Ystävä soitti hetki sitten. ”Ihanat ne sun juhlat, en olisi ikinä uskonut että kaikki rentoutuu niin nopeasti ja juttelee heti keskenään noin mutkattomasti.” Siinä ehkä kiteytys perjantai-iltaan, jolloin siis pienessä kodissani juhlittiin. Tupareita, synttäreitä, uutta työtä, syksyä, ystävyyttä, kaikkea ja ei oikeastaan mitään.
Jännitin siis hieman, tai noh, ehkä vähän enemmänkin, niin harvoin tulee kutsuttua ystäviä koolle ja vieläpä monta kerralla. Mietitytti miten kokonaisuus toimii, kutsuin nimittäin valikoidusti paikalle kaikkein läheisimpiä ihmisiä, jotka eivät kuitenkaan pääsääntöisesti juurikaan tunteneet toisiaan. Luotin kuitenkin vahvasti siihen, että pieni tila luo väkisinkin intiimit puitteet ja tietty, kun tunnen pelkästään ihania ja jollain tapaa vähän hupsuja ihmisiä, niin pakkohan sen on jotenkin toimia.
Nautinkin suuresti siitä, että toivomani rento tunnelma tavoittui ja tasainen puheen ja naurun virta täytti kotini. Vähän olisi saanut oma jännitystaso olla matalampi, etenkin kun seura oli mitä tutuinta (vaikkakin kokoonpano uusi), mutta sehän on selvästi vain harjoituksen puutetta. Pitäisi siis järjestää jotain useamminkin eikä vain unohtua päivittelemään, että olisipa kiva tehdä jotain hyvässä seurassa.
Koska tiesin jännittäväni vähän kuitenkin, välttelin elementtejä, jotka toisivat turhaa ylimääräistä stressiä, kuten tarpeetonta siivoamista, turhaa viimeistelyä ja ennen kaikkea liikaa itse tehtyä. Päädyin heittelemään lattialle tyynyjä (yksiön istumapaikkamahdollisuudet kun ovat varsin rajalliset), kiinnitin kattoon puutarhavalot ja valitsin soittolistalle lempeää musiikkia (jonka joku tosin vaihtoi jossain vaiheessa johonkin ihan muuhun). Siinä oli hyvät lähtökohdat.
Pöydälle katoin juustoja, sivupöydälle viinejä ja kaiken keskelle nostin maailman täydellisimmän kakun.
Frangipani Bakery Boutique on kotikulmieni yksi suosikkipaikoistani, eikä vähiten ihan parhailla leivoksillaan (myös simppeli aamiainen on aika ihana, jotenkin elegantti)! Krunan kahvila on siis supersöpö, jotkut ehkä muistavat siitä muutamaan otteeseen blogissakin vinkkailleeni.
Vallilassa sijaitseva leipomo, Frangipani Bakery tekee kakkuja (ja muita herkkuja) tilauksesta – niitä olen kuolannut instassa. Niinpä kun päätin, etten todella kaiken arkihärdellin keskellä ala vielä leipomaankin, oli se ehdottomasti se paikka, josta halusin juhliini jotain makeaa tarjottavaa. Koska synttärini menivät tänä vuonna vähän ohi eikä kakkuakaan ollut silloin tarjolla, päätin ottaa nyt takaisin ja tilata juhliin kauniin kakun!
Täytekakku muotoutui (blogi)yhteistyönä toiveideni pohjalta. Jotain korkeaa, jotain kaunista, nudefiilistä, hempeää ja herkullista. Puutarhajuhlien henkeen koristeltua. Ja juuri sitä sain. Suloisen ja herkullisen kakun, jota ei olisi millään raaskinut leikata ja joka keräsi niin paljon kehujakin. Omat tekeleeni eivät olisi sitä ikinä tehneet.
Kakku saatu blogin kautta.
Kaunis kukkaseppele on muuten ystäväni Ilonan tekemä, ja sekin on aivan ihana. En muuten jaksanut miettiä juhlalookia, eikä tarvinnutkaan. Seppele kruunasi kokonaisuuden ja nopeasti päälle heitetty trikoomekko toimi sen parina juuri sopivasti, seppele kun itsessään toi juuri riittävän juhlavuuden!
