Loma lähenee ja odotan tulevaa matkaa jo suuresti. Odotan irtiottoa, uusia maisemia ja kieltämättä myös lämpöä. Nyt olo on rentoutunut, sillä kaikki matkajärjestelyt on paketissa. Lennot on Lufthansalla Tunisian Tunisiin ja sieltä on varattuna persoonallisen näköinen hotelli kaupungin keskustasta. Sitten lennot Air Algériella Algeriin ja siellä muutaman päivän viipyilyä ainakin maan pääkaupungissa, mitä odotan suuresti.

Kuvien ja kertomusten perusteella Algeria näyttää ranskalaisviboineen ihmeellisen ihanalle. Lopuksi vielä paluu takaisin Tunisiin ja viipyilyä hetki ennen paluuta meren äärellä intiimissä hotellissa, jonka välimerelliseen visuaalisuuteen ihastuin ensisilmäyksellä. Edullisemmallakin olisi viimeisten päivien majoituksen saanut, mutta päätin, että tämä olkoon synttärilahjani itselle.

Viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä on nyt myös passeissa Algerian viisumi (Tunisiaan ei Suomen passilla viisumia tarvita). Se aiheutti vähän jännitystä, sillä luin joiltain suomenkielisiltä sivuilta, että viisumin hakuun olisi hyvä varata jopa kuukausi. Siksi halusin kirjoittaa tämän postauksen ja kirjata ylös tämän huhtikuisen viisuminhakuprosessin. Meillä ei nimittäin olisi ollut aikaa kuukautta, ei läheskään.

Tai minulla kyllä, mutta mies palasi reissusta kaksi viikkoa sitten torstaina ja lähtee työmatkalle taas pääsiäismaantaina. Koska Kasarmitorin kupeessa sijaitsevan Algerian suurlähetystön konsulipalvelut ovat auki vain maanantaista torstaihin, jäi meillä viisumeiden hakuaikaa tismalleen kaksi työviikkoa, viime viikon maanantaista tämän viikon torstaihin. Pikaviisumivaihtoehtoa ei suurlähetystöllä ollut tarjota ja nettisivuilla luki, että keskiverto käsittelyaika on kaksi viikkoa, joten täpärälle meni. Valmiit viisumit mies sai käteen torstaina puoli tuntia ennen sulkeutumista.

Ilmaisimme toki viisumihakemuksia viedessä, että tässä välissä passille olisi tarvetta, ja soitimme noutoa edeltävänä päivänä konsulaattiin (jolloin viisumit eivät vielä olleet valmiit, mutta luvattiin onneksi seuraavaksi päiväksi). Yhteyden saaminen tosin vaati kärsivällisyyttä, molempien ehkä viidenteen puheluyritykseen vastattiin, ja miehen käydessä konsulaatissa aukioloaikana, kukaan ei ensi alkuun avannut ovea. Kuitenkin loppu hyvin, kaikki hyvin.

Algerian Helsingin suurlähetystöllä on hyvät ohjeet viisumin hakuun ja itsellä melko paljon kokemusta viisumeista vuosien takaisen työn puolesta, joten prosessi hoitui muutoin varsin sutjakasti. Pääasiahan on toimittaa kaikki tarvittavat dokumentit ja täyttää hakemukset tarkasti, oikeellisesti ja virheettömästi. Suosittelen toki varaamaan sallivammin aikaa kuin mitä meillä oli, pieni pelivara kun ei näissä asioissa ole pahitteeksi.

Algerian viisumihakemukseen tarvitaan:

• 2 kpl täytettyä hakemusta, molemmat värillisin passikuvin
• hotellivaraus (otimme varmuuden vuoksi peruutuskelpoisen hotellin)
• matkavakuutustodistus (saa ainakin OP:llä näppärästi tulostettua oman sivun kautta)
• suurlähetystön tilille maksettu 60 euron käsittelymaksu

Koska olimme kiireessä, lisäsimme ihan varmuuden vuoksi mukaan myös kopiot lentolipuista, vaikka niistä ei sivuilla ollut mainintaa, sekä kuitit verkkopankin kautta maksetuista käsittelymaksuista, jotta prosessi voitaisiin senkin puolesta aloittaa heti.

Mies kävi viemässä hakemusnivaskat ja passit suurlähetystöön, jossa ne jo viedessä selattiin tarkasti läpi. Ainoastaan kysymyksiä aiheutti miehen toimittajan työ (mitä kuulemma kohtaa maailmalla usein), mutta muilta osin hakemukset jäivät konsulaatin huomaan vaivatta.

Nyt kun kaikki käytännön asiat on paketissa, voi keskittyä ennakkofiilistelyyn ja ennen kaikkea kesävaatteiden kaivamiseen esiin varastosta. Kohta niitä jo saa käyttää, ihanaa!