Viimeisenä päivänä Roomassa satoi. Harmaana alkanut päivä vain tihensi sadetta iltapäivää kohden ja noustessa Villa Borghesen puistoa kohden tie lainehti vesimassasta kastellen kengät läpi sukkia myöten. Loppuiltapäivästä kastunutta oli kaikki. Ei oikein tiennyt huvittuako vai ärtyä hurjalle sateelle, joka verotti viimeistä lomapäivää. Mutta ajattelin, että sade Roomassa on kuitenkin parempi kuin pakkanen kotona, joten päätin löytää asian positiiviset puolet. Eikä se edes ollut niin vaikeaa.

Kadut olivat hiljaiset ja Rooma näytti oikeastaan kaikkein kauneimmalle sadeverhon läpi, sellaiselle romanttiselle ja raukealle. Lausuin miehelle sadehaikuja pomppiessani lätäköiden yli ja hyräilin teemaan sopivia lauluja rämpiessämme liejuksi muuttuvan puiston läpi.

Sade tuo mukanaan myös uusia mahdollisuuksia. Huonolla säällä voi hyvällä omallatunnolla viipyillä kahviloissa ja mikä olisikaan parempaa sadepäivän tekemistä kaupunkikohteessa kuin museot!

La Galleria Nazionale d’Arte Moderna

Edellisellä Rooman resulla välistä oli jäänyt La Galleria Nazionale d’Arte Moderna, modernin taiteen museo, sen hieman syrjäisen sijainnin takia. Tai ehkä se vain tuntui syrjäiseltä tuntiessaan sateenvarjon alkavan päästää sateen rajuuden myötä vettä läpi ja pisaroiden valuessa otsaa pitkin. Niinä hetkinä todella toivoi, että metrit museoon olisivat olleet vähäisemmät.

Onneksi kostea fiilis unohtui perille päästessä, sillä museo on hurmaava. Näyttelykokonaisuus on ihanan monipuolinen ja tarjoaa varmasi iloa monen visuaaliseen silmään. Lisäksi itse rakennus on huikean hieno! Istumme leveillä ikkunalaudoilla ihmetellen sisäpihaa ja kurkimme ikkunoista avautuvia maisemia. Sateisesta sunnuntaista huolimatta museo oli yllättävän rauhallinen, mikä lisäsi sen viehätystä.

Aulassa oli maksuttomat lukolliset lokerikot, jonne saattoi riisua sateen kastelemat päällysvaatteet, lisäksi korkeakattoisesta aulatilasta löytyy suloinen pieni kahvila ja trendikäs museokauppa tarjoten etenkin silmänkarkkia kiinnostavien kirjojen muodossa.

Silkkihuivi Cilla’sista

Vaikka satoi, sää oli silti yllättän lämmin. Kylmä koitti ainoastaan pysähtyessä museon jälkeen syömän vaatteet märkinä. Riisuin kengät salaa pöydän alla ja sukat jättivät märät jäljet lattiiaan. Siinä ruokaa odotellessa ikävä kylmä ujuttautui luihin ja ytimiin, ja kantoi aina siihen asti, että lopulta lentokentällä sai vaihdettua uudet kuivat matkavaatteet päälle.

Matkalle mukaan nappaamani Cilla’s -putiikista blogin kautta saatu monivärinen Becksöndergaardin Adisa Red Love -huivi sopi toki täydellisesti Roomaan, mutta myös sadepäivään. Kosteana se ei tuntunut kylmälle tai muuten ikävälle ihoa vasten. Silkkihuiveissa ihanaa on myös niiden monipuolisuus, ne taipuvat tiukasti kaulan ympäri, hiuksiin pannaksi tai miten vain rennosti kaulan ympärille kietaistuna. Tai vaikka näin, vähän partiolaishenkisesti löysällä solmulla ohuen puseron päällä.

