Ihanaa viikonalkua ystävät!

Tässä viikonloppuasussa on parikin sellaista elementtiä, joita en ole vähään aikaan käyttänyt, mutta joilla saa yllättävänkin paljon aikaan, nimittäin tummanpunaiset huulet ja näyttävät korvakorut! Löysin superohuen (huulilla lähes huomaamattoman), mutta mielettömän kestävän tumman huulipunan, tai oikeastaan huulilakan, joten intoudun heti ottamaan sen käyttöön. Vielä on tosin testattava sitä arjessa ennen kuin uskallan enemmän täällä hehkuttaa. Joka tapauksessa, punaisten huulten huomiovaikutusta ei voi ohittaa.

Ja burgundi ylipäätään vangitsee aina katseeni, ikuinen vaatevärirakkauteni. Tässä mekossa viehättää myös somat trumpettihihat kukkakuosi (tämän kevään kuosisuosikkini!). Tämän samaisen mekon ajattelin laittaa huomenna töihinkin, mutta ilman koruja, pelkistetyllä meikillä ja isolla mustalla shopperimallisella laukulla, jolloin kokonaisuus ei näytä niin laitetulta kuin näissä kuvissa.

Mekko: Parisian / Laukku: Tiger of Sweden / Korvakorut: ASOS /
Kaulakoru: Pieces / Nilkkurit: Tenpoints

Kuvat: Nina / Tunnetila

Viikonloppu on ollut yhtä hedonismia.

Arkiviikko oli melko raskas, joten kahden päivän pienillä hyvillä asioilla mässäily tuntui juuri oikealta ratkaisulta ennen uuteen viikkoon hyppäämistä. Ja kieltämättä, olo on vähän parempi, vaikka vielä mieli onkin vähän väsynyt.

Mitä se sitten tarkoitti? Tietenkin hyvää seuraa, kynttilöitä, kivaa musiikkia ja hyvää viiniä. Esimerkiksi vuoden punaviiniksi valittua Villa Valentina. Ostan viinini muutamalla peruskriteerillä, ensimmäinen on luomumerkintä, seuraava on sopivuus tiettyyn hintahaitariin (mielellään normiviikkona kympin paikkeilla) ja kolmantena kiva ulkonäkö. Etiketti on itselle yllättävänkin tärkeä tekijä. Toki vilkaisen vielä viinin makukuvauksen, mutta silti etiketti on se, joka saattaa lopulta nousta luomun ohella tärkeimmäksi kriteeriksi.

Ja viinin kanssa tietenkin tarvitaan hyvää ruokaa. Syön arkena melko pelkistetysti ja iltaruokani saattaa hyvin olla ihan vain ruokaisa smoothie, mutta viikonloppuisin panostan. Ensisijaisesti hyvään aamiaiseen, sillä kun on seuraa, on ihana kattaa hitaan aamun aamiaispöytä runsaaksi ja herkutella. Viimeisenä kahtena viikkona on tullut nostettua myös illallisia uudelle tasolle

Sain blogin kautta kokeiluun Sannan ruokakassin vegeversion, joka siis pitää sisällään reseptit ja ainekset kolmeen ruokalajiin, joista oikeastaan riitti omalla kohdalla parillekin viikolle, sillä annokset olivat niin valtavat (vegekassin annokset laskettu neljälle hengelle), ettei niitä olisi järkeä yksin kokata tai syödä. Niinpä ruokakassi tarjosivat loistavan aktiviteetin, laittaa ruokaa yhdessä. Aika ihanaa!

Munakoisogratiinin valmistin itsekseni ja siitä riitti useammalle päivälle. Joskin tuntui hassulta syödä arkena niin tuhdisti, mutta ehkä se teki vaihteluna hyvää. Viikonlopuille taas pestopasta ja kvinoaburgerit lisukesalaatteineen olivat loisto!

