Koti & Sisustus, Remontti

Keittiön harmaa terrazzo-taso

Eilen saapui keittiön taso, ja miten odotettu se olikaan! Jännitin suurten kivilaattojen tuonnin onnistumista kapeaa portaikkoa pitkin ja tietenkin niiden istuvuutta asuntoon, jossa tuskin on suoraa linjaa. Mutta ihan suotta. Tulikiveltä käytiin paria viikkoa aiemmin mittaamassa tila, joten ei tarvinnut luottaa omiin vaihtelevan menestyksekkäisiin mittauksiin ja komposiittitaso istui juuri eikä melkein.

Eilen vajaan puolen tunnin asennuksen päättyessä oli jo niin pimeää, että tason ihastelu jäi tähän päivään. Tosin matalalla roikkuva taivas ja ikkunoita sumentavat pisarat eivät vielä tänäänkään antaneet tilan loistaa vielä lähes valonlähteettömässä asunnossa, mutta nojasin silti hiljaa ikkunalautaan ja ihastelin näkyä. Lopputulos näyttää juuri siltä, miltä toivoinkin ja vaikka taso kirpaisikin remonttibudjettia, ei tuottaa se jo nyt niin paljon iloa, etten voisi olla tyytyväisempi valintaan. Toki arki näyttää, miten se sujahtaa käyttöön, mutta ainakin visuaalisuus on kohdallaan.

Fior di Pesco -terrazzo

Tähän Tulikiven Fior di Pesco -komposiittikiveen ihastuin ensisilmäyksellä. Itse asiassa ihastuin siihen jo ennen kuin edes tiesin remontista. Näin tämän tasomateriaalin eräässä ensimmäisistä asunnoista, mitä kävin vuoden alussa katsomassa ja tallensin kännykkään kuvan katseen vanginneesta keittiöntasosta. Kun yhtäkkiä huomasin olevani tilanteessa, jossa olen ostanut remonttikohteen, muistin tuon ihastuttavan tason ja pienellä salapoliisityöllä selvisi, että kyseinen terrazzo-taso löytyy Tulikiven valikoimasta. Sitä pyysin myös nähtäväksi ihan ensimmäisessä keittiötapaamisessa, ja vaikka silmäilin muita vaihtoehtoja, mikään ei tuntunut samalle. Niinpä päätin, että voin pihistellä sitten muissa jutuissa, mutta keittiön tasolla on niin iso merkitys visuaalisena elementtinä ja käytännön tekijänä, että nyt valitsen juuri sen, minkä haluan.

Rakastan terrazzo-pintoja ylipäätään, niiden elävyydessä on jotain vangitsevaa. Yksiväriset pinnat näyttävät helposti tylsälle, terrazzo herättää sävyt eloon. Valitsemalla maanläheisiä värejä, kevyt kuvio voi tuoda yllättävänkin paljon hyvänlaista särmää neutraalin väripaletin tilaan. Sitä myös uusi keittiöntaso tekee. Se on yhdistelmä marmoria ja hartsia, ja vaikka pääsävy on harmaa, voi sieltä löytää häivähdyksiä roosaa, beigeä, mustaa ja valkoista. Kaikkia sellaisia sävyjä, joita muodossa tai toisessa muutenkin tulee asuntoon.

Tasomateriaalin valinta

Halusin aikaa ja käyttöä kestävän luonnollisen näköisen tason. Kokomarmorista tasoa kuitenkaan en halunnut sen haurauden takia ja kokovalkoista en ajatellutkaan kliinisyyden sekä puhtaanapidettävyyden takia, niinpä tällainen harmaa sekoitemateriaali oli hyvä vaihtoehto itselle.

Tässä ei näy leivänmurut, mutta se näyttää silti raikkaalle valkoisten kaappien parina. Kevyt korotus seinää vasten helpottaa puhtaanapitoa ja mahdollisti sen, että välitilaan jätti ihan vain pesun kestävän maalipinnan. Toki materiaalissa on marmorin haurautta, eli kovia iskuja tai pitkäksi aikaa pintaan seisomaan jääviä punaviinitahroja ei suositella. Vastapainona se taas sietää hyvin kosteutta ja ylipäätään kulutusta. Ja kyllähän se näyttää niin erilaiselta kuin menneiden vuokra-asuntojen laminaatit. Aidossa luonnon materiaalissa vain on sitä jotain!