En niin perusta pienistä silkkihuiveista, tai ylipäätään pienistä huiveista, mutta kookkaat ja ohuet ovat ihania! Talvikautena silkkihuivi toimii sisäasusteena ja mahtuu paksun kaulahuivin alle, kesällä suojaa auringolta olematta kuitenkaan kuuma. Lisäksi huivilla saa kivasti piristettyä simppeliäkin asua, ja usein sellaisten parina värikäs huivi onkin parhaimmillaan.

Omistan useita Becksöndergaardin huiveja ja ne ovat hinta-laatusuhteeltaan mainioita. Lisäksi kuosit ovat kivoja ja kestävät sekä aikaa että käyttöä. Becksöndergaardia löytyy Cilla’sin valikoimasta. ja suosittelen lämpimästi poikkeamaan kivijalkamyymälässä Hietalahdentorin kupeessa (vaikka nettikauppa toimittaakin ympäri Suomen). Se on ollut jo pari vuotta yksi lempiputiikeistani Helsingissä, ja sieltä olen ostanut niin astioita, Kure Bazaarin kynsilakkoja kuin lahjan miehellekin. Eli jos jouluun lahjainspistä kaipaa, se on hyvä paikka poiketa!

Asusteet on muuten usein mainio lahjaidea, ne kun eivät vaadi kokotietämystä ja ovat usein järkevän hintaisia. Riittää, että tietää värimieltymykset ja tietenkin sen, mitkä asusteet ovat vastaanottajan suosiossa.

*Silkkihuivi saatu blogin kautta.

Bongasin jo aikaa sitten jostain blogista satunnaisten faktojen postauksen, mutta nyt vasta näin maanantai-illan kuluksi sain täytettyä sen itse. Mutta tässä siis 32 (mikäli oikein laskin) satunnaista asiaa minusta (mutta veikkaan, että aika moni asia on jo tullut jotain kautta esille tai ainakin helposti pääteltävissä)!

Avioliittoja – Ei ole.

Lapsia – Ei ole. Ellei kolmea pientä lapsiksikin nimitettyä pehmoeläintä; Hamsu-hamsteria, Pimpi-yksisarvista ja Hamsuuu-mitä-lie-jyrsijää lasketa.

Lemmikkejä – Ei tällä hetkellä. Poden kyllä kestokoirakuumetta, joten joku päivä vielä!

Leikkauksia – Useita. Umpisuoli, kita- ja nielurisat, melanooman alku ja sappi on poistettu leikkauksissa. Lisäksi niin monia luomia on poistettu, että olen jo kauan sitten seonnut laskuissa. Huvittuneena välillä laskeskelen, mitä vielä voitaisiin poistaa ilman, että kehon normaali toimivuus kärsisi. Toivottavasti ei tarvitse testata!

Tatuointeja – Ei ole. Mietin kyllä sellaista joskus alle parikymppisenä, mutta olen niin onnellinen, etten koskaan siirtynyt ajatuksista tekoihin. En sano ehdottomasti ei tatuoinnille itsellä, mutta vielä tähän päivään mennessä en ole keksinyt mitään sellaista, mitä jaksaisin katsella vuodet tästä eteenpäinkin. Tatuoinnit voivat olla tosi kauniita muilla, mutta omasta kropasta tykkään ilman.

Lävistyksiä – Teini-iässä pidin muutaman vuoden napalävistystä, mistä on edelleen muistutuksena jälki navan päällä. Muuten vain korvista löytyy, tosin niitäkin oli joskus enemmän, mutta ovat sittemmin umpeutuneet.

Muuttoja – Monta! Joudu ihan pysähtyä laskemaan. Jos putkiremppapako lasketaan mukaan, niin 13 (toivottavasti en unohtanut mitään).

Ampunut aseella – En ole.

Ottanut lopputilin – Olen, useasti. Joka kerta siitä on seurannut hyviä asioita, enkä enää pelkää lähtöjä ja uusia alkuja.

Ollut saaressa – Useasti. Lapsena isovanhempien asunto sijaitsi järvialueiden äärellä ja lähisaarissa tuli vietettyä useita hetkiä.

Autosi – En omista, enkä liioin kaupunkiarjessani sellaista kaipaakaan.

