Vaikka olen viime vuosina tehnyt merkittävää karsintaa vaatteiden ja asusteiden suhteen (ja ylipäätään suhtautunut huomattavasti vanhaa tietoisemmin  uusiin hankintoihin), niin on ilo huomata, että jotkut vanhat vaatehankinnat kulkevat edelleen voimissaan matkassa mukana. Ja kun puhutaan tämän postauksen vanhasta mekosta, sillä on kaksoismerkitys. Mekko itsessään on vanha, aika varmasti kokonaisiältään vaatekaappini vanhin, ja taitaa se myös olla vanhin omistamani ja edelleen käyttämäni mekko. Kun sen kymmenisen vuotta sitten hankin, oli se jo tuolloin vintagea. Muistan miettineeni mekon lyhentämistä sen kirpparilta ostettuani, mutta olen niin onnellinen, etten koskaan koksenut alkuperäiseen muotoon. Se on hyvä juuri näin.

Myös asusteet ovat oiva esimerkki siitä, että laatuun panostaminen oikeissa kohdissa kannattaa. Sandaalit on reilut viisi vuotta sitten hankitut ja paljon käytetyt, mutta porskuttavat edelleen hyvissä voimissaan tuleviin kesiin. Sama on laukun kanssa. Tämä supersimppeli musta pikkulaukku on osoittautunut mitä parhaimmaksi hankinaksi, ja laukkua on tullut käytettyä jo niin paljon, että se on mennen tullen maksanut itsensä takaisin – ollen kuitenkin edelleen ihan priimakunnossa. Coccinellea muuten molemmat, luottomerkkini laukuissa.

Mekko: Figurette / Sandaalit + Laukku: Coccinelle / Vyö: Madewell
Kuvat: Nina, Tunnetila

Kesän alussa lyhyen kävelymatkan päähän kodistani aukesi Meripaviljongin kylkeen kelluva terassi. Siitä asti on ollut ajatuksena istahtaa Säästöpankin rantaan terassille jokin kesäinen viikonloppu, mutta kuinka ollakaan, kesäviikot ovat juosseet ohi ja mielessä on lähinnä hämmennys – joko todella pian syyskausi on aluillaan? Ehkä kesä tuntuu aina liian lyhyelle, tai sitten se johtuu osin siitä, että lämpö saapui lopulta varsin myöhään. Moni perinteinen kesäjuttu onkin kokematta, kuten vaikka Linnanmäki, Suomenlinna, Allas Sea Pool tai aamukahvit Kauppatorilla. Toisaalta tänä kesänä pinnalla on ollut paljon suuremman mittakaavan asioita. Silti haaveilen vielä kesäkokemuksista enkä yhtään syksystä.

Onneksi vielä on terassikelit ja lauantain sää oli mitä parhain. Auringossa parsa-annosta odotellessa vedin midimittaista hameenhelmaa ylemmäs ja tunsin ihon helmeilevän paahteesta. Mietin mielessäni, kuinka Facebook oli juuri muistuttanut samaisesta päivästä pari kesää sitten. Silloin ilmassa tuntui syksy, jalassa oli villasukat ja ikkunalaudalla valaisi kynttilä. Hymähdin, kuinka kaukaiselle se Huvilateltasta kantautuvaa musiikkia ja suihkulähteen kevyttä kohinaa kuunnellessa tuntui.

Lasi terassin roséviiniä, kasvisruokaa ja rauhallinen terassi. Pidän siitä, että lähelle on ilmestynyt monia kivoja uusia ravintoloita ja vaihtoehtoja ylipäätään. Kiinnostuneena seuraan, mitä lähitulevaisuudessa edessä häämöttävä ranta-alueen remontti tuokaan tullessaan. Ehkäpä lisää mahdollisuuksia nauttia meren läheisyydestä.

Tänään uuteen viikkoon herätessä sää näytti toiselta. Pilvet roikkuivat matalalla, samoin kuin mieli. Lauantain keveä kesäolo tuntui kaukaiselta, mutta toisaalta, jos se jäi kesän viimeksi terassikerraksi niin en valita. Kaikki oli just hyvin. Sittemmin pinnalle on nostettu isompia teemoja, sellaisia, jotka ovat odottaneet syventymistä kesän ja yrityksen käyntiin saamisen taistellessa menneinä viikkoina ensisijaisesta huomiosta.

Nyt mielessä hapuilee melankolia ja mieli pyörittelee niin isoja ja sydämeen osuvia asioita, että tuntuu paljon helpommalta kirjoittaa kesämuistoista kuin unohtua katsomaan osin kiinni unohtuneiden verhojen välistä seinälle heijastuvia myöhäisiltapäivän valonsäikeitä ja sukeltaa syvälle omaan mieleen.

Meripaviljongin terassilounas saatu blogin kautta.

Onpas ollut työn täytteinen viikko, mikä on aika ihanaa ja todella odottamatonta! En ollut yhtään valmistautunut siihen, että työtä olisi jo heti yrittäjyyden alussa tässä määrin, mitä nyt on ollut. Nyt työnteko ei ole yhtään haitannut, päinvastoin, sitä on jonkinlainen uuden alun into ja ihana tunne siitä, että tekee juttuja, joille itse on sanonut kyllä ja myös pohjimmiltaan itseään varten. Olen myös huomannut sen vaikutuksen tehokkuuteen. Kun kaikki päivätyön toimistohäly on poissa ja pystyn keskittymään selkeisiin projekti- tai työkokonaisuuksiin, saa vähemmässä ajassa enemmän aikaan ja tilaa jää myös luovuudelle (ja päiväunille!).

Enkä voi vielä kerran olla liputtamatta sitä, millainen vaikutus on omaan mielentilaan sillä, ettei herätyskelloa välttämättä edes tarvitse laittaa aamuksi soimaan. Näinä elokuun päivinä olen siis aloittanut työnteon verrattain myöhään, mutta toisaalta voinut ihan hyvin tehdä vielä työjuttuja yhdeksän aikaa illalla (kuten eilen), eikä se haittaa yhtään. Oleellista kai siinä on valinnan vapaus, nyt vihdoin on mahdollisesta käyttää hyväksi omat energisimmät tunnit ja rytmittää työn teko itselle sopivimmaksi.

Toki nyt ollaan vielä alussa, aika näyttää millaisiksi viikot ja ennen kaikkea työmäärät muotoutuvat. Varmasti tulee hetkiä, joissa olo ei ole työn suhteen niin onnekas kuin nyt, mutta olenkin vakaasti päättänyt pistää tuloista mahdollisimman paljon säästöön, niin arki kestää hiljaisemmatkin kaudet.

Tämä pallokuosinen mekko on kesän hankintoja Oasikselta (huomasin muuten juuri, että tänä viikonloppuna Oasiksen verkkokaupassa on kaikki normaalihintaiset tuotteet -20% koodilla ELOKUU19). Rakastan polka dot -kuosia. Siinä on jotain ajatonta eleganssia, johon ei vain kyllästy. Talveksi toivoisin löytäväni vähän vastaavan tyylisen, mutta pitkähihaisen ja avarapäänteisen. Vaikka ihan kivasti tämä toimii myös neuletakinkin kanssa.

Mekko: Oasis / Kengät: Miss KG / Laukku: Nicoli
Asukuvat: Nina, Tunnetila