Nämä kuvat antavat vain esimakua, sillä keittiö vaatii vielä viimeistelyä, mutta en malta odottaa, että vetimet on paikoillaan, hana asennettu ja uusiksi tilatut sokkelilevyt saapuneet ja saatu paikoilleen. Keittiö tuntuu todella omalta jo nyt, joten voin vain kuvitella, miten iso ilo on päästä käyttämään ensimmäistä ihan omaa ja omiin tarpeisiin suunniteltua tilaa!

  • Jaa
Syysasut, Toimistopukeutuminen

Collegepaita ja satiinihame

Tässä viikonlopussa on ollut aika ihanaa, ja menneisiin viikkoihin nähden erityistä se, että mitään pakollista tehtävää on ollut varsin vähän. Lähinnä muutama työjuttu, mutta nekin sellaisia, jotka hoituivat rutiinilla. Niinpä olikin hyvä hetki hotelli-irtiotolle ja ylipäätään levolle. Monina muina viikonloppuina on töiden ohella ollut vähintään kaikenlaisia remonttiasioita selvitettävänä, mutta tällä hetkellä asiat ovat sillä mallilla, että oikeastaan juuri nyt ei tarvitse roikkua googlessa. Toki en voi sanoa, että olisin pysynyt kokonaan erossakaan, mutta lähinnä olen vilkuillut vaihtoehtoja ja inspiraatiota sopivan puolihuolimattomasti. Tiedän jo pääpiirteittäin seuraavien valintojen suunnat, joten viimeisiä vertailuja oikeastaan kannattaa tehdä vasta sitten kun on jo valmis ostamaan. Mikä sekin on edessä pian, mutta ei juuri tällä hetkellä. Niinpä olen unohtunut sellaiseen laiskaan oleiluun ihan hyvällä omallatunnolla.

Ensi viikolla keittiöremontti ja ulkoseinän maalausurakka on jo niin pitkällä, että realistisena tavoitteena on organisoida laatikkokasoja ja ehkä jopa purkaakin jotain keittiöön. Se tarkoittaa sitä, että parhaassa tapauksessa voin jo hakea varastosta muutaman ylimääräisen laatikon sisälle ja siten olen lähempänä siellä hautuvia vaatteita. Bleiseristä on siis jo täytynyt luopua, mutta onneksi sain ystävältä takin lainaan, joten sillä pärjää tämän pienen väliin jäävän hetken, ennen kuin on taas omien äärellä.

Satiinihame:Yaya / Bleiseri: Mango / Pusero: Mango / Nilkkurit: Jonak / Laukku: LUMI

  • Jaa
Hotellit

The Folks Hotel Konepaja – uusi hotelli Helsingissä

Merkkipäivät ovat usein tarjonneet hyvän syyn reissuille, mutta näinä aikoina tulee tähyiltyä lähemmäksi. Mies täyttää tulevalla viikolla 40, joten viikonloppu ennen ja jälkeen kuluvat jonkinlaisten juhlallisuuksien puitteissa. Nyt kaksin ja ensi viikolla miehen perheen parissa.

Koska pieni irtiotto kotikuvioista tekee aina hyvää ja synttärit nyt jos mikä on erinomainen syy siihen, varasin meille yön vastikään avatusta The Folks Hotel Konepajasta. Vaikka hotelli on uusi, miljöö huokuu historiaa. The Folks sijoittuu VR:n vanhoihin konepajoihin ja koostuu yhteensä kolmesta rakennuksesta. Rakastan uuden ja vanhan yhdistelmää, sekä ylipäätään persoonallisia kokonaisuuksia, joten hotellia miettiessä varaus uuteen hotelliin oli itsestään selvä.

Lisämausteen toi sekin, että olen aikoinaan asunut joitain vuosia Vallilassa ja siten poikennut lukuisia kertoja edesmenneellä Vallilan kirpparilla. Muutenkin on ollut mielenkiintoista seurata sivusta alueen kehitystä. Nyt ilta-aikaan Loi loi Roof Top-ravintolalle kävellessä tuntui hetken kuin olisi ollut ulkomailla, niin uudistuneelta alue näytti, ja sekös vasta oli kiva fiilis tavoittaa.

