Aikaa viikonloppumatkaan Roomassa on kolmisen viikkoa. Edellisestä ja ensimmäisestä kerrasta puolitoista vuotta. Tuolloin kävin äitini kanssa matkalla, ensin vajaat kolme päivää Roomassa, sitten pari Riminillä ja San Marinossa. Vaikka vietimmekin aktiiviset päivät Roomassa, jäi kaupunki silti kaikessa komeudessaan itselle etäiseksi. Asiaan toki saattoi vaikuttaa sekin, ettei reissu noin ylipäätään ollut se helpoin. Oikeastaan henkisesti jopa melko raskas.

Noina muutamina päivinä kaksin äidin kanssa iski iholle roolien muutos. En ehkä ollut edes altis nauttimaan kun asetelman työstö varasti huomioita ja oma mieli ei oikein löytänyt lepotilaa. Tuolloin huomasin, miten riippuvainen matkaseura itsestä onkaan ja kuinka toisen ehdoilla matka lopulta etenikään. Koin oudolla tavalla jääväni vähän ulkopuolelle, ja se ehkä heijastelee siihen, että kosketuspinta näyttävään Roomaankin jäi ohueksi. En ehtinyt uppoutua kaupungin sieluun ja imeä itseeni sitä, millainen ilma noilla kaupungin kapeilla kaduilla oikein sykkii. Kaikki jäi postikorttimaiseksi. Upeaksi, mutta sieluttomaksi.

Nyt odotan Roomaa vähän ristiriitaisin fiiliksin. On ylipäätään ihana päästä reissuun ja haluan ehdottomasti antaa kaupungille toisen mahdollisuuden, sillä jaksan uskoa, että ihastuminen on vielä täysin mahdollista. Nyt olosuhteetkin ovat niin toiset. Seura sellaista, joka herättää enemmän eloon. Sekä kaupungin, että minut. Samalla kai pelkään, etten sitten kuitenkaan rakastu Roomaan. Vaikka toisaalta sekin olisi ihan okei.

On toki tunnustettava, että jos olisin tehnyt matkakohdevalinnan puhtaasti omien preferenssien kautta, olisin ostanut lennot Ranskaan, jonne kaipaan nyt jostain syystä todella voimakkaasti. Mutta koska miehen kanssa olemme paljon puhuneet Italiasta ja Roomakin vilahtanut keskusteluissa, tuntui luontevalta ostaa lahjamatka sellaiseen jo yhteiseltä tuntuvaan kohteeseen. Lisäksi pidennettyä viikonloppua ajatellen Finnairin lennot menevä juuri eikä melkein täydellisesti siten, että kaikki reissupäivät tulevat täysin hyödynnettyä.

Vaikka matka onkin synttärilahja, on se tavallaan myös vuosipäivälahja. Tai noh, en edes tiedä milloin on sellainen virallinen vuosipäivämme, kaikki tapahtui lopulta niin vaivihkaa. Pienet muutokset toisen tavassa olla yksi toisensa jälkeen toivat tähän hetkeen, jossa havahtuu siihen, ettei olemista tarvitse arvuutella. Mikä niistä tapahtumista ja kohtaamisista on merkityksellisin tai jollain tapaa käännekohta, sitä on vaikea sanoa. Siksi on vaikeaa laittaa päivää kalenteriin, joten on helpompi pitäytyä yksiselitteisissä ajankohdissa, kuten vaikka siinä kun tavattiin. 18. marraskuuta 2015. Kolme vuotta sitten, ja päivällisesti vain muutama päivä ennen tulevaa reissua.

Siitä alkoi kummallinen intiimi suhde, joka on vasta viimeisen reilun vuoden aikana muodostunut syvemmäksi kuin vähän salaisen tuntuiseksi tapailuksi, välillä raastavaksi ja välillä ihanaksi huvitteluksi. Vakiintuneeksi olemiseksi ja pysyvyyden hyväksymiseksi. Yhteisillä muistoilla ja jaetuilla matkoilla on ollut iso merkitys, ne ovat nivoneet yhteen ja auttaneet näkemään, kuinka ilo löytyy hyvin samankaltaisista kokemuksista. Ehkä siis Roomaankin löytyy uusi ulottuvuus ja sopiva kepeys, sellainen taso, jota en pystynyt edellisellä reissullani olosuhteiden takia tavoittamaan.

Hyvää tavallaan on, että Roomassa ovat molemmat jo kerran käyneet. Tärkeimmät nähtävyydet on jo kierretty, eikä painetta niiden uudelleen näkemiseen ole. Voi keskittyä turistittomampiin kulmiin. Nyt pitäisi päättää sellaisia asioita kuin vaikka majoituksen alue. Rooma on pullollaan hotelleja ja satunnainen selailu aiheuttaa lähinnä ähkyn. On rajattava tarkemmin osatakseen haarukoida sen oikean.

Äidin kanssa majoituin Espanjalaisten portaiden kupeessa. Loistava sijainti sellaisella matkalla. Nyt ehkä kaipaan jotain muuta. Olemme alustavasti miettineet, jos majoituksen tällä kertaa ottaisi Trasteverestä. Mutta en tiedä, tarjonta näyttää kuitenkin hieman paremmalta joen toisella puolen. Lisäksi houkuttelee ajatus retkestä Rooman ulkopuolelle. Esimerkiksi Tivoli on ihastuttanut kuvien perusteella ja tuntunut varsin kohtuulliselta junamatkalta kokonaiskestoltaan näin kompaktiin reissuun. Aina on mukava nähdä jotain uutta, joten siinäkin mielessä alueet Rooman ulkopuolella kiehtovat.

Hyviä vinkkejä otetaan siis vastaan. Niin näkemiseen ja tekemiseen niin perusnähtävyyksien ulkopuolella kuin majoituksenkin suhteen!