Olen maalannut elämässäni useita kertoja, mutta voin sanoa, että koskaan maalin valinta ei ole ollut niin vaikeaa kuin nyt lattian sävyä miettiessä. Lisähaasteen teki suht tiukka aikataulu ja mitä kauemmin olisin viivytellyt lattian kanssa, sitä kauemmin muu remontti seisoisi. Niinpä maali lattiaan oli saatava, mieluiten tällä viikolla.

Harmittelinkin pariin otteeseen, etten tullut hankkineeksi maalinäytteitä jo aiemmin. Olen miettinyt seinien värejä, mutta en ajatellut lattiaa. Toisaalta toki viimeiseen asti säilyi jännitys alkuperäisen lautalattian kunnostettavuudesta enkä halunnut miettiä liian pitkälle jos se ei onnistukaan, onhan tässä ollut paljon muutakin ajateltavaa. Siksi kai asia jäi niin viime tippaan. Kun alkoi tapahtua, kaikki tapahtui nopeasti.

Sävyt vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas: Y487, H487, Tikkurilan harmaa, 2215

Harmaa lautalattia

Yksi asia oli selvää, halusin harmaan lautalattian. Peittävä maali oli välttämätön lattian värierojen, paikkauksien ja betonijämien takia. Muuten olisin saattanut harkita kuultavaa lakkausta, mutta lähtötilanne rajasi vaihtoehdon maaliin.

Valkoinen lautalattia on kaunis, mutta karsin sen kahdesta syystä. Ensimmäinen on puhtaasti käytännöllinen, puhdas valkoinen lattia on armoton, mitä tulee arjen tahrojen ja pölykertymien näkymiseen. Olen nyt asunut pari vuotta valkoisen lautalattian kanssa ja siivonnut sekä imuroinut enemmän kuin koskaan, ja silti lattia näyttää etenkin keittiöstä nopeasti siivouksen tarpeessa olevalle. Ajattelinkin harmaan armollisemmaksi väriksi, mutta kuitenkin raikas. Lisäksi koin myös harmaan kotoisammaksi. Valkoinen saattaa olla myös melko kliininen isoina pintoina, ja ajattelin, että tulevan asunnon henkeen ja vihertävään kakluuniin sopisi tasapainottavaksi väriksi pehmeä harmaa. Mutta millainen harmaa? Siinä riitti mietittävää.

Enpä ajatellut, millainen työ sen oikean sävyn löytämisessä olisi. Kuten moni tietää, harmaalla erityisesti on taipuvaisuus taittaa sävyään valosta ja ympäröivistä väreistä riippuen, joten oleellista on löytää juuri kyseiseen tilaan sopiva sävy. Huomasin monen taittavan aina vain jossain vaiheessa sinertävään tai violettiin ja vaikka pidänkin väreistä, ne eivät koskaan ole tuntuneet omille – ainakaan isoina pintoina. Ehdottomasti en siis halunnut sinertävää harmaata.

Lopulta kävikin niin, että googlasin vimmattuna kokemuksia eri harmaan sävyistä ja värikoodeista (onneksi on Google, sillä monilla värikoodeilla löytyy ihan aitoja käyttökohdekuvia) ja huhuilin toki myös vinkkejä somessa. Ensin hain pari purkkia testiin, sitten pari muuta ja lopulta kaksi lisää. Maalailin näytteitä puuhun ja paperille, siirtelin niitä seinältä toiseen, kuljetin mukana ja katselin aamun, päivän ja illan valossa. Ja miten paljon ne elivätkään! Kun joku näytti upealle päivällä, lopputulos oli sininen illalla. Tai sitten silmäni poimivat punaisen nyanssit harmaasta, mikä sekään ei ollut isona pintana toivottu tulos.

Tikkurilan harmaat lattiamaalisävyt

Oman haasteensa toi se, että suunniteltua lattiamaalia Tikkurilan Betoluxia (lattia-ammattilaisen suosittelema, sillä pysyy hyvin ja tarttui myös betonin jämiin) ei saanut pieninä purkkeina, joten testiin oli otettava toista maalia, joiden kiiltoaste ei ollut sama. Kiiltopinta siis tapaa syventää väriä, joten näytteidenkin kanssa oli käytettävä hieman mielikuvitusta. Testissä oli sekä Jokeria että Helmi-kalustemaalia, joista jälkimmäisen kevyt kiilto itse asiassa helpotti valintaa. Mitä lähempänä näyte on, luonnollisesti sitä parempi.