Alue henkii hieman Telliskiveä tavoitellessan urbaania tunnelmaa, mutta ollen kuitenkin vielä muutoksen kourissa ja täynnä rouheita yksityiskohtia. Telliskiven kaltaiset putiikit puuttuvat, mutta hotelli tuo alueelle elämää ja muutama kiinnostava ravintolakin alueelta jo löytyy.

Superior-luokan mukavuutta

Varasin superior-luokan huoneen, joka sattui sijaitsemaan samassa rakennuksessa vastaanoton kanssa, joka on muuten entinen ruokala. Sijainti oli siitä mainio, että myös aamiaisravintolanakin toimiva Ravintola Albina sijaitsi vain hissimatkan päässä. Vaihdoin huoneluokkaa viime hetkellä standardista superioriin, sillä halusin saada huoneen isoilla ikkunoilla ja siten ripauksella vanhaa tunnelmaa. Erinomaisesti äänieristetyt Aleksis Kiven katu kadulle aukeavat ikkunat olivatkin huoneen hurmaavin piirre. Muuten tyyli oli varsin moderni ja urbaani.

Harmittelin hieman sitä, että kattoja oli madallettu melko runsaasti ja myös häivytetty muu vanhan tunnelma. Tokikin kokonaisuus oli tyylikäs, mutta myös aavistuksen sieluton. Omaan makuun alueen persoonallisilla piirteillä ja historialla olisi saanut leikitellä käytävillä ja huoneissa enemmänkin. Mutta se on puhtaasti visuaalinen nyanssi, kun puhutaan mukavuudesta, siinä huone loisti.

Huoneesta löytyy soma turkoosi jääkaappi, jonne voi viedä omia eväitä, perinteistä minibaaria siis The Folksista ei ole. Ihaninta oli kuitenkin sänky, ja hyvä uni onkin se, mitä hotellilomilta usein etsii. Näissä lakanoissa se oli maailman helpointa. Hiljainen huone, täydellinen lämpötila, leveä sänky ja mitkä vuodevaatteet! En muista milloin olisin nukkunut näin täydellisiltä tuntuvien täkkien ja tyynyjen keskellä, kuin pienessä pesässä. Saatan olla uudessa paikassa herkkäuninen, mutta näihin lakanoihin nukahdin heti. Ihan täydellinen tuntu! Herättyä mietin, mistä vastaavat saisi hankittua kotiin. Vaikka omani ovat mukavat, eivät ne sentään tuolle tasolle pääse.

Myös pyyhkeet olivat ylellisen pehmeät ja paksut, ja ehkä ensimmäistä kertaa ikinä jätin käyttämättä omia shampoita ja hoitoaineita kun hotellin oma tarjonta oli niin hyvä. Mietimme myös, olimmekohan huoneen ensimmäiset majoittujat, kaikki kun tuntui niin uudelle ja suuret Ritualsin pullot vaativat avauspumppaukset ja hiustenkuivaimenkin sai irrottaa pakkausklipsujen alta käyttöön. Niin tai näin, kaikki ainakin tuntui uudenkarhealle.

Illallinen kattokerroksessa

Eniten särmää oli yleisissä tiloissa ja oli hauskaa, kuinka rakennusten tärkein visuaalinen elementti, eli rouhea tiiliseinä, oli jätetty myös sisältä näkyviin. Aulatilassa yhdistyi kaipaamani uusi ja vanha huoneita eheämmin, ja pidin paljon tyylistä. Vastaanoton vierestä löytyy pieni trendikäs kauppa toisesta päädystä oleilualue kattoon kiinnitettyine nojatuoleineen. Hotellista löytyy myös kuntosali ja sauna, joista jälkimmäistä mies kävi testaamassa kun itse nukuin päiväunet huoneessa.

