ulottautuu ulos ja laudat hilseilevät portaisiin. Onneksi olen saanut hälytettyä apuvoimia kantoon, mutta silti, hyötytreeniä on remonttipäivinä tullut tehtyä enemmän kuin tarpeeksi.

Seinien paikkaus

Seinän kaadon jälkeen on luonnollisesti täytynyt paikata teräviä karmeja ja samaa on täytynyt tehdä myös eteiseen johtavaan oviaukkoon, josta poistetut karmit jättivät näkymän kantaviin tiiliin asti. Lisäksi asunnon seinät ovat kauttaaltaan täynnä osumia, epätasaisuuksia ja ihan vain hutiloiden tehtyjä paikkauksia. Olenkin suurella arvostuksella katsellut remppa-ammattilaiseni työtä niitä tasoittaessa, hioessa ja tasoittaessa sekä hioessa yhä uudelleen. Niissä on todellakin ollut työtä, mutta jokaisen työvaiheen jälkeen näyttää jo niin paljon paremmalle ja mietin jo mielessäni, kuinka ihanaa on sitten muuttaa huolella tehtyyn asuntoon.

Olen tajunnut sen, että en itse olisi ikinä onnistunut tekemään näin hyvää pohjatyötä ja kuitenkin samalla niin tehokkaasti, kuin ammattilainen. Parhaita päätöksiä onkin ollut ammattilaisen ottaminen ja keskittyminen itse lähinnä tukitoimiin, kuten siivoamiseen, tapetinpoistoon sekä muihin pieniin ja helppoihin remppatöihin, sekä tietenkin päätöksen tekoon. Koen, että ammattilainen maksaa itsensä takaisin lopputuloksessa, etenkin kun löysin monipuolisesti osaavaan ja tehokkaan tekijän.

Suunnittelutyö

Ei viikkoa ilman suunnittelutyötä. Kaiken lomassa olen sumplinut lattia-asioita ja miettinyt värejä. Nyt kun varmistui tulevalle viikolla lattian korjaus, olen innosta soikeana pohtinut väripalettia ja lattian sävyn vaikutusta seiniin. Samalla olen yrittänyt myös ratkoa kylppärien visuaalisia haasteita, valinnut listoja, tilannut lasiväliseinän, vertaillut pistorasioita, tavannut puusepän ja kaikkea sellaista, mitä kaikkea nyt rempan eteenpäin vieminen vaatiikaan! Näistä tunnelmista siis heti huomisaamuna kello kahdeksan takaisin remppajuttujen pariin!

Palailen muuten myöhemmin visuaalisiin valintoihin ja sen sellaiseen. Nyt kaikki on ollut vielä niin pohjatyötä, ettei moniakaan pintaratkaisuja ole ehtinyt lyödä lukkoon, mutta lisää niistä tuonnempana!

Jumpsuitit eivät yleensä ole juttuni, kuten harvemmin housutkaan. Housuissa tosin sentään on jonkinlainen istuvuusmahdollisuus, mutta haalareissa mittasuhteet harvoin menee yksiin. Kun koko on muuten oikea, jää mitta liian lyhyeksi selästä tai lahkeista. Kun taas yrittää tavoitella oikeaa pituutta, kärsii muu istuvuus. Ihan täydellinen ei ole tämäkään, mutta kun 2nd handina bongasin hauskan oranssin haalarin, päätin antaa mahdollisuuden. Sen istuvuus keskikropasta on yllättävän hyvä, eikä tällä kertaa haalari kirraa edes istuessa, mutta ei olisi pahitteeksi jos lahkeissa oli hieman lisää mittaa. Noh, se on silti lähempänä kuin moni muu jumpsuit.

Viime viikoilta kaikki kertyneet asukuvat tuntuvat olevan viikonlopuilta, sillä rempan keskellä kuljen yksissä ja samoissa pölyttyneissä lenkkareissa ja melko usein niiden parina on supermukava trikoomekko, joka saa ottaa iskuja miten paljon vaan. Pöly onkin viime aikoina istunut niin tiiviisti, että tuntuu, ettei perussaipuakaan irrota kaikkia pinttymiä ja hiuksissa tuntuu päivien päätteeksi kerros, kuin olisi käyttänyt överisti kuivashampoota. Noh, pölyisin ja likaisin vaihe on onneksi pian takana, kun alkaa jälleenrakentuminen, ehkä olo ja vaatteetkin freesautuvat!

