Matkavalmistelut etenevät, ja sen suhteen moni asia tuntuu poikkeuksellisen ihanalle.

Viikon lomaa en ole pitänyt sitten viime kesän, ja silloinkin loma jäi lähinnä näennäiseksi äidin sairaskohtauksen vuoksi, joten fiilistelen todella ajatusta ihan täydestä irtiotosta. Sitten tietenkin kohde, pääsen vihdoin tutustumaan alueeseen, josta olen haaveillut jo pitkään, se tekee tästä lomasta vielä erityisemmän.

Kokonaisuuden kruunaa tietenkin seura. Tuntuu edelleen jotenkin uskomattomalta, että suuntaan viikon päästä yhteiselle pidemmälle reissulle miehen kanssa, jonka suhteen olin jo luopumassa uskosta todennäköisyyksiin, että siitä koskaan kehkeytyisi mitään enempää. Edelleenkin tuntuu aralta sanoa olevansa suhteessa, viime sunnuntaiaamuna se tuntui yhtä oudolta kuulla toisen suusta. Kahden ja puolen vuoden jälkeen sellaisissa pienissä sanoissa on aika paljon taikaa.

Oikeastaan Georgia on jollain tasolla molemmille haavekohde, joka eksyi keskusteluihin jo aikaa sitten. Silloin en vain vielä ajatellut, että menisimme sinne lopulta yhdessä. Lennot Tbilisiin on varattu Istanbulin kautta Turkish Airlinesilta, ja lennot Tbilisistä pariksi päiväksi Bakuun paikallisella halpalentoyhtiöllä.

Azerbaidžanin viisumi on vetämässä ja hotelleihin on alustavat varaukset. Armenia on vielä kysymysmerkki. Ajan rajallisuuden takia mietimme, kannattaako sinne mennä hopulla lainkaan. Haluaisin käydä, mutta toisaalta ei halua ylikuormittaakaan lomaa. Niinpä emme ole tehneet vielä päätöstä, vaikkakin selvittäneet sen, että turistille ei pitäisi olla ongelma käydä samalla passilla kaikissa maissa, kuten aiemmin keskustelua oli. Ainakaan silloin, jos koukkaa Georgian kautta eikä ylitä rajaa Azerbaidžanin ja Armenian välillä, saati käy konfliktiherkillä alueilla. Lisäksi olemme varmistelleet onnistumista käymällä ensin Azerbaidžanissa, jonne tarvitaan viisumi, ja jätteneet Suomen passin omaavalle viisumivapaan Armenian optiona reissun loppuun. Se siis jää toistaiseksi yllätyskortiksi.

Eikä siinä vielä kaikki hyvä. Nimittäin kesä ja lämpö, niitä odotan tulevalta matkalta valtavasti. Lämpötilat Tbilisissä näyttävät huitelevan mukavasti parinkymmenen asteen paremmalla puolella, niinpä olen penkonut talvisäilöstä kesämekkoja sekä nostanut esiin tennarit, sandaalit ja aurinkolasit. En malta odottaa, että pääsee ottamaan tämän pitkän talven jälkeen hyppäyksen kesään ja kesämekkoihin. Tarkoitus on lähteä matkaan kevyesti, joten sitä suuremmalla syyllä keveät kesävaatteet sopivat kuvaan.

Nyt kun vain saisi työt niin kasaan, ettei tarvitsisi käyttää lomalla juurikaan aikaa niiden ajatteluun ja hoitamiseen.

Ps. Arvon Korresin paketin tänä viikonloppuna. Blogin tekniset ongelmat vähän sotkivat aikatauluja, pahoittelut!

Blogisivun oltua huollossa pääsen vasta nyt julkaisemaan postausta, joka oli tarkoitus julkaista jo yli vuorokausi sitten. Mutta mitäpä tuosta, mikään ei kaadu hetken blogihiljaisuuteen, ja minä sain harvinaisen vuorokauden mittaisen täyden blogiloman! Tärkeintä tietenkin, että viat on saatu korjattua ja pääsen palaamaan blogiarkeen ja arkivaatteisiin.

Housujen käytön harvinaisuudesta arkipukeutumisessani kertonee se, että maanantaina aamulla töihin tässä asussa saapuessani työkaveri reagoi aidon hämmästyneenä siihen, että päälläni oli hameen sijaan housut. Näytti oudolta, ei huonolta, mutta oudolta, hame kun on niin tavaramerkkini, kuulemma. Ja ehkä ihan totta. Enhän itsekään tunne itseäni kaikkein kotoisammaksi housuissa, vaikka ihan oikeasti niitä nyt sentään silloin tällöin kuitenkin käytänkin. Ehkä vain en niin kovin usein juuri töissä. Toisaalta myös harmaa ruutukuosi saattoi korostaa epätyypillisyyttä, mustat pillit ehkä olisivat jääneet huomaamattomammiksi.