Ensimmäiset hakemani näytesävyt olivat Tikkurilan Harmaa sekä lattiavärikartasta löytyvät 2115. Oikeasti olin ajatellut ottaa jälkimmäisen rinnalle sävyn Y487 (Piazza), mutta vaihdoin tiskillä viime hetkellä mieltä, sillä myymälän keinovalossa Tikkurilan Harmaa näytti hyvin samalta ja jopa paremmalle (virhe). Maalinäytteet näyttivät ihan hyville, mutta niissä oli viileä taite, joka teki epävarmaksi. Niinpä palasin juurille, ja kävin hakemassa pienesti beigeen taittuvan Harmony-värikartan 487-liuskalta sävyt, Y487 ja H487 (Hohkakivi). Jälkimmäistä kalustefirman edustaja suositteli turvallisena hyvänä harmaana, jonka sävy on pehmeä ja sopii moneen, ensimmäinen taas löytyi googlattujen kokemusten perusteella. Kun maalasin uudet sävyt vanhojen rinnalle, ensin valitut kaksi näyttivät auttamattomasti sinisille. Peli oli selvä, ehdottomasti ei niitä. Näytteet ovat seisseet asunnon nurkassa ja toden totta, oman asunnon valossa niissä on selkeää sinertävyyttä, jonka kerran huomattuaan ei vain katoa.

Piazza ja Hohkakivi näyttivät hyvälle, mutta epävarmuus iski ja sinisyyden huoli kasvoi. Aloin näkemään sinertävyyttä kaikkialla. Niinpä kävin hakemassa vielä asteen lämpimämpien harmaiden värilehdeltä sävyt H486 ja X486 (Mediaani) testiin vain todetakseni, että niistä paistoi päivän valossa pieni punertavuus ja lopulta nuo 487-sävyt näyttivät neutraalimmilta. Asia oli selvä, lattia olisi jompikumpi niistä.

Tummempi vai vaaleampi harmaa?

Eipä ollutkaan ihan läpihuutojuttu valinta tummemman ja vaaleamman välillä. Ei todellakaan. Olin jopa niin epävarma, että jouduin kääntymään K-raudan tiskiltä palatakseni kotiin miettimään vielä. Mutta mietintä lopulta kannatti ja oli taas hyvä muistutus, että lopulta pienen lisäajan otto voi kannattaa ja tuoda lopputuloksena varmuuden.

Ensin tummempi näytit paremmalle, mutta mitä enemmän sävyjä katselin eri valoissa, vaalea alkoi vetää puoleensa. Tummempi näytti upealle päivänvalossa, mutta illalla pieni sinertävyys vain astui kuvaan. Mietin, miltä se näyttää talven valossa tai syksyn harmaudessa. Vastaavan tummuusasteen harmaan lattian omaava ystävä totesikin, että minulle vaaleampi sävy voisi olla parempi. Myös äitini vahvisti asian. Hänellä kävi samoin kuin itsellä, ensin tummempi näytti kivemmalle, mutta mitä enemmän vaalea katseli ja mallaili eri värejä ja valoja vasten, sitä paremmalle se alkoi näyttää. Huomasin, että tummemman harmaan kanssa seinävärivaihtoehdot ovat rajatummat jos haluaa kuitenkin pitää kokonaisuuden raikkaana, vaalean kanssa sen sijaan tuntui sopivan mikä vaan, jopa tummat sävyt, jotka olivat harkintalistalla. Mies seisoi tummemman sävyn kannalla, mutta toisaalta, hän rakastaa sinistä, joten siinä mielessä ei ihme, että kallistui sävyyn, josta voi löytää tuon vivahteen tietyssä valossa.

Pelkäsin tosin, onko vaalea armottomampi käytössä, mutta lopulta päätin, että kaikkea ei voi saada. Huvittavaa onkin, että lopulta päädyin sävyyn, jota ihan ensimmäisenä olin vaihtoehtona ajatellut. Mutta oli pakko vertailla varmuuden saamiseksi. Niinpä lattia sai sävykseen Tikkurilan Piazzan. Maalina kiiltävä Betolux. Kiiltävän halusin, sillä se sopii asunnon aikakauteen. Parhaillaan maalien ensimmäinen kerros kuivuu asunnolla, joten myöhempään postaukseen jää lopputulos. Innolla odotan, vaikka kävinkin jo vähän kurkkimassa kuivuisvaiheessa.

