Mikä ihana rauhallinen sunnuntaiaamu! Sain nukuttua poikkeuksellisen hyvin ja oli ihana herätä sisään puskevaan auringonvaloon. Keitin aamukahvin ja palasin sänkyyn, tänään ei ole mitään syytä kiirehtiä minnekään. Ulkoilua, siivoamista ja sen sellaista pientä aikataulutonta aktiviteettia, se olkoon tämän päivän sisältö. Tosin siinä ohessa pitäisi varata Prahan hotelli. Karlovy Varyn majoituksen bookkasin jo, se oli helpompaa hallitun hotellitarjonnan äärellä. Mutta Praha. Valinnan varaa on niin paljon, etten vain osaa tehdä päätöstä.

Aina kun luulen löytäneeni sen hinta-laatusuhteeltaan kiinnostavimman, tuleekin vastaan joku toinen ja ihan erilainen. En tiedä miten ikinä saan valintaa tehtyä. Tai toisaalta, asian voisi ajatella toisin päin, ei niin väliä minkä varaan jos hyvältä tuntuvia on useita. Mutta en tiedä, nyt jotenkin haluaisi sen erityisen hyvän. Taidan ladata vähän turhaa painetta pitkästä aikaa edessä koittavan loman puitteisiin. Ehkä juon kahvin rauhassa ja palaan tutkailemaan uudelleen noin kymmentä Hotels.comin välilehteä, joiden vertailua jatkaa.

Tämä asu oli eilen päällä, ja samalla päätyi myös ensimmäisten pikkukameralla otettujen asukuvien testikohteeksi. Vielä on hakemista, mutta kyllä se tästä. Ehkä reissulla jo onnistuu hapuilematta. Kävin katsomassa Elsan kanssa Taidehallissa olevan EGS – Writing my Diary -näyttelyn, joka oli kivan graafinen, voimakas ja matkailuviittauksilla varustettu. Kannattaa poiketa.

Neule: H&M / Hame: Tommy Hilfiger / Nilkkurit: Clarks / Parka: H&M /
Laukku: Liebeskind / Silmälasit: Gucci, Instru / Kello: Daniel Wellington
Kuvat: Elsa / Oi mutsi mutsi

Ruokavalioni on päivittynyt parempaan suuntaan paljon sen jälkeen kun puolitoista vuotta sitten aloitin nykyisessä työssäni. Olen oppinut huomioimaan ravinnossa asioita, joita ennen en osannut ajatellakaan, kuten vaikka riittävän proteiinin saannin. Jos ennen söin kevyesti, niin nyt syön huomattavasti ravinteikkaammin ja proteiinipitoisemmin. Määrällisesti todennäköisesti syön enemmän, mutta epäilemättä ravintorikkaammin. Olen jopa tahattomasti laihtunut hieman tänä aikana, mikä on todennäköisesti seuraus oikeisiin elementteihin keskittymisestä.

Ruokavalio ole päivittynyt mitenkaan tahallisesti tai tavoitteellisesti, vaan ihan puhtaasti sen kautta, että mitä enemmän oppii ja kuulee, sitä enemmän osaa huomioida oman arjen valinnoissa kroppaa ja mieltä paremmin tukevaa ravintoa. Itseen pätee siis tyypillinen kohta, että mitä enemmän esimerkiksi ns. superfoodeista tietää, sitä useampaa käyttää. Vaikka vaihtaisin työtä, monta nykyisestä työstäni tuttua tuotetta jäisi ehdottomasti käyttöön.

Yksi sellainen on proteiinilisä. Ennen mielsin proteiinilisät jollain tapaa osaksi urheilullista elämäntapaa (joskaan en liikkuessakaan tajunnut proteiinin merkitystä), enkä ajatellut asiaa sen enempää. Tyypillisesti keskiverto suomalainen kyllä saa hyvin proteiinia pääruoista, mutta välipaloissa se jää monella vajaaksi, niin on ollut myös itselläni. Etenkin aamupala, jonka olisi hyvä sisältää proteiinia, on jäänyt siinä suhteessa aiemmin heikoille.

Toki nappaan silloin tällöin valmiin proteiinipatukan tai -juoman, mutta teen mieluummin itse kokonaisuuden, jolloin voin huomioida kulloisenkin tarpeen ja mieliteon. Viime aikojen suosikkini on proteiinismoothie, joka on erinomainen aamuun, mutta toimii myös illalla (tai toki muunakin välipalana). Käytän myös vegeproteiinia, mutta tässä tapauksessa suosin heraa.

