Iltaan & Juhlaan, Kesäasut

Midimittainen printtimekko

Olen viettänyt viime päivinä paljon aikaa kotona koneen ääressä, joten tuli suurena yllätyksenä, kuinka ilmat ovatkaan hetkessä viilenneet. Lähdin ulos tässä kuvien midimekossa, kuten joinain aiempinakin päivinä, mutta kylmä iski iholle ja muutti sen kananlihalle. Tänään luulin oppineeni, ja lähdin liikkeelle pitkähihaisessa midimittaisessa neulemekossa, sillä lopputuloksella, että kaupungilla kiitäessäni hikoilin ja yritin kiskoa mekon hihoja ylemmäs. Tiedä tässä sitten miten pitäisi pukeutua.

Aamupäivän istuin Oodissa ja tuntui hyvältä huomata, kuinka nettisivuprojekti on jo pitkällä ja vaikka alkuviikolla meinasi iskeä epätoivo, nyt olen jo luottavaisin mielin, että saan sivun auki heti alkuviikolla. Kaiken lomassa olen opetellut yrittäjyyteen liittyviä käytännön juttuja, kuten vaikka kirjanpito-ohjelman käyttöä ja syöttänyt kasan tositteita kirjanpitäjälle käsittelyyn. Siinä samalla konkretisoitui se, kuinka pienistä summista on kasvanut iso virta ja toiminnan käynnistäminen haukannut ihan mukavasti rahaa. Kaikki ei toki pakollisia, mutta kuten aiemmin taisin mainitakin, haluan tehdä kunnolla ne asiat, mitä  ylipäätään valitsen tehdä, eli olen siten ollut valmis maksamaan tietyistä asioista ja avuista. Kiitän siis itseäni siitä, että onnistuin säästämään kevätkauden aikana. Ne rahat tulevat nyt todella tarpeeseen kun menoja on enemmän kuin tuloja.

Yksi asia, mistä olen pihistellyt on hiukset. Olen janonnut kampaajalle pääsyä siitä kun joitain kuvia katsellessa tajusin, että oho, onpas hiukseni kasvaneet. Ja oikeastaan jo vähän ylikasvaneet. Onneksi on youtube ja eräänä yönä innostuin katselemaan vinkkivideoita siitä, miten leikata omat hiukset ja rohkaistuin testaamaan – tosin näin alkuun vain sellaisella kevyellä vajaan kolmen sentin latvan siistimisellä. Nyt mietin, josko uskaltaisi yli 15 vuoden jälkeen kokeilla tehdä muutaman raidan hiuksiin kotona. Potentiaalien katastrofi, mutta riskit voisi minimoida kokeilemalla ensin hyvin, hyvin varovaisesti. Saa nähdä.

Mekko: Oasis Animal Midi Dress, saatu blogin kautta / Sandaalit: Mai Piu Senza /
Laukku: Coccinelle
Kuvat: Nina, Tunnetila

  • Jaa
Työ, Yrittäjyys

Yrityksen nimen tarina

Tämä viikon alku on kyllä ollut yhtä yrittäjyyden alun kuplaa. Joudun kirjaimellisesti pakottamaan itseni illalla (tai pikemminkin yöllä) pois koneen äärestä ja aamulla herätessä ensimmäisenä avaan yrityksen kanavat ja katson, miltä illalla tekemäni viime hetken muutokset aamulla uusin silmin näyttävät ja tuntuvat. Yhtenä hetkenä olen innoissani asioiden edistymisestä ja kiitän itseäni aikaansaavuudesta, toisena hetkenä tuskastuttaa ja kiukuttaa kun osat eivät tunnu löytävän paikkaansa ja jokin palanen kokonaisuudesta tuntuu olevan hukassa. Mutta se kai kuuluu asiaan.

Myöhään eilen illalla sain Facebook-sivun ja Instagram-tilin auki, tosin ne ovat vielä matkansa alussa. Kumpaankin haluan tuoda luonnollisesti ammattialaan, eli sosiaalisen median sisällöntuotantoon ja suunnitteluun liitännäisiä huomioita, mutta myös matkaa yrittäjänä. Olen loputtoman kyllästynyt kliinisiin sometileihin, joten vakaa tavoite on löytää tapa jakaa ja keskustella ei vain onnistumisista, vaan myös haasteista. Haluan ajatella, että erilaisia kokemuksia ja oppeja kartuttanut yrittäjä on myös asiakkaalle parempi kuin omaa paremmuuttaan yksioikoisesti alleviivaavat toimijat. Mutta sen ajatuksen realismi jää nähtäväksi.

