Tuskin kenellekään on jäänyt epäselväksi menneen remonttiviikon teema. Kyllä, maalauspa hyvinkin! Alkuviikko oli intensiivistä lattiamaalin valintaa ja testailua, jopa siinä määrin, että mietin kykenenkö todella tekemään päätöksen niin nopeasti. Mutta jottei jo venynyt remontti venyisi ihan loputtomasti, oli tehtävä valinta.
Onneksi lopulta sunnuntai-iltana saatoin todeta, että hyvin valittu. Mistä sitä toki tietää, olisiko joku toinen testaamaton sävy lopulta ollut nyanssina parempi vai ei, mutta olen valittuun Piazza-lattiamaalisävyyn ja se on pääasia.
Koska halusin pieneen asuntooni yhtäläisyyden puolesta saman lattiavärin kaikkialle, oli vaikeaa visualisoida se, mikä sävy taipuisi parhaiten eri alueille, aina luonnonvalottomasta eteisestä valossa kylpevään keittiöön ja varjoisempiin kulmiin. Puhumattakaan kesän kellertävästä auringosta aina talven viileään valoon, ja tietenkin muun sisustukseni väripalettiin. Seinämaalia pystyy suhteellisen helposti vaihtamaan, mutta lattian kanssa tilanne on vähän eri. Kun pohjatyö on kerralla tehty kunnolla ja asunto tyhjänä, ei samaan urakkaan tulisi ihan helposti lähdettyä. Siksi lopulta maaliviivalla päädyin varmemmalta tuntuvaan vaihtoehtoon, vaikka uskonkin, että kaksi viimeistä suosikkia olisivat kumpikin toimineen.
Jotta aikataulu pysyi, ensimmäinen maalikerros sudittiin miehen kanssa torstai-iltana, kun olin viettänyt pitkän päivän kuvauskeikalla Loviisassa ja sen jälkeen raahannut maalipönikän Ruoholahden K-raudasta asunnolle. Silloin päällimmäinen tunne oli väsymys ja epävarmuus. Ei oikein tiennyt miten maalaus olisi järkevintä tehdä, mietitytti oliko pohjan saanut pyyhittyä varmasti kunnolla puhtaaksi pölystä ja myös hämärä alkoi hiipiä asuntoon ihan huomaamatta. Seuraavana päivänä näki, että maalaus oli tullut tehtyä hieman kiireellä ja paikoin kevyillä vedoilla, mutta seuraavaan maalauskerrokseen varattiin kunnolla aikaa, tarkkuutta, taukoja ja ennen kaikkea luonnonvaloa. Se menikin jo ihan toisissa tunnelmissa, yllättävän nopeasti ja tuntui jopa hauskalle. Keittiön viimeisen kerroksen kävin sutimassa sunnuntaina iltapäivällä, ja eteisessä pintaa katsellessa tuntui hyvälle. Ihana, kaunis tasainen kiiltävä pinta, joka istui kauniisti kakluunin sävyyn. Eteinen odottaa vielä maalausta, mutta se on onneksi alueena niin kompakti, ettei vie paljoa aikaa.
Remppa-asioiden puolesta viikkoon ei juuri paljoa muuta mahtunut, mitä vielä vähän jumppasin keittiötarjousten kanssa ja kävin Tulikiven Espoon studiolla katselemassa marmorilaattoja, outlet-tuotteita ja todennäköistä tulevaa keittiöntasoani. Ilokseni studiolta sai mukaan näytepalan, mikä helpottaa muutakin värien sumplimista huomattavasti ja varmensi lopulta lattiamaalivalinnan, olisi nimittäin ollut kurjaa, jos ne eivät sävynyansseiltaan olisi pelanneet yksiin.
Mieleen jäi myös kummittelemaan poistoerä kauniita punertavia marmorilaattoja. En niitä kylpyhuoneeseen laittaisi, mutta WC voisi hyvinkin olla käypä paikka. Tosin laattojen suhteen olen vielä ihan heitteillä, mutta toivottavasti yhdeksäs remppaviikko vie siinä asiassa vähän eteenpäin. Tosin muutto vanhasta asunnosta taitaa silti olla se työllistävin asia, mutta sen jälkeen on yksi asia vähemmän arkea värittämässä.
