Toivottavasti kaikilla on ollut ihana ystävänpäivä!

Itsellä on ollut tavallistakin tavallisempi arkipäivä, mutta kaiken tavanomaisen lomassa olen eksynyt miettimään ystäviä ja päivään sopivia hempeitä ajatuksia ehkä jopa tyypillistä tietoisemmin. Ajatusten lipumista mukaviin asioihin ovat toki auttaneet puhelimeen tipahtaneet muutamat somat muistamiset ja ylipäätään vain kivan lämpöinen olo.

Vuosi sitten ystävänpäivässä oli paljon samoja elementtejä kuin nyt, tavallinen työpäivä ja sen jälkeinen ilta, jonka vietin itsekseni. Olin juuri ollut ystävän kanssa Varsovassa ja nyt suunnittelen toisen kanssa reissua Minskiin. Arkena tuli nähtyä ystävien kanssa hieman enemmän kuin nyt. Nyt vuoden vaihteen molemmin puolin ystävät ovat olleet kiireisiä ja etäisyydet paikoin jopa kasvaneet, joten yhteiset ajat ovat olleet harvinaisempia, mutta ihan yhtä tärkeitä.

Silti jotain on muuttunut, oikeastaan aika paljonkin. Oma olo on erilainen ulkoisesta samankaltaisuudesta huolimatta. Viime alkuvuonna vaivasi tietty levottomuus, epävarmuus ja yksinäisyys. Nyt olen ollut yksin fyysisesti enemmän kuin tuolloin, mutta olen ollut merkittävästi vähemmän yksinäinen. Silti kaipaan edelleen sosiaalisia aktiviteetteja arkeen, ikään kuin kuulumista johonkin. Näin vasta kolmekymppisenä herännyt tunne; kaipuu kokea olevansa osa jotakin. Uutta ihmiselle, joka on aina aiemmin mieluummin poikennut ryhmästä ja jopa viehtynyt ajatuksesta olla joukon musta lammas.

Vaikka elämäni ihmiset viettävätkin aikaa nykyään pidempien välimatkojen päässä, kulkevat onneksi silti viestit. Ja oikeastaan, pienikin viesti saattaa tehdä päivän ja tuoda viipyilevän hymyn. Se ikään kuin muistuttaa siitä, että ystävät ja kaverit puuhaavat kuka mitäkin, mutta silti arki jotenkin ja jossain vaiheessa aina limittyy yhteen. Että joku ajattelee minua. Sellaisia kivoja hymyn hetkiä on ollut viime aikoina paljon, niin ystävien kuin muiden tärkeiden aikaansaamia.

Energinen fiilis on jatkunut yli viikonlopun ja maanantaille tyypilliset käynnistysvaikeudet ovat tiessään. Olen saanut ehkä jopa tavallista enemmän aikaa ja hetkittäin pysähtynyt ihan vain fiilistelemään sitä, että onpa raukean kiva olo. Tämä kun jatkuisi!

Päällä tänään(kin) oli tämän postauksen kokonaisuus.

Pilkkusukkikset ovat pitkäaikainen ihastus, jotka olin hetkeksi unohtanut, mutta muistin muuttolaatikoita purkaessani ja löytäessäni muutamat avaamattomat.

Raitaneule taas on uusi löytö. Suhtaudun varauksella yläosiin, joissa on rimpsuja, toppauksia tai perhosmaista leikkausta hartioiden kohdalla. Itsellä kun on harteikkuutta, niin väärään kohtaan osuvat härpäkkeet saattavat vain korostaa huonolla tavalla vaikutelmaa.

Sitten on joitain poikkeuksia, kuten varmaan aina ja kaikessa, jossa nekin toimivat. Tämä neule on sellainen.

Avain on ehkä siinä, että rimpsuvana jatkuu ympäri neuleen ja kaksirivisenä vie linjaa hieman alaspäin, eikä siten jää huutomerkin tavoin hartioiden jatkoksi. Neule tuntuukin ihanalle, kivan tyttömäiselle ja raikkaalle!