Nimi, jolla on tarina

Jotkut tietävät, miksi haluavat isona tai miten nimeävät mahdolliset tulevat lapsensa. Mikä on lempiväri ja ihannetyyli. En minä. Pidän monista asioista ja saatan ihastua hyvinkin erilaisiin juttuihin. Siksi hetkittäin olen tuskaillut pienten valintojen äärellä, sillä mikään ei ole ollut itsestään selvää. En ole tiennyt millaisen nettisivulayoutin haluan, mitkä ovat yritykseni värit tai millaisen logon haluaisin. Toisena päivänä pidän minimalismista, toisena graffiteista. Kolmantena olo on boheemi ja neljäntenä jotain muuta. Niinpä voisin nähdä itseni hyvin monenlaisessa visuaalisessa maailmassa, joten sen yhden pusertaminen ulos on vaatinut lukuisien vaihtoehtojen testaamista.

Sama oli suhteessa nimeen. Se ei ole seissyt pöytälaatikossa valmiina, ja oikeastaan liiketoimintasuunnitelmani oli valmiina ennen nimeä. Nimessä tosin ei ollut paljouden haastetta vaan enemmänkin loksahduksen puutetta. Mikään ei oikein tuntunut minulta. Vierastin ajatusta, että ottaisin vain satunnaisen kauniin nimen tai kivan vieraskielisen sanan, sillä se tuntui jotenkin päälleliimatulta – mikä olisi sen tarina? Lisäksi en halunnut aloittaa toimintaa omalla nimelläni, sillä haluan alusta asti keskittyä rakentamaan ja nostamaan yritystä, en itseäni. Kolmannen haasteen toi se, että aika monta nimeä – tai hyvin lähelle olevaa – on jo rekisteröity tai domainia varattu, enkä halunnut mutkistaa yrityksen löytämistä virtuaalimaailmassa.

Puolen vuoden aikana siis kirjoitin lukuisia sanoja ja sanapareja muistiin. Selaisin nimilistoja ja Pinterestiä ideoiden toivossa, sain vinkkejä läheisiltä ja yritin väännellä ja käännellä asiaa. Lopulta vastaus löytyi lähempää.

Vanha ystäväni kysyi, mikset nimeä yritystä Amaksi. Ama siis tulee nimikirjaimistani, ja se on myös nimi, jolla aloin kutsumaan itseäni heti kun opin puhumaan. Siitä se kasvoi lempinimekseni, joka istui sitkeänä vuosikaudet. En ole välittänyt kertoa asiasta, sillä olen tietoisesti pyristellyt Amasta irti. Kun lähdin muualle lukioon, sain tilaisuuden aloittaa puhtaalta pöydältä monella tapaa ja samalla kuoppasin Aman. Siitä eteenpäin olen ollut Anna-Maria, ilman lempinimiä. Amaksi en ole halunnut tulla kutsutuksi, sillä se liittyy liikaa menneeseen elämään ja ikäviin muistoihin, siihen ihmiseen ja vaiheeseen, josta olen kasvanut kauan sitten ulos. Halusin ikään kuin aloittaa uuden lehden elämässäni, ja tuo lempinimi on liikaa muistuttanut vanhoista vuosista, siksi en halunnut yritystänikään kutsuttavan Amaksi.

AMAI Media

Olin kevään aikana pallotellut asioita ja sanoja, joista pidän. Rakastan Ranskaa ja ranskankieltä. Pidän keväästä ja syntymäkuukauteni on toukokuu, ranskaksi se on erityisen kaunis. Mai. Toisaalta ajattelin, että olisi kiva jos yritysnimen saisi johdettua epäsuorasti nimestäni. Niinpä pyörittelin nimeni kirjaimia ja yritin etsiä sopivaa yhdistelmää. Eräänä päivänä mietin sanoja ääneen ja mies kysyi, miksen antaisi yritykselle nimeä A-Mai, tai AMai. Näin siinä yhdistyy nimikirjaimeni, syntymäkuukauteni (taisipa olla toukokuu myös kun nimi syntyi) ja palanen Ranskaa, jota kannan aina mukanani. Vaikka molemmat voi lausua samoin, en mieltynyt visuaalisesti kumpaankaan muotoon. Mutta Amai jäi elämään puheisiin, ja kirjoitusasuksi muotoutui visuaalisempi AMAI. Nimenä se ei vielä ulkopuoliselle kerro paljoa, siksi liitin viralliseen nimeen oheen median, AMAI Media. Lopulta kaikki kävi nopeasti, työnimi päätyi rekisteröintilomakkeisiin ja sitä kautta yritysrekisteriin.

