Secret Wardrobe – Sivu 231

Parissa vuodessa olen jalostunut puuro ihmiseksi. Meni vuosia, etten juuri koskenutkaan puuroihin, paitsi joulun aikaan riisipuuroon. Kai monessa niistä oli tietty lapsuuden leima ja mielessä rakenteeltaan epämiellyttävä kaurapuurot, mutta pari vuotta sitten tajusin pikapuuron olevan loistava aamupala toimistolla. Helppo ja nopea tehdä, lisäksi pitää hyvin nälkää.

Vuosi sitten taisin kokeilla ensimmäistä kertaa tuorepuuroa ja alun kummastelun jälkeen hurahdin. Edelleenkin olen todella laiska tekemään niitä alusta asti itse, siitäkin huolimatta, että se on oikeasti todella simppeliä. Mutta kun tuorepuuroa on tarjolla kahvilassa tai ravintolassa, tilaan ehdottomasti ja jatkuvasti yritän etsiä lähikulmilta paikkoja, joista saisi kivaa tuorepuuroa.

Selkeästi puolivalmius on omassa arjessani se juttu. Lämpimät puurot nimittäin valmistan puolivalmista komboista, lisää vain vesi -periaatteella, ja tuorepuuron kanssa kävi samoin. Kun sain blogin kautta Urtekramin Chia & Cocoa -tuorepuuroseoksen, olen yhtäkkiä huomannut syöväni tuorepuuroa aamupalaksi yhä useammin. Reilu desi suklaanmakuista seosta miksattuna kauramaitoon on ihan loistava. Herkullinen aamupala ja niin helppo. Päihittää tällä hetkellä, etenkin näin kesäaikaan, lämpimän aamupuuron. Seoksestahan voi tehdä myös lämpimän puuron, mutta ehkä sitten syksymmällä.

Suklaan maku tosin on melko voimakas, joten jos syö useasti ja se alkaa tökkiä, sekoitan joukkoon vähän tavallisia kaurahiutaleita, mulpereita ja vähän extrachiaa ja lopputulos on loistava. Suklaanvivahteinen, mutta edelleen ravitsevat.

Rauma, Suomi

Viikonloppu Raumalla

heinäkuu 16, 2017

Asiat loksahtelivat lopulta viikonlopun suhteen kivasti paikoilleen. Minilomalle pääsin lopulta kohteeseen, jota olin mielessä pyöritellyt, eli Raumalle. Viime hetkillä saavuttanut informaatio hotellihuoneperuutuksista suosi. Sen sijaan, että olisi täytynyt tyytyä vain johonkin majoitukseen, hotellihuoneen jonotuslistalle ilmoittautuminen tuotti tulosta ja Kalliohovista vapautuikin sellainen vähän parempi huone parvekkeella, jossa saattoi katsella iltaan taittuvaa Raumaa sekä puiden lomassa vilkkuvaa Merimuseota. Ja sää, senkin suhteen onnisti! Jos Riian matka oli kelien suhteen lähes katastrofi, nyt ihanan lämmön myötä hetkittäin tuntui kuin olisi ollut matkalla jossain asteen verran etelämpänä.

Lisäksi päätin pitää jonkinmoista somelomaa. Pitkästä aikaa myös viikonloppu, kun en tehnyt yhtään töitä ja samalla ensimmäinen paripäiväinen (tai reissu) vuosikausiin kun en ottanut matkaan kameraa ja läpppäriä. Keskityin siis ihan vain fiilistelemään, niinpä tämän postauksen harvat otokset ovat ihan vain kännykällä napattuja.

Kahteen päivään mahtui yllättävän paljon ja jälleen pääsen liputtamaan mini-irtioton puolesta. Arkikuvioiden vaihtaminen johonkin uuteen tekee häkellyttävän hyvää. Eikä tarvitse lähteä ulkomaille kun kotimaastakin löytyy ihastuttavia kohteita.

Raumalle veti sellaiset asiat kuin idyllinen vanhakaupunki, meren läheisyys ja sen mukanaan tuomat aktiviteetit, saaristo ja tietenkin ruokaravintolatarjonta. Parissa päivässä ehti tutustua paikalliseen yöelämään, pelata lautapelejä, ottaa erän minigolfia Poroholmassa, kadottaa ja lopulta löytää puhelimen (kiitos paikannusaplikaation ja talteen noukkineen löytäjän), suppailla, heittää talviturkin, veneillä läheiseen Kuuskajaskarin saareen, fiilistellä hienon hiekan tuntua jalkapohjien alla, tutustua Merimuseoon, ihmetellä Vanhan Rauman sunnuntaikirpparin antia sekä vanhoja filmikameroita, lököillä hotellihuoneessa parvekkeen ovi auki sinistä taivasta katsellen ja ihan vain kulkea ympäri vanhan Rauman katuja.

Niin, ja tietenkin herkutella! Kiitos Elsan täsmävinkin tutustuin jo ensimmäisenä iltana viehättävään italialaiseen Osteria da Filippoon täydellisine pizzoineen ja hyvine punaviineineen. Tätä ravintolaa ei kannata ohittaa jos vierailet Raumalla! Ruokien ja tunnelman hurmaamana se valikoitui illallispaikaksi myös seuraavana päivänä ja kokeiluun päätyi pizzojen sijaan pastat.

Vähän samoin kävi kahvittelujen suhteen, Kaffebar oli niin suloinen, että mitä hyvää vaihtamaan. Herkulliset munkkirinkilät vetivät iltapäiväkahville vielä lähtöpäivänäkin. Aika ihanaa. Ja niin kesäistä! Tämän voimalla jaksaa puristaa viimeisen viikon ennen lomaa.

Kesäasut

Punaisessa kesämekossa

heinäkuu 13, 2017

Mikä säätäminen onkaan ollut yhden melko ex tempore lomaviikonlopun kanssa! Nyt viime hetkellä, kiitos muiden peruutuksien, minilomakohteeksi onnistuin nappaamaan Rauman. Tosin melko luksusta olisi, jos vielä saisi jotenkin sumplittua saman majapaikan molemmille öille, mutta jää nähtäväksi tapahtuuko sillä tapaa suotuisia viime hetken peruutuksia.

Kotikaupungin kesäilot eivät onneksi ole vaatineet säätöä, ellei nyt sään jatkuvaa huomioimista voi sellaiseksi laskea. Tuntuu nimittäin, että aina on väärin puettu. Kun on lämmin, olen farkuissa ja pitkähihaisessa, kun alkaa yllättäen sataa kaatamalla vettä, olen liikkeellä kesämekossa ja ilman sateensuojaa. Mutta sitähän se on, Suomen kesä, mutta on sentään kesä. Se on aika ihanaa. Ja kaikki ne pienet hetket, jotka säiden ja vielä toistaiseksi jatkuvan arjen lomaan mahtuu.

Yksi niistä kivoista kesähetkistä oli eilinen kahvittelu Sara S:n kanssa. Poikkesimme Birgitassa ja havahduin siihen, että miksi ihmeessä en ole käynyt kahvilassa useammin! Olen kyllä monesti mennyt ohi, Löylyssäkin käynyt muutamaan otteeseen, mutta jotenkin Birgitta on jäänyt vain ulkoa tutuksi rakennukseksi. Mutta mikä ihana valikoima ja erityisesti miljöö! Sinne on suunnattava tänä kesänä vielä uudelleen!