Pestopastan jälkeen oli mukava kömpiä sänkyyn Tom of Finland -leffan äärelle pääsiäisen ennakko fiilistelynä ostetun jättisuklaamunan jakaen. Eilisestä pestopasta jäi vielä tälle päivälle ja juuri lämmittelin pastan loput napostellen ne tätä kirjoittaessani.

Ruokakassin idea on tehdä arjesta asteen helpompaa tuomalla kotiovelle oikean määrän aineksia ja valmiiksi mietityt resepti. Näin melko maltillisesti ja rutiinin omaisesti syövänä sekä yksin elävänä valtava ruokakassi ei varsinaisesti helpottanut arkea, vaikka olikin ihanaa kun jääkaappi oli kerrankin täpötäynnä herkullisia raaka-aineita. Mutta se, mitä ruokakassi sai aikaan, oli ihana vaihtelu. Olipa kiva pitkästä aikaa laittaa kunnolla ruokaa, ja vielä kivempaa tehdä siitä yhteinen juttu. Lisää tällaista!

Nyt keittiön pöydällä odottelee rairuohopakkaus ja multapussi, joten aika kylvää koti yöpöydällä odotteleville pienille pörröisille pääsiäspupuille.

Vastauspostauksen lähentelevät loppuaan, tähän koottuna arkisempia aiheita ja viimeisessä osassa hypätään taas syvemmälle.

KYSYMYS 11: Millainen olisi unelmakotisi? Sijainti, neliöt, arkkitehtuurin tyylisuunta jne.

Unelmakotikysymys on todella vaikea, sillä en oikeastaan ole koskaan haaveillut tietynlaisesta kodista. Vuosien saatossa olen toki oppinut, millaisiin asioihin miellyn ja mitkä käytännössä itselleni sopivat.

Haluan löytää asunnon sielun ja pidän kerroksellisuudesta, mikä tarkoittaa, että miellyn vanhoihin rakennuksiin. Uusi ja moderni ei tunnu omalta, vaikkakin arvostan vanhaa kunnioittaen rempattua. Pinnoissa pidän vaaleudesta, mutten kliinisyydestä. Visuaalisuudeltaan sellainen pariisilaishenkinen asunto pienellä parvekkeella olisi täydellinen. Ehdottomasti siis kerrostalo, en ole omakotitaloeläjä vaikkakin sellaisessa olen lapsuuteni viettänyt. Kerrostalossa tunnen oloni jollain tapaa turvallisimmaksi, enkä haluaisi asua ihan maantasossa. Lisäksi olen huomannut, etten tarvitse paljoa neliöitä tai montaa huonetta, suuressa asunnossa olo on lähinnä eksynyt.

Sisustuksessa pidän uuden ja vanhan yhdistelmästä. Tietty harmonia on tärkeä, visuaalinen eheys, mutta haluan kotiini pehmeyttä ja kodikkuutta. En syty ylellisille hotellimaisille sisustuksille (ne jäävät liian persoonattomiksi) enkä myöskään kliinisille valkoisille designesinekodeille. Pidän siitä, että koti näyttää ja kertoo jotain sen asuttajasta ja myös eri vaiheista. Vaikka kotini on vaalea, haluan sinne lämpimiä ja jopa aikaa nähneitä elementtejä.

Sisustuksessa saa siis olla boheemiutta ja sopivaa huolettomuutta. On jollainlailla kiehtovampaa kun kaikki ei ole tiptop eikä niin kodissani tarvitse ollakaan. En ole siivousintoilija, joten kodin täytyy palvella käytännönratkaisuiltaan (esim. hyvin ja helposti tavoitettavaa säilytystilaa) siten, että se ei ole heti kaaoksessa kun en jaksa viettää siivouspäivää.

KYSYMYS 12: Kysymys millainen on musiikkimakusi?