Neule: Marks&Spencer, saatu blogin kautta / Laukku: Coccinelle / Hame: H&M / Sukkikset: H&M / Villasukat: Vogue / Nilkkurit: Beatrice / Kello: Daniel Wellignton / Kaulakoru: & Other Stories
Kuvat: Anna-Maria K.

Viikonloppuvieras on hyvä syy tehdä sellaisia asioita kotikaupungissa, mitä jo pitkään on ajatellut, mutta vain jotenkin ei ole saanut aikaiseksi. Niinpä kun Ansku tänä viikonloppuna tuli kyläilemään luokseni, poikkesimme sekä Kaisaniemen Kasvitieteellisessä puutarhassa, että tänään sunnuntaina Katajanokalla sijaitsevan Goodio Cafen vegaanisella brunssilla. Molemmat ilmeisesti liian lähellä sijaitsevia siihen, että niitä olisi itsekseen tullut toteutettua, vaikka mielessä ovatkin olleet. Sitä paitsi brunssit muutenkin ovat enemmän seura-aktiviteettia kuin yksinäistä puuhaa, sitä varten on arkiaamujen aamiaiset ja valmiit aamiaisannokset.

Yritin muistella milloin olen viimeksi ylipäätään käynyt brunssilla, ja siitä on aikaa! Niinpä nautin tilaisuudesta nyt, ja istuimmekin kiireettä maistelemassa vegaanista ja gluteenitonta kattausta.

Goodio Cafe on viehättävä ja siellä on tullutkin poikettua ihan vain kahvittelemassa jokusen kerran. Brunssi järjestetään viikonloppuna kattauksina, josta löytyy infoa nettisivuilta. Pöytävaraus on suotavaa.

Tällä kertaa kattausta teemoitti tulevan viikon ystävänpäivä, mikä teki jälkiruokatarjonnasta pinkkipainotteisen. Tunnelma oli rento ja kokonaisuus maukas sekä ruokaisa. Myönnettävä on, että brunssi oli lounasmaisempi kuin osasin odottaa. Pidän tietyistä aamiaiselementeistä ja runsaasta jälkiruokatarjonnasta, jotka tästä jäivät puuttumaan. Tarjolla oli melko vähän, joskin laadukasta ja herkullista. Lähtökohtaisesti ihanaa, että kaikki on sellaista, mitä itse voi ja halusi syödä!

Ansku kaipaili brunssiin jotain lämmintä, ja olisihan se ollut ihana pienen vedon hiipiessä ovesta iholle. Itse olisin kaivannut brunssiin sellaisia elementtejä kuin vegaaninen juustoa (tai muuta levitettä leivän päälle), enemmän kuin yhtä leipää, mehua ja valinnanvaraa makeisiin jälkiruokiin. Niin ihania kuin hedelmät ovatkin, en jotenkin itse osaa laskea niitä varsinaisesti jälkiruokasi, joten yksi ainoa raakakakkuvaihtoehto oli pienoinen pettymys, etenkin kun brunssin hinta oli varsin korkea, peräti 25 euroa henkilöä kohden.

Kokonaisuutta kompensoi raukea ja rauhallinen tunnelma, hälyn puute sekä kiireettömyys. Kattausta täydennettiin aktiivisesti, joten mikään ei päässyt loppumaan kesken kaiken, ainakaan näin ensimmäisten kattausten aikana. Niin, ja tietenkin iso plussa vegaanisuudesta, ihanaa kun Helsinkiin on rantautunut spesiaalibrunsseja ja siten valinnanvaraa löytyy. Koska kokonaisuus oli niin ruokaisa, suosittelen suuntaamaan paikalle ennemmin lounasfiiliksellä kuin aamiaisen kiilto silmissä. Sen myötä siis myöhäisempi kattauskaan ei ole huono idea. Kaiken kaikkiaan brunssi oli kiva, mutta hintaansa nähden olisin toivonut enemmän.

Paikkana Goodio Cafe ylipäätään on ihana, joten suosittelen vähintään kahville ja/tai smoothiebowlille pistäytymistä!