Haalari: Miss Selfridge / Sandaalit: Moheda / Korikassi: & Other Stories

Viikonlopussa ehtii yllättävän paljon. Vuokrasimme perjantaiaamuna Helsingistä auton ja ajoimme Heinolan, Joutsan, Verlan, Haminan ja Kotkan kautta takaisin lähtöpisteeseen sunnuntai-iltana. Eihän se toki ole suora vastine menneiden kesälomien ulkomaanmatkoille, mutta ehdottomasti sellaista, mikä tuli nyt ensimmäisenä yrittäjäkesänä ja remontin keskellä erittäin tarpeeseen. Roadtrip oli hyvä muistutus siitä, miten paljon annettavaa myös kesä-Suomella on ja miten paljon helpommalta sen kadoksissa olleen lomafiiliksen tavoittaminen tuntuu maalaismaisemissa – tai ylipäätään vain maisemanvaihdoksella. En ole mökki-ihmisiä, mutta tämänkaltaiset aktiiviset matkat ovat ehdottomasti makuuni.

Kohokohtia oli tietenkin tuttu Joutsa, mutta myös kauniiden puutalojen Hamina ja odottamattoman kiinnostavan kokemuksen tarjosi Verlan tehdasmuseo. Täytyy myöntää, että Verla on itselle vähän väliinputoaja, minkä myötä tämä UNESCOn maailmanperintölistalle lukeutuva tehdasalue on mennyt ihan ohi. Verlan tehdas on monella tapaa kiinnostava, se on palanen historiaa ja kiehtova aikamatka, mutta se on myös mielettömän kaunis alue.

Vuonna 1893 rakennetun Verlan tehdas on aikoinaan ollut merkittävä pahvintuottaja, toimintaa alueella on ollut jo aiemmin, mutta vasta 1800-luvun lopussa kohosi punatiilinen tehdaskompleksi ja alkoi pahvintuotanto. Toiminta lakkautettiin jo vuonna 1964, mutta nykyään toimii UPM:n ylläpitämänä tehdasmuseona (sisään pääsee museokortilla). Tehtaan sisälle pääse kiertämään sisäänpääsymaksuun kuuluvilla ohjatuilla kierroksilla. Suosittelen lämpimästi, tehtaan historia on mielenkiintoinen ja ylipäätään kiehtova katsaus teollisen tuotannon historiaan.

Tänä päivänä tuntuu kieltämättä uskomattomalta ajatella, kuinka kymmeniä vuosia samassa tehtävässä työskennelleen kengät ovat kuluttaneet lattiaa vain muutamien kymmenien senttien alueelta ja miettiä, millaista arki on ollut näissä fyysisissä ja paikoin jopa äänekkäissä tiloissa. Aika kaukana tämän päivän läppäriarjestani, jossa lähinnä yrittää välttää huonon ryhdin tuomia niskakipuja.

32 kilometrin päässä Kouvolasta sijaitsevan Verlan pahveja on viety parhaimmillaan jopa 30 maahan. Jotkut ehkä muistavat nämä käsintehdyt röpelöreunaiset pahvit koulutauluista, joita jotkut tänä päivänä käyttävät pikemminkin leikkisänä osana sisustusta. Verlan pahveista on tehty myös tupakka-askeja, makeisrasioita, kenkälaatikoita sekä kirjojen kansia. Verla on työllistänyt sekä naisia että miehiä, ja naisiakin varsin fyysisesti vaativissa toimissa, mutta silti murto-osalla miesten palkasta. Paljon on tultu siitäkin, mutta vielä ei ole maailma valmis siinäkään.

Tehdas sijaitsee kauniilla paikalla Verlankosken rannalla. Jykevien punatiilirakennusten rinnalla seisoo kontrastina siro runsaiden kukkaistutusten koristama puuhuvila. Alueelta löytyy myös viinipuoti ja ravintola ihanilla tuoreilla munkkirinkeleillä. Sivussa seisoo käsityöputiikkien rivi, joskin turistikohteen hinnoin. Alue on täydellinen verkkaiseen kävelyyn ja ylipäätään aikamatkaan sadan vuoden taakse.

Meille Verla valikoitui pysähdyspaikaksi vähän sattumien kautta, mutta olen erittäin iloinen, että kävimme, yksi kiinnostavimpia matkakohteita kotimaassa vähään aikaan!