Kierreltyämme kokonaisen päivän Rooman aiemmilta reissulta tuttuja kulmia, ohitettuamme kuuluisimpia nähtävyyksiä ja sukellettuamme Montin vintageputiikkeihin tuntui Rooman sydän olevan vielä piilossa. Niinpä lauantaina päätimme jättää keskustan korttelit ja lähteä tutkimusmatkalle vielä valloittamattomille kulmille, etsimään Rooman tunnelmaa.

Ylitimme sillan Trasteveren puolelle ja mukailimme Tiber-joen vartta. Ihastelimme ruskan valloittamaa maisemaa ja hienon tihkusateen utuistamaa taivasta. Ei matka ollut pitkä, mutta jo se riitti avaamaan tien toisenlaiseen Roomaan, paljastamaan palasen sitä kaipaamaani sielua, joka tuntui hukkuvan näyttäviin rakennuksiin ja keskustan koreisiin kulmiin.

Vielä kerran sillan yli vasemmalla nousevan kukkulan kupeeseen ja suoraan Testaccion, eli Rooman kahdennenkymmenennen kaupunginosan sisään. Eteen avautui rauhallisia asuinkortteleita, runsaita parvekkeita ja pikkuisia teattereita. Lauantaipäivän raukeutta ja paikallisia asioillaan.

Sellaista kiireettömyyttä, josta ei nähtävyyksien lähellä tietoakaan. Testaccio on vielä vanhaa Roomaa, mutta se on ihan jotain muuta kuin ydin. Testaccio on entinen teollisuusalue, ja se on mukavalla tavalla rosoinen, aito ja paikallinen. Se on myös hyvällä tavalla hipsteri.

Ensivilkaisu saattaa hämätä, mutta kun alueeseen sukeltaa syvemmälle, löytää pieniä trendikkäitä paikkoja, tunnelmallisia trattorioita, kerrostalojen välissä kulkevien muurinpätkiä ja viehättäviä kadunkulmia. Ne kaikki kulkevat rinta rinnan pienen rähjäisyyden, katutaiteen ja baarien kanssa. Ja se juuri tekee tästä 1800-luvulla työväenluokalle rakennetusta asuinalueesta mielenkiintoisen.

Testaccion teurastamo

Yksi alueen kiinnostavimmista asioista on entinen teurastamon alue, josta löytyy niin tanssikoulu, luomuruokakauppa kuin Rooman nykytaiteen museo. Lisäksi alueella on muutama pienyritys sekä pari rentoa kahvilaa, joissa paikalliset nuoret perheet ja pariskunnat hörppivät lauantaikahvia ja vaihtavat kuulumisia haikeasta säästä huolimatta. Testacciossa on helppo kokea olevansa ainoa turisti ja on lumoavaa istua kevyen katoksen alla ja tarkkailla alueen elämää.

Vaikka ilma oli sateinen, oli päivä lämmin. Nappasimme pienestä kahvilasta lattet ja liityimme yhdelle korkeista puupöydistä päiväkahviaikaa viettämään. Niinä hetkinä Rooma alkoi välittää sellaista lämpöä, jonka kanssa en aiemmin ollut päässyt kosketuksiin. Viikonlopun raukeus tuntui ympärillä, lasten innostunut kiljahtelu kaikui alueen toiselta laidalta ja kahvi maistui jotenkin erityisen hyvälle.

Teurastamon aluetta valloittaa lukuisat näyttävät seinämaalaukset, posteriseinät ja ihan vain arkiset töhryt. Pihalla nykyaikaisen toimiston edessä seisoo elegantit koukeroiset nojatuolit, jotka ikään kuin ilkkuvat kontrastia viereiselle holvikaarien sisään nousseelle printtiseinälle.

Yllätyksellinen kauppahalli

Alue ylipäätään avautuu vähän salakavalasti. Nopea vilkaisu pettää ja korttelit kätkevät sisäänsä yllätyksiä. Sellainen on esimerkiksi Testaccion uusi kauppahalli. Ulospäin kalsalta ja kuolevalta betoniseinäiseltä liiketilojen kokonaisuudelta näyttävä osoittautuukin sisältä mielettömäksi helmeksi. Ja kihelmöivän tunteen tuo tieto, että hieman maantasosta korotettu rakennelma ulottaa jalkojaan Rooman arkeologisten raunioiden päälle. Maantason historiasta aina katon aurinkopaneelien nykyaikaan – mitä kiehtovaa kerroksellisuutta!

Tori kätkee sisäänsä jopa yli sata kojua, joissa on myynnissä vaikka mitä. Notkuvien vihannes-, liha- ja hedelmätiskien ohessa voi poiketa pieniin vaateputiikkeihin tai shoppailla kenkiä – ja mihin hintaan! Kauniita nahkajalkineita löytyy muutamalla kympillä, ja yhdet olisivat lähteneet saman tien matkaan jos vain omaa kokoa olisi löytynyt. Lisäksi halli kätkee sisäänsä vegaanikojun, pieniä ruokapaikkoja ja kahviloita. Olin loksauttaa leukani löytäessäni mitä trendikkäimmän pikkuisen kahvilan matalan hallin hiljaisesta reunasta, joka paljastuikin olevan täynnä paikallisia nuoria aikuisia niin kahvittelemassa kuin herkuttelemassa. Juuri tällaisia yllätyksellisiä elämyksiä rakastan!

Lounas tunnelmallisessa trattoriassa

Kellon lipuessa jo myöhäiseen lounasaikaan tuntui tärkeältä pysähtyä syömään juuri Testaccioon. Kotoisaa ravintolaa ei ole vaikeaa löytää alueelta, ja astuimmekin sisään lähes täyteen ja kaikesta päätellen perheomisteiseen pieneen trattoriaan.

Pääsimme aistimaan lisää paikallisuutta kun takana iäkkäät ystävykset nautivat lauantaiviinistä ja vieressä keski-ikää hipova mies luki yksikseen kirjaa toisen käden pyöritellessä pastaa haarukkaan. Perällä lapsiperheet nauttivat ajasta yhdessä ja kaikki oli jotenkin niin kohdillaan, ettei ravintolasta ollut kiire jatkaa matkaan, vaan nautimme poikkeuksellisen pitkän kaavan lounaan Da Oio a Casa Miassa (Via Galvani, 43).

Lounaan jälkeen kaarroimme vielä halki Testacciota ja pysähtelimme yksityiskohtien äärelle.

Alueella olisi voinut viettää enemmänkin aikaa, syventyä museoon, poiketa protestanttisella hautausmaalla, jonne on haudattu Roomassa asuneita ulkomaisia kirjailijoita sekä taiteilijoita, tai nähdä omin silmin kuvista tutun Cestiuksen pyramidin. Testaccio herää varmasti myös toisella tapaa eloon illan saapuessa, mutta nyt ohitimme enää muurin pielet ja katujen lomasta pilkottavan rakennetun kukkulan, ja jatkoimme tutun sillan yli Trasteveren puolelle.

Vastarannalta löysimme levyharrastajien tapahtuman ja kulkeuduimme syvemmälle Trastevereen paikallista jalkapallo-ottelua katsomaan. Se kaikki oli täydellistä vastapainoa Colosseumeille, Pantheoneille ja muille maailmankuuluille rakennustaidonnäytteille ja historian palasille.

Ilman Testacciota jotain oleellista Roomasta olisi jäänyt kokematta ja ennen kaikkea tuntematta.