Asioita, joita en ole ajatellut koskaan tekeväni on ollut vapaaottelua kokeileminen. Tai ylipäätään siitä kirjoittaminen, mutta tässä sitä ollaan, painia kokeilleena ja siitä postausta kasaten.

Luonteeseeni sisältyy vahva uteliaisuus asioita ja ilmiöitä kohtaan. Välillä mitä enemmän ajattelen, ettei joku juttu ehkä ole minua varten tai en ymmärrä sen vetovoimaa, sitä enemmän näen syytä antaa mahdollisuuden. Ajattelen, että mistä sitä lopulta ikinä tietää pitääkö jostain täysin uudesta asiasta (tai noh, toki sitäkin osin pystyy ennakoimaan, mutta mielikuvat saattavat myös johtaa harhaan). Parhaimmillaan löytää jotain uutta ja vähintään saa mielenkiintoisen kokemuksen, oppii ehkä vähän uutta itsestä tai ainakin tietää taas jostain asiasta piirun verran enemmän.

Niinpä tämän iltapäivän teemani oli vapaapaini, tai tarkalleen ottaen vapaaottelu.

euro-fc-treenit-4

Jos totta puhutaan, tiesin kyllä ennakolta jopa ihan vähän vapaaotteluista. Keskustelin kerran erään, ei muuten niin urheilua seuraavan ihmisen kanssa, mutta kyseisestä lajista penkkiurheiluna pitävän, joten luonnollisesti olin kiinnostunut, että miksi juuri se on se.

Mies miestä vastaan. Sen kuulin tänäänkin muutamaan otteeseen. Hyvin vähän sääntöjä, ennakoimaton lopputulos. Taisteluvietti. Jotain sellaista. Ja onhan sillä ilmeisesti myös suuri viihdearvo, vaikka joku ehkä seuraakin sitä enemmän analyyttisen kiinnostuneesti taktiikkalajina.

euro-fc-treenit-6euro-fc-treenit-02euro-fc-treenit-8

Päästessäni tänään kokeilemaan lajia vapaaottelija Aleksi Mäntykiven ja valmentaja Jaakko Dahlbackan luotsaamana olin itse ehkä eniten kiinnostunut juuri tekniikkapuolesta. En niinkään hien saamisesta pintaan, vaikka se tulikin siinä ihan huomaamatta – matolla pyörimisen jälkeen noustuani seisomaan huomasin, kuin jalkani tärisevät rasituksesta.

Treenikerrassa yhdistyi monta kiehtovaa puolta. Nauroin, hikoilin ja treenasin huomaamattani keskittyessäni vääntöihin ja kulmiin, nostamaan toista ilmaan ja kaatamaan maahan. Niin, ja enpä ole onnistunut koskaan ennen potkaisemaan niin korkealle kuin tänään Jaakon ja Fit Oonan vinkeillä ja tulipa hankittua myös toinen ”en ole koskaan ennen” -kokemus, nimittäin toisen ihmisen kaataminen maahan, pakotettuna. Tähän asti olen suosinut vapaaehtoisuutta.

vapaapaini-treenit-1vapaapaini-treenit-2-instavapaapaini-treenit-9

En usko, että olisin koskaan oma-aloitteisesti lähtenyt kokeilemaan painia, joten olen iloinen, että sain siihen puolittain työn ja puolittain blogin kautta tilaisuuden. Enkä tuskin olisi koskaan lähtenyt katsomaankaan sellaista, mutta nyt taskussa on liput otteluun 1.10 Espoon Metro Areenalle. Kenetköhän nappaisi mukaan vetämään popcorneja samalla kun kehässä mäiskitään? Kuulin, että matsit ovat kaiken kaikkiaan hienoja spektaakkeleita.

Toisin sanoen, European Fighting Challengen luotsaamat vapaaottelumatsit on täällä. Lippuja saa edullisimmillaan parilla kympillä. Jos siis kaipaat jotain uutta bucket listillesi, jonka voi myös helposti raksia tehdyksi, tässä yksi vaihtoehto.

Puuh, käytin ikuisuuden (tai pikemminkin ehkä siltä tuntuvan ajan) syöttäen laukkukuvia postausluonnokseen. Ajattelin pistää lähialueen nettikirpparille muutaman clutchin myyntiin, mutta tulikin mieleen, että voisinkin ensin huhuilla täällä kiinnostuneita. Mutta kuvalatailu alkoi tökkiä. Ei itseä vaan nettiä, se kun päätti alkaa rimpuilemaan.

Niinpä nyt oman mielenrauhan nimissä jätän asian tältä illalta ja jatkan huomenna. Pysykää siis kuulolla, kymmenkunta laukkua tulossa parin päivän sisään myyntiin tänne! (Mikään muuten ei ole ärsyttävää kuin jumittava netti!!)

haltiworld 1

Sitä paitsi, nyt täytyy pakata laukut huomista varten, jotta voin sujuvasti lipua toimistolta kauneuslounaalle ja sieltä treeneihin vapaaottelijoiden kanssa. Eli mielenkiintoinen päivä luvassa. Päivittelen joko Snäppiä tai Insta Storisia (tai molempia), riippuen fiiliksestä, joten kannattaa seurata!

 

Alkanut syyskausi on saanut kaivamaan punaiset huulipunat meikkilaatikosta esiin. Kumma kyllä, punaista ei huulissa juuri kesäisin näy, mutta syys- ja talvikautena sen vetovoima on ihan uudella tasolla. Eikä pelkästään huulissa vaan myös pukeutumisessa. Joka syksy havahdun metsästämään vaatekaupoista sitä täydellistä punaista, mutta yhä uudelleen huomaan, kuinka vaikeaa se on. Kauniita punaisia vaatteita on tarjolla ihan liian vähän.

Mutta ei livuta meikeistä vaatteisiin vaan pitäydytään huulissa. Omistan lukuisia huulipunia, myös useita vahvoja punaisen sävyjä, mutta silti ne eniten käyttämäni löytyvät yhdeltä ja samalta merkiltä, nimittäin MACilta.

mac-huulipuna-1

Ensin tuli Ruby Woo. Se täydellinen punainen mattahuulipuna. Mieletön pigmentti ja pysyvyys. Sen jälkeen kaipasin huuliin luumua, ja löysin Divan, joka pohjustamattomissa huulissa kevyesti laitettuna näyttää pehmeämmältä kuin paksulla kerroksella ja pohjustettuna. Mattainen tosin sekin. En kai vain enää tummissa sävyissä osaa käyttää muuta, pysyvyys on niin omaa luokkaansa ja tunnetusti olen laiska, mitä tulee meikkaukseen, en vain jaksa kantaa meikkejä mukana saati paikkailla lookia päivän mittaan.

Viimeisin, joskin jo hyvän aikaa käytössä ollut sekin, on kaunis oranssinpunainen Lady Danger, joka ehkä näistä on se suosikkini. Se tuntuu sopivan erinomaisesti talvikalpealle iholleni, vaikka oikeastaan kyllä kaikki näistä toimivat kalpeahkoa ihonsävyä vasten. Lady Dangerissa vain on se tietty hehku, raikkaus, josta tykkään aivan erityisen paljon.

mac-huulipunat-3

Jos siis haussa on ihana punainen huulipuna, suosittelen tsekkaamaan Macin pisteen, näille kun vielä en ole löytänyt tarpeeksi kovaa vastusta!