Sävyruudut: Tikkurila

Lue myös: Vanhan lautalattian kunnostus

Seitsemäs remonttiviikko käynnistyi vähemmän kaoottisesti kuin kuudes, oikeastaan tuntui siltä, että asiat pitkästä aikaa olivat suht järjestyksessä ja etenivät. Voi olla, että vanha tunne palaa kun edessä on märkätilaremontti (jota muuten odotan kauhulla, näyttää nykyinen kylppäri olevan rakennettu sen verran mielenkiintoisesti, että ylläreitä todennäköisesti tulee vastaan sielläkin), mutta nyt hetken nautin tunteesta, että kaikki langat on jotenkin hyppysissä.

Seinien tasoitus ja maalaus

Seinätyö jatkui alkuviikolla. Se työmäärä todella yllätti ja vasta sivusta seuranneena olen tajunnut, kuinka epätasaiset seinät aiemmin olivatkaan. Asuntojen välisen vanhan oven karmit paistoivat läpi, parvi oli jättänyt rumat jäljet, tapettikerrokset aiheuttivat rosoja ja siellä täällä oli kaikenlaisia epätasaisuuksia sekä osumia. Niitä siis tasoitettiin, hiottiin, tasoitettiin ja hiottiin uudelleen. Mutta vitsit, että nyt näyttääkin hyvälle. Samalla korjailtiin puretun seinän ja poistettujen ovenkarmien raameja. Kuulemma tuohon aikaan raamit tehtiin ensin ja sitten vasta seinä. Alkuviikon uurastuksen jälkeen ehdittiin kuitenkin jo maalaamaan kattoa sekä laittamaan pohjamaalia osaan seinistä, joten koko ajan näyttää skarpimmalle ja enemmän asuttavalle. Eteinen on tosin vielä täysin tekemättä, mutta askel kerrallaan.

Seinämaalien valinta

Samalla kun ammattilainen työsti seiniä olen itse yrittänyt kuumeisesti päättää värejä niihin. Perusvalkoisen valinta oli helppo, Tikkurilan Paperi vaikutti klassiselta valinnalta, niinpä sillä maalattiin katto ja kohdat, jotka jäävät valkoisiksi. Mutta sitten ne muut värit, huh. Sain K-raudasta lainaan Tikkurilan värikartat ja olen kulkenut ne kädessä seiniä myöten (kirjaimellisesti) ja tutkaillut väriruutuja eri valoissa ja eri yhdistelmillä. Myönnän viilaavani pilkkua, mutta sävynyansseilla on väliä, ja yksi sävy vaikuttaa toiseen ja niin edelleen. Viikon päätteeksi kävin hakemassa muutaman maalinäytteen, joita on tarkoitus alkavalla viikolla testata isompiin pintoihin.

Lattiaremontti

Viikon isoin työ oli kuitenkin lattiassa. Kirjoitan tästä vielä ihan oman postauksensa, jonne sitten enemmän kuvia ja infoa, mutta Instagramia seuranneet tietävät jo, että jännitin lattiaremonttia todella paljon. Oli taloyhtiön rajoitukset siitä, minkä verran vanhaa lankkua saa hioa. Sitten oli tuntemattoman jättäminen yksin työntouhuun vanhan lattian kanssa (ihan hullu jännitys, tiedän, olihan kyseessä pitkänlinjan ammattilainen). Kolmantena hermoilua aiheutti se, että lattia-ammattilaisten saapuessa kommentit olivat sen suuntaisia, ettei välttämättä kannata odottaa liikoja. Maalattiin myös uhkakuva siitä, että voi käydä jopa niin, ettei betonin alta paljastuva lattia vain olekaan kovin käyttökelpoinen. Lisäksi havahduin vasta lattiatyön alussa siihen, miten järjetön meteli hiontalaitteesta tulee. Tunsin syvää syyllisyyttä naapurien puolesta ja koko lattiaremonttiaika tuntui matavan, vaikka lopulta eihän siihen mennyt kuin kaksi ja puoli päivää.

Mutta sinä hetkenä kun kävin katsomassa lattiaa, huoli raukesi. Näytti niin hyvälle! Ei se ole täydellinen, ei sellaista voi odottaakaan yli satavuotiaalta betonikuorrutteiselta puulta, mutta riittävän hyvä tullakseen käyttökelpoiseksi. Tuntuu mielettömältä, että kaikkien mutkien kautta se on siinä, kaunis vanha puulattia.