Kukaan ei tunnu tietävän millainen on musiikkimakuni, enkä oikein itsekään. Joskin yksi lähimmistä taisi kuvailla sitä indiekuraksi kun puhuin, että olisipa kiva käydä keikoilla enemmän. Hän jakoi innon ja kannusti pyytämään mukaan, kunhan se ei ole tuota edellä mainittua, jota kuulemma kuuntelen. Että se sitten varmaan niistä yhteisistä keikoista. Mutta niin, musiikkimakuni on melko lavea, mutta tykkään melodisuudesta ja mutkattomuudesta.

En fanita, enkä omaa ns. suosikkiartisteja, vaan matkailen aika paljon eri musiikintekijöiden välillä. Soittolistani koostuvatkin yksittäisistä omasta mielestä hyvistä biiseistä eikä niinkään tiettyjen artistien tuotannosta. Sen myötä myös Spotifyn vuosikoosteenikaan kerro ihan mahdottomasti musiikkimaustani.

Viime vuoden kuunnelluin kategoria oli indie rock ja musiikkia kuuntelin 34 496 minuuttia, kuunnelluin artisti oli The Last Shadow Puppets, joka kyllä on ihana. Muita kuunneltuja oli mm. Richard Ashcroft, Babyshambles ei niinkään sillä, että niitä olisin kuunnellut erityisen kovasti, vaan Spotify-listani ovat niin sekalaisia kasoja, että todennäköisesti juuri nämä nousevat listalle puhtaasti siksi, että edellä mainittujen kappaleita löytyy useammalta listaltani ja siten osuvat suuremmalla todennäköisyydellä kuunteluun.

KYSYMYS 13: Millainen olisi elämäsi bucket list?

En haluaisi määrittää elämääni to do -listan kautta, vaan mieluummin elämänasenteen kautta. Haluan olla hyvä ihminen ja tehdä hyviä asioita, enkä määrittää onnistumista saavutusten kautta. Niinpä en myöskään halua tehdä listaa asioista, mitä pitäisi nähdä tai tehdä ennen viime hetkiä (paitsi ehkä hoitotestamentti ja sen sellaiset virallisuudet), sillä miten se määrittää millään tapaa sitä, miltä elämäni taaksepäin katsoessa tuntuu tai millainen oloni on viimeisinä hetkinä. Oleellisempaa itselle on se, millainen ihminen koen olleeni läpi elämäni, millaiset ovat olleet suhteeni lähimpiini ja olenko uskaltanut kuunnella itseäni.

Totta kai pysähdyn jatkuvasti pohtimaan, mihin suuntaan elämääni haluan viedä ja mitä tehdä, mutta mieluummin lähestyn aihetta välietapein kuin koko loppuelämää ajatellen – niin koen pysyväni herkkänä kehitykselle ja uusille ajatuksille. Sitä paitsi, elämä kuitenkin yllättää koko ajan hyvässä ja pahassa, joten mitä mukautuvampana säilytän onnellisuuden elementit, todennäköisesti sen kyvykkäämpi olen kääntämään asioita hyvään huonoinakin hetkinä.

Yritän säilyä herkkänä elämälle ja kiinnostaville uusille asioille, säilyttää kyvyn olla spontaani. Pyrin viettämään aikaa niiden ihmisten kanssa ja kokea uusia asioita, kuten matkustaa. Haluan tuntea oloni hyväksi, säilyttää uteliaisuuden ja kokea vielä paljon ahaa-elämyksiä. Se tarkoittaa itseni altistamista uusille kokemuksille, omannäköisiä keinoja siihen ovat esimerkiksi taide ja kulttuuri, sekä matkustus.

Tietenkin olisi paljon pieniä asioita, joita olisi ihana, kuten käydä vielä monissa uusissa maissa, eli matkustaa paljon ja viettää pidempi aikakin ulkomailla. Mutta lopulta uskon tärkeämmäksi sen, että olen tuntenut eläneeni läsnä kuin sen, kuinka monta asiaa olen lopulta saanut ruksittua erilaisilta koettavien asioiden listoilta.