Muistatteko vuodenvaihteessa tapahtuneen kaatumiseni? Huulen alla sijaitseva haava on parantunut vauhdilla ja suun sisäpuolella jälki on jo lähes huomaamaton. Huomaamaton ulkopuoleltakin meikin kanssa, ja etenkin suoraan katsoessa, haava kun jää sopivasti huulen taitteen varjokohtaan. Kun meikin nappaa pois, jäljellä on vielä punainen viiva ja se häiritsevin asia, ärsyttävä kova ja kiristävä kohta, joka sivusta katsottuna näkyy kohoumana, mutta edestä ei sen kummemmin. Hätäilin jo, että jääkö siihen sellainen pysyvästi ja kävin näyttämässä lääkärille.

Kuulemma vasta vuoden jälkeen näkee, miten haava on parantunut ja sitten, jos niin tahtoo, voi tehdä korjaustoimenpiteitä. Toivotaan, ettei sellaista kaipaa enää vuoden jälkeen ja varmuuden vuoksi ostin haavan paranemista nopeuttamaan lääkärin suositteleman silikonipitoisen voiteen. Painelen läpinäkyvää geeliä haavaan aamuin illoin, mikä on tuttua jo vuosien takaa. Ihollani on paikoin taipumus arpikudoksen liikakasvuun, joten olen ennenkin käyttänyt heti leikkauksien jälkeen erinäisiä lääkäreiden suosittelemia voiteita paranemisprosessia tukemaan. Tätä Medical Skincare Silico-lipid Serumia tosin en ole aiemmin kokeillut, joten mielenkiintoista katsoa, vaikuttaako geelillä olevan mitään vaikutusta. Nyt muutaman viikon käytön jälkeen ei vielä, mutta toisaalta se olisikin ehkä liian paljon odotettu, paraneminen kun aina ottaa oman aikansa.

Olisipa kuitenkin kiva jos punoitus ainakin häipyisi kesään mennessä, jolloin muutenkin tekee mieli käyttää meikkiä vähemmän. Otsan arpeni (se kun kävelin ovea päin, tapaturma-altis kun olen) ainakin kadotti punoituksensa vajaassa vuodessa ja todellisen paranemisspurtin se otti Laser Genesis -hoitojen jälkeen, ja on nykyään lähes huomaamaton. Tietyssä valossa se näkyy uurteena ja tuntuu sormeen pienenä palkona, jos tietää mitä katsoa ja tunnustella. Siinä tosin lähtötilanne oli parempi, haava liimattiin tiiviisti kiinni, tämä tuoreempi haava vähän aukesi ensiavussa käynnin jälkeen ja koska on läpihaava, on myös tavallaan haavaa enemmän vaikka ulos näkyy vähemmän, siitä ehkä se häiritsevä kovettumakin tulee.

Tällä postauksella sinällään ei ollut sen isompaa pointtia kuin, että saatuani muistiin haavan nykytilan, on helpompi vertailla sen paranemista jatkossa. Etenkin katsoa ensi vuodenvaihteessa, onko se ajan ja voiteen yhdistelmällä kadonnut sellaiseksi, ettei tunnu enää siltä, että sille täytyisi jotain korjaavaa tehdä. Ja tietty, jos teillä on kokemusta haavojen paranemista vauhdittavista voiteista, otan mielelläni vinkkejä vastaan!

Olin suunnitellut kirjoittavani tänään enemmän Minskistä, mutta sattumien luoma tapahtumasarja veikin ajatukset tulevaan. Ennen kuin huomasinkaan, löysin itseni lyömässä lukkoon Georgian matkapäiviä toukokuulle, googlaamassa Azerbaijanin viisumin hakuprosessista ja lähi-Alkosta kyselemässä georgialaisia viinejä, noin niin kuin kirjaimellisesti esimakuna tulevaan!

Toisin sanoen, tuleva vei mennessään ja mennyt viikonloppu jäi hetkeksi taka-alalle. Mutta ne tulevat blogiin pian, kuvat ja fiilikset Minskistä! Nyt vain aloitetaan asulla, joka oikeastaan on jatkoa edelliseen asupostaukseen. Siinä mekko näkyi kokonaan, tässä koko look, eli asu jossa askellettiin yli parikymmentä tuhatta askelta viime lauantaina.

Mekko: Na-KD / Takki: Esprit / Laukku: Marc Jacobs /
Kaulahuivi: Becksöndergaard  / Kengät: Ten Points

Kuvat: Ilona, Torpan tyttö

Pidän kukista ja mekoista, joten selvää on, että kukkamekotkin kolahtavat! Niitä on päässyt ilmestymään vaatekaappiin useita, enemmän pienikuvioisia, mutta nyt kesää kohti mentäessä myös kukitukseltaan runsaampia. Tässä midimittaisessa mekossa oli hiven slaavihenkeä, niinpä se oli selvä valinta reissuasuksi. Lisäksi oli varsin mukava.

Jos olisi ollut viileämpää, päälle olisi voinut heittää vielä neuletakin, mutta nyt lämpötilojen ollessa asteen korkeammat kuin meillä täällä, mekko yhdistettynä villakangastakkiin toimi mainiosti. Mutta keväiselle tuntuu jo täälläkin, niin ihanaa!

Reissun myötä tavallaan siirryin kesäaikaan jo perjantaina. Koska Valko-Venäjällä ei siirretä kelloja, hyppäsin tunnin eteenpäin jo matkaan lähtiessä ja palasin meidän kesäaikaamme – näppärää!


Mekko: NA-KD / Nilkkurit: Ten Points
Kuvat: Ilona / Torpan Tyttö