Ollut lentokoneessa – Monia kertoja.

Onko joku itkenyt vuoksesi – Varmasti, useakin.

Ollut rakastunut – Joitain kertoja.

Ollut ambulanssissa – En onneksi.

Luistellut – Liian vähän, mutta oli ihanaa päästä viime talvena todella pitkästä aikaa kokeilemaan luistelua. Toivottavasti tänä talvena uudestaan! Ainakin hankintalistalla lukee käytetyt luistimet, en vain tiedä mistä sellaiset löytäisi.

Surffannut – En ole, mutta sitä voisi olla hauska testata!

Ollut risteilyllä – Monesti. Pidän laivalla olosta, en niinkään pelkästä merellä seilaamisesta ilman maihin välissä pääsyä, mutta sen kaltaisista risteilyistä kyllä, jossa samalla pääsee poikkeamaan jossain kivassa kohteessa, vaikka ihan vain Tallinnassa tai Tukholmassa.

Ajanut moottoripyörää – En ole. Kevyemmän mopon kyydissä olen ollut useasti Aasiassa, siellä kun se oli näppärä liikkumisväline, mutten silti itse koskaan ajanut.

Ratsastanut hevosella – Olen ollut hevosen selässä talutettavana, mutten voi väittää ratsastaneeni. Ratsastaminen ei ole koskaan vetänyt puoleensa ja vähän arastelen hevosia.

Lähes kuollut – Tiettävästi kahdesti. Ensimmäisen kerran syntyessäni ja pääsin aloittamaan elämäni tehohoidossa, toisen kerran umpisuolen puhjettua ja lopulta päästyäni sairaalaan (erinäisten syiden takia pääsin hoitoon vasta myöhään ja jo todella huonossa kunnossa), oli kehon myrkytystila kuulemma niin paha, ettei kroppa olisi kestänyt muutamaa tuntia kauempaa.

Ollut sairaalassa – Useasti, viitaten edellä lueteltuihin leikkauksiin. Pisin yhtäjaksoinen aika on reilu viikko.

Suosikkihedelmä – Pidän hedelmistä ja olisi helpompi kysyä, mistä hedelmistä en pidä. Banaania tulee syötyä paljon sen smoothiesoveltuvuuden takia, mutta maullisesti tykkään tuoreesta ananaksesta tosi paljon, samoin kuin avokadosta, satsumasta ja päärynästä.

Aamu vai ilta – Aamut ovat kauniita, mutta olen toivottoman aamu-uninen ihminen, joten pakko valita ilta, siihen luontainen rytmini selvästi enemmän painottuu.

Lempiväri – En oikein tiedä onko sellaista. Värivalinta riippuu aina niin asiayhteydestä. Suosin kuitenkin mielelläni pehmeitä ja luonnollisia sävyjä, mutta toisessa tilanteessa raikkaat ja puhtaat värit saattavat vetää puoleensa. Vähiten olen pääsiäisen värien ystävä, sellaisten kuin kevään vihreän tai tipunkeltaisen.

Viimeisin puhelu – Hmm, suurella todennäköisyydellä äidin kanssa, sillä harvemmin kenenkään muun kanssa pahemmin puhelimessa puhun (ellei työpuheluita lasketa, mutta niissäkin suosin viestejä).

Viimeisin viesti – Alkuillasta Ilonan kanssa Messengerissä, mutta sisältö jätettäköön henkilökohtaisuuksien vuoksi julkaisematta.

Nähnyt jonkun kuolevan – En fyysisesti nähnyt viimeisiä hengenvetoja, mutta sivusta seurannut elinvoiman hiipumista ennen viimeistä hetkeä.

Kahvi vai tee – Kahvi, mutta pidän kyllä molemmista. Vihreää teetä tulee juotua viikoittain (kuten juuri nyt tätä kirjoittaessa).

Paras piirakka – Apua, en tiedä! Kai jokin suolainen vege-quiche.

Kissa vai koira – Koira, ehdottomasti.