FASTin hera on kotimaista, Kuusamosta, ja heraproteiinihan on juustonvalmistuksen sivutuote.  Juuston valmistuksessa juusto juoksuttuu pohjalle ja hera kerääntyy pinnalle, josta se napataan talteen. Heraproteiini sisältää kaikkia keholle välttämättömät aminohapot ja imeytyy hyvin. Tämä on tuote, jonka olen saanut oman äitinikin käyttämään. Iän myötä elimistön proteiinin kyky käyttää hyödyksi proteiinia heikkenee, joten tarve kasvaa ja siten siihen on hyvä kiinnittää huomiota. Esimerkiksi eläkkeellä oleva äitini nappaa nykyisin aamuisin proteiinilisää puuron tai juoman yhteydessä.

Marjaisa proteiinismoothie

Mutta takaisin smoothieen. Itsellä ihan luottokombo on sekalainen kasa kotimaisia marjoja (mustikkaa, tyrniä, mansikkaa, herukoita ja vadelmia), banaani, kasvismaitoa ja annos maustettua tai maustamatonta herajauhetta.

Maustamaton hera on ehkä eniten käyttämäni, mutta välillä leikin myös maustetuilla. Jotkut heramaut ovat makuuni suoraan sanottuna hirveitä (esimerkiksi suklaata en voi sietää), mutta mustikka-vanilja on todella kiva ja ihan täydellinen marjasmoothien sekaan! Yksi mitallinen suuresta pakkauksesta tai sitten annospussi on loistolisä.

Myös esimerkiksi Voimaruoalta löytyy superhyvänmakuinen kaurainen mustikkamaustettu herannospussi* (hollantilaista heraa). Tietty koska saatavuuden puolesta on helppoa ja tunnen sisällön, käytän eniten FASTia. Hera80:ssa on pieni makeus, minkä takia en tykkää sheikata sitä ihan vain veteen (silloin suosin kasvisproteiinia). Smoothien tai puuron joukossa vivahde ja koostumus ovat pelkästään edukseen, ja tekevät okonaisuudesta kivan kuohkean, pirtelömäisen.

Yksinkertaisimmillaan tarvitset:

  • valittua nestettä (esim. kasvismaito)
  • banaani
  • jäisiä marjoja
  • annospussillinen tai mitallinen proteiinilisää

Nesteen määrää säätelemällä saa joko lusikoitavan tai juotavan smoothien, itse teen vaihtelevasti molempia. Annostelun hoidan ihan näppituntumalla, ei ole niin tarkkaa tuleeko marjoja vähemmän vai enemmän, toimii silti.

Koska nykyään myönnän jonkin verran hifisteleväni smoothieiden kanssa, heitän sekaan silloin tällöin vielä epämääräisen kansa viher-, marja- tai hedelmäjauheita. Tai kaikkia niitä Mutta toki mitä enemmän sekoittaa keskenään, sitä enemmän yllätys maku on, mutta tuolla edellä mainitulla kombolla se on ihan huippu!

*saatu blogin kautta

Tästä kuvasta löytyy monta herätehankintaa. Tai riippuu, miten heräteostoksen määrittelee. Tässä tapauksessa (kukkakimppua lukuun ottamatta) nopeasti ja lennossa tehtyjä hankintoja, mutta tavallaan kuitenkin pitkän alitajuisen sulattelun lopputulemia.

Ruskea nahkalaukku

Olen jo pidempään haikaillut ruskean työkelpoisen laukun perään, sellaisen, joka imee sisäänsä ainakin läppärin. En kuitenkaan ole tehnyt asian eteen mitään, kunhan ajatellut, että sellainen olisi kiva. Eilen poikkesin Stockalla ihan muissa asioissa, mutta päätin kurkata samalla laukkuosaston siitä muutenkin ohi kulkiessa.

Kun näin tämän LUMIn laukun 40 prosentin alessa, oli se siinä. Mietin ostopäätöstä ehkä viisi minuuttia, mutta mitäpä sitä miettimään kun hinta ja palaset loksahti paikoilleen. Itse asiassa, olin tätä joskus normaalihintaisenakin ihaillut, mutta nyt hyvässä alennuksessa ei ollut mitään syytä jättää ainoaa kappaletta muiden saaliiksi. Tänään laukkua käyttäessäni tykästyin ostokseen entistä enemmän. Se on makuuni sopivan yksinkertainen ja klassinen, ja vieläpä ruusukultaisilla yksityiskohdilla tehostettu.

Kamera

Olen jo pidempään haaveillut uudesta kamerasta. Olin oikeastaan ajatellut siirtyväni seuraavaksi järeämpään, mutta huomaamatta mieleen hiipi haave kamerasta, joka sopisi helposti käsilaukkuun ja olisi näppärä ottaa matkallekin mukaan. Sitten asiat etenivätkin nopeasti.