Ehkä on todella alettava pukeutumaan housuihin useammin, ettei se jäisi niin kummastuttavaksi ilmiöksi. Toisaalta myönnän kyllä miettineeni, jos lähtisi taas reissuun ilman päällishousuja. Saa nähdä. Viikon reissulla sellaiset saattaisivat olla järkevä valinta lopulta, mutta täytyy vielä miettiä. Nyt esiin on nostettuna lähinnä kasa kesämekko, sillä lämpötilat noilla leveysasteilla näyttävät huitelevan oikein mukavasti parinkymmenen asteen paremmalla puolella.

Neule: & Other Stories / Ruutuhousut: KappAhl, saatu blogin kautta / Bleiseri: Mango / Nilkkurit: Beatrice / Laukku: Liebeskind
Kuvat: Elsa, Oi mutsi mutsi

Otin viikonloppuna varaslähdön synttäreihini ja käytin lähestyvää merkkipäivää syynä järjestää rento illanvietto.

Järjestän kutsuja harvemmin useastakin syystä. Suurimpana ehkä se, että jännitän aina vähän tilanteita, joissa koolla on enemmän ihmisiä, vaikka kaikki olisivatkin tuttuja. Jännitystä korostaa jos koen olevani ikään kuin vastuussa yksin järjestelyistä ja ennen kaikkea viihtyvyydestä. Inhoan kaikenlaista keskipisteenä oloa tai emännöimistä, joten siksi välttelen sen tyyppisiä tilanteita. Toki on myös sellaisia oheissyitä kuin pieni asunto, joka ei tarjoa mahdollisuuksia valtavien kutsujen järjestämiseen. Eipä myöskään oma ystäväpiiri edes ole niin laaja, että mitään isompaa voisi ajatella. Toisaalta pieni ja intiimi on parasta, jos minulta kysytään! Tykkään muutaman ihmisen illanistujaisista, lautapeleistä ja kompaktin mittaisista teetuokioista. En mistään liian isosta tai hälyisästä.

Juuri sellaisen kivan kotoisan illan sain. Olen suunnattoman onnellinen siitä, niin moni saapui paikalle. Vaikka tapani mukaan jännitinkin ja vilkuilin salaa ihmisten eleitä ikään kuin yrittäen saada selville, onko kaikki ok, koin silti iloa illasta.

Huomaan olevani usein liian passiivinen ihmissuhteiden ylläpidossa. Pidän siitä kun tulen kutsutuksi mukaan, otan mielelläni osaa tai istahdan hyvässä seurassa hetkeksi alas, mutta olen saamaton kun kyseeseen tulee omalta suunnalta aloitteellinen toiminta. Siksikin tällaisella illanvietolla on erityisen suuri merkitys itselle. Se on jotain konkreettista, mitä on tehnyt kuin välillisesti osoittaakseen ihmisille, että haluaisin heidän kuuluvan elämääni. Sitä tietenkään en tiedä näyttäytyykö viesti sellaisena, sillä monelle aktiivinen rooli on paljon arkisempaa ja siten vähämerkityksellisempää.

Toisaalta huomaan myös, että mitä useammin aktivoituu, sitä enemmän siitä alkaa katoamaan kynnys ja myös jännitys hälvenee. Niinpä vaikka tällä kertaa jännitin huomattavasti vähemmän kuin puolentoista vuoden takaisissa kemuissani. Lisäksi osasin myös hoitaa tarjoilupuolen järkevämmin, tai pikemminkin helpommin, ilman kiirettä. Koska niin moni vieraista oli joko kasvissyöjä tai vegaani, päädyin kattamaan kaiken vegaanisena (ja gluteenittomana).

Itse tehtyä

Olen huono leipomaan, ja ylipäätään ajatus vegaanisesta ja gluteenittomasta kakusta tuntui vieraalta, kunnes tajusin, että raakakakku täyttää helposti nuo kriteerit. Lisäksi raakakakun etuja on, että sen voi valmistaa hyvissä ajoin etukäteen, joten ajoitusstressiä ei suotta tule!

Valmistin siis elämäni ensimmäisen raakakakun lauantaiaamuna, ja se onnistui yllättävän hyvin – niin hyvin, että tulen varmasti tekemään toistekin. Olin myös yllättynyt siitä, kuinka helppoa se oli. Ensin pohja blenderiin, sitten pakkaseen ja päällimmäisen kerroksen valmistus tehosekoittimessa. Massa jähmettyneen pohjan päälle ja pakkaseen muutamaksi tunniksi. Esiin, koristeet ja jääkaappiin odottamaan juhlia. Näppärää!

Kakun ohjetta olen vilkuillut jo muutamia kuukausia CocoVin nettisivuilla, joten nyt tilaisuuden tullen päätin soveltaa acai-mustikkaraakakakun ohjetta. Soveltamisella tarkoitan lähinnä ohjeen päivittämistä täysin vegaaniseksi, eli hunajan korvasin vegaanilla makeuttajalla.