Jos haluaisi ottaa todella iisisti, voisi käydä illallistamassa tai lasillisella saman rakennuksen Albinassa tai katolla sijiatsevassa viinibaarissa, mutta me kävelimme noin kolmensadan metrin matkan Loi loi Rooftop -ravintolaan, joka nimensä mukaisesti sijaitsee sekin ylimmässä kerroksessa ja avaa upean näkymän alueelle. Muutenkin ravintola oli positiivinen yllätys, kansainvälisen oloinen ja miellyttävä paikka. Ruoka kaipasi ehkä vähän ytyä, mutta aasialaisvaikutteilla laitettu fuusioruoka oli kuitenkin kiinnostava uusi kokemus eikä lainkaan huono – hinta-laatusuhde varsin kohdallaan. Loi Loin yhteydessä toimii myös tislaamo, jonka antia kannattaa ehdottomasti testata. Molemmat maistamamme drinkit olivat todella maukkaat!

Ihana aamiainen Albinassa

The Folks Hotelin uloskirjaus on puolenpäivän aikaan, mikä on tuntia myöhemmin kuin monista kotimaan ketjuhotelleista ja jos minulta kysytään, huomattavasti järkevämpi aika kuin yhdeltätoista. Näin saimme herätä ilman herätyskelloa ja tehdä kiireettä lyhyen siirtymän kellarikerroksessa sijaitsevaan Ravintola Albinaan. Aamiainen ei kuulu majoitukseen, mutta sen voi ostaa 18 euron lisähintaan. Aamiaisia rakastavana ja tietenkin muutenkin juhlan kunniaksi ei ollut kysymystäkään, ettemmekö olisi sitä ottaneet. Aamiainen on avoinna myös muille, ja vastaanotosta varoiteltiinkin, että sen suosio on yllättänyt ja todella, sen huomasi heti kun saapui paikalle. Onneksi paikkoja on runsaasti, joten istumapaikasta ei ollut pulaa, joskaan emme päässeet valitsemaan sijaintia ja jouduimme jäämään ihan sisäänkäynnin kupeeseen.

Ravintola todella kauniisti sisustettu ja tunnelmallinen, Näin aamun tunteina tosin häiritsi hälyisyys ja ruuhkaisuus, mutta toki ravintolalle hyvä, että asiakkaat ovat löytäneet paikalle. Nopeasti loppuvat ruokailuvälineet, lautaset ja tarjoilut myös soittivat sen, että aamiaisen pyöritys vaatii ehkä hieman vielä treeniä, jotta mitoitukset saadaan nappiin. Pieniä juttuja, ja kokonaiskokemus oli kuitenkin erinomaisen maukas sekä ystävällinen.

Tuorepuuro oli taivallista, samoin kuin kreikkalaisen jogurtin päälle ripoteltava granola. Koska rakastan makeaa, Teemu Auran pullavanukas ja kuivakakku hurmasivat. Mies ihastui leipään, eikä itselläkään ole moitetta siitä. Kaikki oli todella laadukasta ja kauniisti esillä. Lisähintaan olisi voinut tilata listalta vielä esimerkiksi avokadoleipää tai munakasta, mutta meille ei olisi kyllä mahtunut yhtään enempää ruokaa, vaikka epäilemättä hyviä nekin ovat. Kaiken kaikkiaan yksi parhaista aamiaisista vähään aikaan, tänne voisi tulla ihan muutenkin, mutta ehdottomasti kannattaa tehdä pöytävaraus (ainakin viikonlopulle).

Hotellimajoittuminen tarjosi juuri sitä mitä toivoinkin, pienen irtioton arjesta ja hetkellisen illuusion kuin olisi vähän kauempanakin. Mielestäni kotikaupungissakin lomailu on erinomainen idea, etenkin nykyisessä maailmantilanteessa. Koska kotona odotti molemmilla tavallista enemmän töitä, jätimme aiemmin miettimämme kaupunginosakierroksen tältä reissulta pois, mutta olisi kyllä ollut kiva yhdistää alueella majoittumiseen. Oikeastaan aika meni niin vauhdilla, että hyvin olisi voinut jäädä toiseksikin yöksi. Siis jos ei olisi velvollisuudet kutsuneet.

  • Jaa
Uudemmat postaukset
Aiemmat postaukset