Kun googlasin sanaa varmistaen, ettei sillä löydy ikäviä yhteyksiä tai arvaamatonta käännöstä, huomasin sanan matkaavan Japaniin. Ja onhan totta, että sanana siinä on japanilainen kaiku, jota en aiemmin ollut nähnyt. Käännöksissä luki: sweet, sugary, soft. Ei huono.

Näin mielessä menneeseen jämähtänyt Ama sai uuden elämän AMAIna, ja vaikka valinta lopulta tapahtui nopeasti, nimi tuntuu nyt hyvinkin omalta!

Nettisivu aukeaa ensi viikolla, mutta onpa ihanaa jos innostut jo seuraamaan somessa:
Instagram: @amai_media / Facebook: @amaimedia

Kuvat: Camilla Bloom

  • Jaa
Kesäasut, Toimistopukeutuminen

Toimistokelpoinen kesäasu

Tänään heräsin ensin neljän paikkeilla, sitten katsoin hetken Netflixiä kunnes nukahdin taas, heräten lopulta hieman puoli kymmenen jälkeen. On ihanaa, että nukkumisen paine on kadonnut. Ei haittaa vaikka valvoisin keskellä yötä, sillä sen voi ottaa takaisin aamulla. Karkeasti ottaen rytmi on ottanut ison harppauksen myöhäisemmäksi, sekä illoissa että aamuissa. Ei ole tavatonta, että saavutan aktiivisimman hetken myöhään illalla ja kukun ylhäällä vielä kahdelta yöllä, mutta vastaavasti nukun pidempään. Ja oikeastaan näinä reiluna parina viikkona olenkin pyrkinyt pitämään kiinni siitä, että mihinkään ei tarvitsisi lähteä ennen puolta päivää. Syksyn tullen se toki tulee muuttumaan, mutta nyt olen todella tarvinnut tätä.

Lisäksi odotan mielenkiinnolla, millaiseksi oma luontainen rytmi kehittyy ja mihin aikoihin vakiintuu. Se on itselle todella tärkeää, kehon ja mielen kuuntelu. Vaikka näinä parina viikkona heittelyä on ollut paljon, ei tarvitse hetkeäkään miettiä todetessa, että olen nukkunut enemmän ja paremmin kuin todella (pelottavan) pitkään aikaan.

Tarvitsen runsaasti unta (kuten muutkin), mutta aikaisen herätyksen paine tai stressi pilaa sen mahdollisuudet silmänräpäyksessä. Niinpä kaikkien itse yrittäjyyteen liitännäisten asioiden ohella odotan myös sitä, millainen vaikutus sillä pitkällä tähtäimellä on, että saa nukuttua paremmin ja myös itselle luontaisempaa rytmiä kuunnellen. Huomaan nimittäin, että näin vanhemmiten aikaiset aamut ja huonot yöt vaikuttavat aiempaa enemmän ja pahimmillaan luovat koko arjelle ikävän väsymyksen verhon. Siitä aion päästä eroon, ja kaikki merkit tällä lyhyellä kokemuksella viittaavat siihen, että se on hyvinkin mahdollista kun yrittäjyyden kautta työntekoa on mahdollista rytmittää uudella tapaa.

Unirytmin muuttumista sivuten kello lähentelee nyt iltaseitsemää, ja tulin vasta läheiseen kahvilaan läppärin kanssa. Jotain, mitä en menneenä vuotena koskaan jaksanut enää näinä aikoina. Vaikka otsikko viittaa toimistoon, oikeasti tämä asu ei ole ollut päällä toimistossa, mutta olisi hyvinkin voinut olla. Puolipitkä hame ja rento solmittava toppi ovat sekä mukavat, että erittäin toimistokelpoiset.

Pusero: Zara / Hame: H&M / Sandaalit: Vagabond / Laukku: Coach

  • Jaa
Uudemmat postaukset
Aiemmat postaukset