Toinen samalla periaatteella, eli helppouden sekä vegaanisuuden mukaan valittu ohje oli eksoottinen kvinoasalaatti. Sitäkin tosin sovelsin. Korvasin esimerkiksi inkamarjat (joiden mausta en pidä) kuivatuilla karpaloilla ja lisäsin joukkoon vegaanijuustoa. Lisäksi vaihdoin varmuuden vuoksi hamppuöljyn oliiviöljyyn, sillä kaikki eivät niin perusta hampun mausta.

Salaatissa näppärää oli, että senkin pystyi pitkälle valistamaan jo hyvissä ajoin. Suuren osan raaka-aineista pilkoin ja valmistin jo pitkälle ennen juhlia ja vasta juuri ennen kokosin salaatin. Superhelppoa ja kivan kiireetöntä!

Kertokäyttölautasten suhteen olin mennä solmuun. En halunnut tavallisia tylsiä kertislautasia, mutta toisaalta en mitään muovistakaan. Ylimääräinen jäte tuntui tyhmältä, niinpä esimerkiksi lasien suhteen päädyin minimoimaan kertokäyttövälineen. Lautasia vain en omistanut tarpeeksi, niinpä lopulta kivat osui vastaan Stockalta, josta löysin Dunin ekomatskusta valmistetut ja kauniisti muotoillut lautaset. Lopulta eivät edes mitenkään mainittavasti poikkeavaan hintaan kuin vähemmän kauniit kilpailijat. Samasta sarjasta oli myös ruokailuvälineitä ja kauniita syviä lautasia, joten näitä harkitsen ehdottomasti kesän piknikeillekin.

Vegaanista naposteltavaa

Kakun ja salaatin päätin olevan ihan riittävästi itse tehtäväksi, joten naposteltavat kasasin suosiolla valmistarjonnasta. Ja oikeastaan, eipä sitä valtavasti edes yksiin illan istujaisiin tarvitse! Tai kuten joku totesikin, kunhan juotavaa on riittävästi, niin vaikka syötävä loppuisi, se tuskin haittaa ketään. Selkeästi parhaiten itse tehtyjen jälkeen syötävien kaupaksi kävi sipsit, ja sitäpä varmasti juuri juotavan oheen kaipaa, helppoa pientä suolaista maisteltavaa.

Tarjolla oli mm. The Beginningsin juuressipsejä*, joista punajuurisipsit nousivat omiksi suosikeiksi. Lisäksi hankin muutaman pussin Eat Realin sipsejä, joita nyt on alkanut näkymään jo useammassa kaupassa. Omassa pienessä lähimarketissakin niitä on kokoonsa nähden iso hyllyllinen, eikä ihme, ne ovat ihania! Olen maistellut useampaakin, mutta viime aikojen suosikiksi on vähän yllättäenkin noussut Quinoa&Kale Puffsit. Yllättäen siksi, etten ihastunut niihin ensikokeilulla, vaan himo tipahti vähän puun takaa. Nämäkin siis vegaanisia ja gluteenittomia.

Makeamalle puolelle asettuivat vegaaniset salmiakkikarkit sekä erimakuiset taatelipallerot, kuten Nakd Posh Bitesit*, mutta suolaisella tuntui olevan selvästi parempi menekki.

Viinipullojen lisäksi sain seuraavana iltana korjata nurkista yllättävänkin monta tyhjää Raikastamon limonadipulloa*, jotka niin ikään ovat vegaanisia. Rakastan pullojen retroilmettä, ja vaikka en ole kova juomaan limua, näissä on jotain hauskaa ja sopivan raikasta (eivät siis ole liian makeita), joten erityisesti kola maistuu silloin tällöin. Illanvietossa limut menivät mukavasti janojuomana kun kaipasi vaihtelua alkoholipitoiseen.

Vegaaninen kuohuviini

Mitä olisi juhlat ilman alkukuohuvaa! En ole makeiden tai maustettujen kuohuviinien ystävä, joten espanjalainen Codorniu Cuvee Barcelona Cava Brut* osui nappiin. Miellyttävän raikas, hedelmäinen ja helppo kuohuviini. Sen lisäksi, että sopii hyvin alkuviiniksi, toimisi loistavasti kevyen ja lempeän makunsa puolesta myös loistavasti vaikka kesäpiknikille.

Pullon ulkoasu on muuten kunnianosoitus kataloniaiselle arkkitehdille Josep Puig i Cadafalchille, joka on suunnitellut mm. Codorniun viinitilalla sijaitsevan historiallisen rakennuksen. Codorníun viinitilalla on muuten cavan valmistuksen pioneereja ja kaikki tilan viinit valmistetaan vegaanisesti. Jos vielä reissaan noille Barcelonan tuntumaan, tämä viinitila on ehdottomasti pakko käydä tsekkaamassa livenä!

*Saatu blogin kautta.
Kuvat 1, 3 & 8: Ilona, Torpan tyttö