Viime viikonloppuna sijoitin hetken mielijohteesta sängyn uudelleen. Isoista muutoksista ei pienessä asunnossani oikein voi puhua, ja otsikon makuuhuonemaininta on puhdasta liioittelua. Yksiössä on lähinnä alueita ja sisustukselliset muutoksetkin lähinnä vain kokonaisuuden hienosäätöä.

Joka tapauksessa, sänky siirtyi hieman, löysi uuden paikan ulkoseinän nurkasta. Olin ajatellut, ettei se sopisi siihen niin ikkunan sijainnin kuin kulman alastomuuden takia, mutta nyt viikon siinä kohtaa huonetta majoituttuani olen vakuuttunut, että nurkka on oikeastaan aika mukava. Sellainen vähän pesämäinen kohta kotona, ja pelkistetyn ilmeen täydentää ihan sopivalla tavalla ystävän tekemä unisieppari.

Muutokset kuitenkin tuovat mukanaan uusia tarpeita, kuten vaikka nyt sängyn viereen sijoitettavan maton kaipuun. Valkoinen lattia toki toimii visuaalisesti mukavasti, mutta olisipa mukava aamulla astua pehmeälle matolle hieman viileän puulattian sijaan. Lisäksi haaveilen isommasta peilistä, ja sellaisen olisin jo hankkinutkin jos olisin keksinyt keinon, miten sellaisen saan tuotua kotiini ilman autoa.

Sänky ei myöskään itsessään ole se kaikkein paras (kauniisti ilmaistuna). Tarvitsisin siis uuden sängyn ja tiedän, että sellainen olisi oikeasti todella järkevä hankinta. Mutta ne laadukkaiden sänkyjen hinnat, huh.

Niinpä olen vain viivyttänyt kausi toisensa jälkeen hankintaa ja pelannut aikaa petarikerroksilla (hankalaa) ja täyteläisillä tyynyillä sekä peitoilla (ihanaa, mutta ei auta isossa mittakaavassa). Myös se ihan täydellinen tyyny on vielä löytämättä, vaikka monta omistankin ja useaa eri tyylistä olen kokeillut. Taidan olla vähän hankala, mitä tulee nukkumiseen. Sellaista viitettä antoi myös Famillonin uniasiantuntija kun näitä asioita taannoin käytiin läpi. Ei siis toiveiden puolesta vaan kropan muotoni ja kokoni asettamien tarpeiden myötä. Pitäisi siis oikeasti valita patja tarkkuudella eikä ainakaan päätyä nykyisen kaltaiseen ratkaisuun.

Ajatus sänkyostoksille suuntaamisesta saa kuitenkin arkailemaan. Kun hankin sängyn, haluaisin sen olevan hyvä, mutta ei budjettiini todellakaan sovi ne parhaat, lähelläkään. Tarvitsisin asiantuntija-apua, mutten niin luota tusinamyymälöiden henkilökunnan sänkyasiantuntijuuteen juuri omien toiveideni kohdallani ja erikoismyymälöissä taas kauhistuttaa jo ennakolta tarjotun vaihtoehdon hintalappu. Niinpä olen jäänyt sellaisen välitilaan, arpomaan ja odottelemaan, vaikka eihän myymälöissä kiertäminen vielä olisikaan ostolupaus. Jos vaikka tänä talvena oikeasti aktivoituisin?

Istun sohvalla, syön iltapalaa, kuuntelin BBC:n radio kutosta ja koen vaikeaksi keskittää ajatuksia mihinkään hyödylliseen. Tympii, etten ole illan aikana ollut saanut aikaan suurinta osaa, mitä olin suunnitellut. Olen tiedostanut saamattomuuteni, mutta silti saanut tehtyä sille mitään. Tuollilla kohoaa viikattava vaatekasa ja keittiön tasolla samankaltaisena vuorena tiskit. Kaikkien arkirutiinien sijaan ajatukset lipuivat sinne, minne viime aikoina niin kovin usein muulloinkin, maailmalle, matkoihin.

Olen potenut viime aikoina valtavaa matkakuumetta, mikä ei toki ole lainkaan yllättävää. Nyt matkahaaveilu vain tuntuu syövän keskittymistä arjen pyörittämiseltä.