Täysverisenä Canon-tyttönä en ollut luonut silmäystäkään Olympukseen, se olisi tuntunut lähes syntiselle. Mutta yksi asia johti toiseen ja hetkessä sain päähäni, että itse asiassa Olympuksen minijärkkäri saattaisi sittenkin olla oiva. Viime viikolla haavoja kotona parannellessa oli ilmeisesti liikaa aikaa roikkua illat netissä, niinpä luin arvosteluja ja vertailin hintoja ja ennen kuin huomasinkaan, oli uusi kamera laitettu tilaukseen. Se saapui vähän aikaa sitten ja nyt ihmettelen uutta kevyttä ja kaunista kameraa, tykästynkö, ihastunko? Ainakin hetken vaatii, että löydän tuntuman. Ensi viikolla uusi kamera ja samalla hankittu vähän parempi objektiivi pääsevät ihan kunnolla testiin!

Matkaopas

Oikeastaan omistan jo Prahan matkaoppaan, mutta se on jossain varaston uumenissa. Koska rakastan matkakirjoja, hankin siitä huolimatta uuden. Ja Praha, sekin on jo nähty. Ensimmäisen kerran 19-vuotiaana, toisen kerran viisi vuotta sitten. Ja nyt, tai siis viikon kuluttua. Matkakohde oli muutaman pakollisen kriteerin summa, toisin sanoen tiettyihin päiviin, tietylle lentoyhtiölle ja tismalliseen aikahaarukkaan sopiva. Muuten olisin lähtenyt idemmäksi, jonnekin, missä en ole vielä käynyt, kuten vaikka Ukrainaan. Toisaalta, Prahaan on kiva palata. Lisäksi pidennetyn viikonlopun aikana tarkoitus on reissata myös maan sisällä Karlovy Varyyn, joka kuvien perusteella vaikuttaa kerrassaan ihastuttavalta kylpyläkaupungilta lähellä Saksan rajaa. Jos aika sallii, myös Plzen olisi kiva nähdä.

Mutta tämä matka on toisenlainen muutenkin. Ensiksi, tämä on meidän ensimmäinen yhteinen. Jos ei lasketa lähialueen kohteita, kuten pian parin vuoden takaista pikavisiittiä Tampereelle, kesäistä Raumaa tai syksyistä viikonloppua Tallinnassa.

Huolimatta siitä, että tämä kuvio on jatkunut pitkään, tämä on myös ensimmäinen kerta kun tulemme olemaan näin pitkään yhtäjaksoisesti yhdessä. Niin hassulta kuin se ehkä kuulostaakin yli kahden vuoden historialla. Mutta kuten aiemmin saatoin ohimennen mainita, tässä suhteessa on muutoinkin ollut jotain ulospäin vähäeleistä, jopa kätkettyä. Olemme nähneet säännöllisesti, mutta pitkälti arkikuvioiden ulkopuolella.

Jossain vaiheessa kai on kohdattava miten yhdessä olo jatkuu. Tai en tiedä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän vihaan ihmissuhteisiin liitettynä kuuluu ja pitää –sanoja, ja sitä enemmän uskon siihen, että on lukuisia erilaisia vaihtoehtoja elää ja olla. Kokemuksen kautta tulen myös epävarmemmaksi siitä, että se paras tapa itselle olisi jotain perinteistä, ja yhä kiinnostuneempi olen huomioimaan erilaisia vaihtoehtoja.

Joka tapauksessa, yhteisen matkan puolesta puhuin puolesta jo kaksi vuotta sitten, kun kaikki oli ihan liian epävarmaa. Sanoin, että mikä olisikaan parempi tapa tunnustella toisiamme kuin lähteä reissuun. Mutta siemen on itänyt hitaasti. Nyt matka oli molempien mielestä hyvä idea, mahdollisuus kokeilla yhdessä oloa hetki pidempään.

Odotan sitä monella tapaa, mutta myös salaa jännitän aikaa sen jälkeen. Syventyykö kahden vuoden esileikki, joka on ollut enemmän hetkiä ja vähemmän tulevaisuutta. Viimeisen puolen vuoden aikana olemme sentään löytäneet omanlaisen rytmin ja päässeet samalle viivalle siinä, että tämä on jotain enemmän. Tapailua, seurustelua. Määritelmä toki on toisarvoista, yhteisymmärrys tärkeintä. Kai syvin ja kirpaisevin kysymys on, onko se sitä myös lähitulevaisuudessa.