Paras vuodenaika – Pidän todella paljon alkusyksystä ja ruska-ajasta, mutta harmillisesti kaamoskausi on alkanut vuosi vuodelta tuntumaan pahemmalta, niinpä sen varjo osin verottaa iloani syksyyn. Talvi-ihminen en ole lainkaan, lämpimästä kesästä taas on mahdotonta olla pitämättä.

Yhdellä ekstravapaapäivällä tällä viikolla on ollut ihanan iso vaikutus, enkä malta odottaa, millaisia ihmeitä aikaan saa jouluviikon kolme pyhäpäivää. Itselle se tarkoittaa lepoa, mutta erittäin tervetullutta sellaista. Ehkäpä myös vähän enemmän blogijuttuja, sillä huomaan heti, että vapaapäivien nollauksen jälkeen blogiinkin alkaa löytyä uusia ideoita ja lisäenergiaa, mitä kovasti olen tänä syksynä kaivannut.

Yritän muuten tulevalla viikolla saada blogiin pienen syys-/talvivaatteiden kirppiksen, mutta sitä ennen otetaan katsaus marraskuun aikana loppuneisiin kosmetiikkoihin!

1 YSL Touche Éclat tuskin enää sanoja kaipaa. Kun tämä kului loppuun, nappasin uuden lentokentältä Roomaan lähtiessä. Yrtän ostaa reissuilta, laivoilta tai lentokentiltä, joissa valokynät pääsääntöisesti selvästi edullisempia kuin Helsingin liikkeissä.

2. LUMENE Blueberry Eyebrow Fixing Gel* oli myös tuote, joka tuli korvattua samanlaisella tämän kuluttua loppuun. Vertailin hintoja hetken Kickissä, mutta todettuani, ettei suurta hintaheittelyä värittömissä kulmageeleissä oli, päädyin tähän jo hyväksi havaittuun. Eli varsin toimiva kulmageeli ja pitää kulmat ojennuksessa.

3. Kjaer Weis -ripsiväri* oli positiivinen yllätys, ja tähän mennessä paras luonnonkosmetiikan ripsari, mitä olen testannut. Miellyttävä harja, jolla ripsiväri asettui kaunisti. Hellävarainen ja pysyvä, mutta kuitenkin vesiliukoinen. Luonnollinen lopputulos, eli ei megaripsiin, mutta eroteltuihin ja kauniisiin kyllä. Tällä ei kertaakaan tullut ikäviä paakkuja tai muuten liikaa väriä, joten jos muhkeaharjaiset ja runsasväriset ripsarit arveluttaa, tämä on tsekkaamisen arvoinen tuote! Plussaa kivasta pakkauksesta, joka on sekä ilo silmälle perinteisten ripsarihylsyjen rinnalla, sekä lisäksi kivan pienikokoinen kulkeakseen hyvin mukana. Lisäksi myös kivan riittoisa. Näihin muuten saatavilla myös täyttöpakkaukset (kuten kaikkiin Kjaer Weis-tuotteisiin), myynnissä mm. Joliessa.

4. MÁDARA SOS Hydra Recharge Cream* sopi loistavasti alkutalven iholle. Hellävaraisesti kosteuttava ja loistavasti imeytyvä voide, eli sopi erinomaisesti päivittäiseen käyttöön meikinalusvoiteeksi. Nimestä voisi odottaa paksua tai superkostuttavaa voidetta, mutta se mielestäni vähän hämää, eli kevyempi kuin pakkaus viestii. Jos siis ihosi on tosi kuiva, tämä ei välttämättä ole paras, mutta kaltaiselleni rasvaiseen taittuvalle, mutta tavikautena pintakuivalle iholle oli mainio.