Olen viime aikoina miettinyt kaukokohteita, mutta tänään töihin kävellessä syysauringon häikäistessä silmiä ja ensimmäisten tippuneiden lehtien kahistessa jaloissa ajatukset lipuivat vuodentakaiseen Tallinnan matkaan. Miten ihana viikonloppu se olikaan! Se muistutti siitä, ettei matka tarkoita pitkää aikaa tai tuhansia kilometrejä. Lähelläkin tavoittaa syviä kokemuksia. Tunsin hyvää mieltä siitä, että kolmen viikon kuluttua hieman tuonkaltainen viikonloppu on edessä kotikaupungissa. Tällä hetkellä ylipäätään viikonloppu lieneekin ainoa realistinen matkahaave, mutta vaikka sen tiedostaa, mieli on kuin matkakatalogi, joka työntää eteen yhä uusia ja yhä pidempiä matkaideoita.

Proteiinipannukakkua haarukoidessa ajatukset lipuivat Ukrainaan ja aivan erityisesti Odessaan. Puolihuomaamatta livuin selaamaan matkakuvia ja ajattelin aloittaa niiden työstämisen blogiin, mutta havahduinkin odottamattomaan löytöön, julkaisemattomiin asukuviin! Ei siis vielä reissukertomuksia tai kunnon syysfiilistelyä, vaan menneen kesän asukuvia.

Nämä kuvat on otettu Kiovan boheemissa kaupunkinosassa Podilissa. Kävelimme pitkän kojujen täyttämän rinteen alas lähelle merta. Rauhallisista kortteleista saattoi bongata niin rouheita kahviloita kuin vegaaniravintoloita. Ulotimme reittimme aina meren äärelle ja haimme varjoja paahteessa. Miten kuuma tuolloin olikaan! Suorastaan ihme, ettei kuvissa näy iholla helmeillyt hiki.

Toppi: H&M / Korikassi: Global / Kengät: Vagabond / Hame: Minimum

Havahduin tänään kesken iltapäivän niiskuttavaan nenääni ja säikähdin, onko syysflunssa päässyt iskemään kehooni. Mies sairastui viikonloppuna ja oma vastustuskyky voi hyvinkin olla alhaalla stressanneiden viime viikkojen jälkeen, joten ei se sinällään olisi mahdotonta, mutta nyt en niin välittäisi. Työkiire ja hyvin alkanut liikuntaputki eivät todella kaipaisi sairastumista. Toisaalta, pienesti tukkoinen nenä ei vielä tarkoita flunssaa, kai vain hätäilen tartuntariskin takia. Hyvät yöunet saattavat jo tehdä ihmeitä, niitä kun ole sunnuntain jälkeen näkynyt.


Neule: H&M / Hame: Storm&Marie / Nilkkurit: Unisa

Kuten kuvasta näkyy, olen muutoin viimein antanut periksi syksylle. Arkeen ovat ilmestyneet niin sukkahousut kuin nilkkurit. Nilkkurit oikeastaan ovat ihan jees, mutta sukkisten käyttö tökkii. Taitaa viedä hetken ennen kuin tottuu niiden tuntuun.

Asukuvien kohdalla on hiljaista, harmillisesti. Tällä hetkellä arjesta ei oikein löydy asukuvaseuraa, joten niin moni päivän asu jää ikuistamatta. Toivottavasti keksin asiaan jonkin ratkaisun, jonkin muun kuin tilapäisen kodin sisäseinää vasten hätäisesti napatun ruudun.

Kuvasta näkyy myös se, että olen asteittain viimeisen viikon aikana jumpannut kotini sisustusta. Eli tehnyt jotain pientä silloin kun ehdin. Sänky sai uuden paikan, samoin vaaterekki. Päivitin hieman tekstiilejä ja vein turhaa tavaraa varastoon. Vielä tosin riittää pyöriteltävää, kuten vaikka seinät, niiden asusteisiin en tällä hetkellä ole järin tyytyväinen ja lattiat huutavat suojakseen mattoja. Mutta pienetkin aikaansaannokset ilahduttavat ja koti tuntuu taas asteen verran kivemmalta.