5. LUMENE Gel Effect Frosted MATT Effect, sävy Pilvipouta (34)* oli ihana ja ennen kaikkea mukavan peittävä kynsilakka. Tuntuu, että etsin jatkuvasti sitä oikeaa nudelakkaa ja ärsyttävää on, että moni sellainen, joka näyttää pullossa ihanalle, osoittautuukin käytössä tosi heikkopigmenttiseksi ja vaatii liian monta levityskertaa (mihin oma aika ei ikinä riitä). Tässä sävy oli juuri oikea ja koostumus sen verran nopeasti kuivuva ja pigmenttinen, että toimi mainiosti arkilakkana. Miinusta mattapinnasta, mutta sen sai ohitettua laittamalla kiiltävän päällilakan.

6. Lacoste Pour Femme EdP on yksi kautta aikojen suosikkituoksuistani. Toimi 15 vuotta sitten lanseerattaessa ja toimii edelleen! Klassinen ja raikas tuoksu, lisäksi mukavan simppeli pullo. Sellainen tuoksu, jonka pariin tunnun aina pienten taukojen jälkeen palaavan. Lisäksi hinta on kohtuullinen (Hajuvesi.fi:ssä 30 ml näyttäisi maksavan vain 25,95€), mikä ainakin itsellä hieman ohjaa ostovalintoja hajuvesien suhteen.

7. Id Hair Mé Fiber Mousse* on niitä harvoja muotovaahtoja, johon ihastuin. Olen siis todella nirso niiden suhteen, mutta tähän tykästyin jo ensikokeilulla. Kyseessä siis ikään kuin kuituvaahto, joka tuo runsautta hiuksiin kovettamatta tai tekemättä niitä raskaiksi. Tässä (toisin kuin monessa muussa muotovaahdossa) en kokenut ylikäytön riskiä, eli en saanut hiuksiin sellaista ikävää tukkoista fiilistä. Tuote riitti ikuisuuden, sillä olen käyttänyt lähinnä rullien pohjalla tai muuten erityistilanteissa, eli ei suinkaan päivittäisessä tai edes viikoittaisessa käytössä.

8. Batiste Rose Gold Dry Shampoo on taattua batistelaatua. Näitä ostin aikoinaan muutaman varastoon, joten tämän loputtua aukesi uusi samanlainen. Toimii! Taisin myös vähän ihastua ruusukultateemaan.

9. Depend Kynsilakanpoistoainetta hehkutin jo instagramin puolella. Ehdottomasti lemppari kynsilakanpoistoaineeni, joka on ollut käytössä jo vuosia. Tuote on ympäristömerkitty, eli ympäristöä säästävä, sekä asetooniton ja mikä parasta hajuton. En voi sietää kynsilakanpoistoaineiden hajua, joten tämän kanssa on ilo poistaa lakat kun kylppäriin ei jää ikävä pistävä haju. Noihin ominaisuuksiin nähden olisin valmis maksamaan enemmänkin, mutta tuote maksaa Kicksissä 4,90€, eli hinta-laatusuhde enemmän kuin kohdallaan.

10. Vita Liberata Invisi Foaming Tan Water, sävy medium/dark* valloitti hitaasti, mutta varmasti. Tätä ennen vannoin opastinvärillisten Vita Liberatojen nimeen, mutta nyt en osaa sanoa kumman puoleen käännyn. Opastinvärillisen koen edelleen helpommaksi levittää tasaisesti, mutta tämä väritön ei sotke lakanoita lainkaan, mikä on iso etu. Hankalaksi käytön teki huonosti toimiva pumppu, ja ongelma näyttää toistuvan (joskaan ei niin isossa mittakaavassa vielä) juuri avaamassani vastaavassa tuotteessa, joten tiedä sitten onko pakkauksissa ollut jokin tekninen vika vai onko itselle vain sattunut pari maanantaikappaletta peräjälkeen. Joka tapauksessa, laadukas ja tehokas Vita Liberatalle tyypilliseen tapaan. Pakkaus näytti kauniimmalle käyttöön otettaessa, mutta on kylppärissä kellastunut rumasti, joten siihen nähden liputan vähän enemmän opastinvärillisten pakkausten visuaalisen ilmeen puolesta, jos sillä nyt mainittavasti väliä on.

*Saatu blogin kautta, sisältää kaupallisia linkkejä.