Secret Wardrobe – Sivu 93

Kun perjantaina pääsin kotiin neljän tietämillä, nukahdin. Ylös pakotti ainoastaan nopea kauppareissu ja sitten jatkoin torkahtelua kunnes lopulta nukahdin kunnolla. Nyt lauantaiaamuna pitkien yöunien jälkeen olo alkaa olla uudesti syntynyt, mikä merkitys hyvillä yöunilla onkaan!

Tämäkin viikko on mennyt työjuttuja hoitaessa, eikä työviikko suinkaan ole vielä paketissa. On poikettava mm. Hulluilla Päivillä nappaamassa somematskua, käsiteltävä yhdet pikana otetut somekuvat asiakkaalle ja valmisteltava ensi viikolle sovittua somekoulutusta. Lisäsin yritykseni tarjontaan myös somekoulutuksen asiaa jonkin aikaa pohdittuani, mutta kysyntä sysäsi lopulliseen päätökseen. Tämä on itselle tosi iso juttu, sillä näin tosi introverttina ajatus kouluttajan asemasta, eli ikään kuin sisällön- ja keskustelun johtamisesta ja myös vastuusta tiedon siirrossa on todella mukavuusrajojen ulkopuolelle astumista.

Toisaalta taas se on asia, jossa todella haluaisin kehittyä. Niinpä päätin aloittaa varovaisesti, yksilö- ja pienryhmäkoulutuksilla, ja tällä viikolla aloitin sparrailun ja kokonaisuuden rakentamisen, joka tänä viikonloppuna pitäisi saada kunnon esityksen muotoon. En niinkään jännitä sitä, etten osaisi asiaani, vaan jännitän nimenomaan sitä, miten saan asian välitettyä eteenpäin helposti omaksuttavassa muodossa, miten rakentaa kokonaisuus ja ennen kaikkea, miten esittää se riittävän selkeästi – tai noh, ylipäätään esittää. Silmäilin myös ystävän suosittelemaa esiintymiskoulutusta introverteille, ja luulen, että jossain vaiheessa matkan jälkeen suuntaan itse koulutettavaksi. Mutta katsotaan, miten nämä ensimmäiset koulutukset menevät! Jos ovat totaalikatastrofi, voin vähin äänin unohtaa koko koulutusoption.

Tällä viikolla jouduin myös kieltäytymään isommasta projektista, joka olisi alkanut jo tulevalla viikolla. Se oli yllättävän kova paikka, sillä näin yrittäjän alkutaipaleella on takaraivossa koko ajan ajatus, että työtä pitää tehdä kun sitä kerran on. Niin sanotusti takoa kun rauta on kuumaa, ja myös varautua lyhyeen työmarraskuuhun. Sitten ymmärsin, että on tärkeämpää keskittyä hoitamaan olemassa olevat hyvin ja olla lipeämättä liikaa ydintekemisestä, ja päätöksen jälkeen tuli helpotus, ettei tulevan kahden viikon kalenteria tarvitse lähteä uudelleen rakentamaan ison lisätyömäärän takia. Joku kyseli instagramin puolella aiemmin, miten pitää huolta yrittäjänä jaksamisesta ja kysymys on viime aikoina hapuillut mielessä, se on todella hyvä kysymys, sillä aika työn ja vapaan suhteen on nykyään paljon häilyvämpää. Toisaalta taas omaa aikaa voi ottaa eri tavoin itselle tärkeissä kohdissa, kuten vaikka aamuisin, jotka itselle ovat jaksamisen kannalta kriittistä aikaa. Niinpä vaikka tänään tulenkin vielä tekemään töitä, aion ottaa aamun hitaasti ja toisaalta toimia myöhemmin päivällä niin tehokkaasti, että huomenna voin keskittyä ihan muuhun.

Tämä asu on elokuulta, mutta jostain syystä jäänyt roikkumaan kameran muistikortille. Teoriassa asu sopisi tähänkin aikaan, mutta sukkiksilla ja erilaisilla kengillä, sekä tietenkin lämpimän neuleen tai kevyen takin sadetakin alle ujuttaen.

Mekko: Vejits, saatu blogin kautta / Sadetakki: Tretorn / Sandaalit: Vagabond / Laukku: Madewell
Kuvat: Nina, Tunnetila

Asusteet, Matkatavarat, Tansania

Marraskuun matka lämpöön

lokakuu 2, 2019

Puut kellastuvat ja aamulla ulos lähtiessä ei tiedä onko välikausitakki tarpeeksi vai pitäisikö olla jo vielä enemmän. Kaikki ympärillä valmistautuvat talvikauteen. Itse sen sijaan kaivan kaapista kesämekkoja ja vain valikoiden siirrän niitä varastoon. Testailen sandaaleja ja PR-toimiston hyllyltä valitsen matkaan aurinkovoiteita. Olen unohtanut kokonaan hakea varastosta syyskenkälaatikon ja paksummat asusteet, kuten lämpöiset huivit ja käsineet.

Se johtuu siitä, että ensi kuussa suuntaan pariksi viikoksi lämpöön, Tansaniaan. Ja sitä ajatellessa unohtaa koko syksyn, vaikka joka päivä siihen kauteen liikkeelle lähtiessä astuukin. Olen alkanut viime vuosina juuri marraskuussa toivoa, että saisin annoksen lämpöä ja valoenergiaa, nyt se toteutuu ja huomaan asian vaikuttavan mielialaan jo nyt. Tosin kahdella tapaa. Toinen on stressi, näin yrittäjänä kahden viikon poissaolo ja kaikki kulut ovat nopealla aikataululla melko raskas taakka kannettavaksi, joten olen haalinut itselleni paljon töitä, joista koituu sitten taas stressiä. Lisäksi mietityttää, miten poissaolo vaikuttaa työtilanteeseen matkan jälkeen.

Toinen puoli on energia, jaksaa kummasti paljon paremmin kun on mitä odottaa. Tekemiselle on syy, ja jokainen työ vaikuttaa matkakassaan. Yhtä aikaa olen siis aikaansaava ja innostunut.

Niin, Tansaniaan. Ensin Arushaan Kilimanjaron kupeeseen, sieltä viikon safari ja loppuaika Sansibarin hiekkarannoilla. Matka on juuri sellainen, minkä haluankin kokea, mutta on myönnettävä, etten normaaleissa olosuhteissa olisi varannut matkaa näin alkutaipaleelle yrittäjyyttä kun arki ja asiakkuudet vielä hakevat paikkaansa. Siihen siis väistämättä sisältyy myös riskejä.

Toisaalta taas kun nyt oli näin ainutlaatuinen mahdollisuus lähteä mukaan jo varatulle reissuille (ja olen otettu, että sain kutsun mukaan), olisi tuntunut hullulta olla hyppäämättä matkaan. Lähden siis miehen perheen mukaan ja ensimmäistä kertaa aikuisiällä matkalle, jota en itse ole vähintään ollut mukana järjestämässä ja suunittelemassa. Mikä sekin on kaltaiselleni reissuyksityiskohtien viilaajalle varmasti ihan tervetullut haaste, olla mukana, mutta ei suunnitella. Luvassa siis monella tapaa erilainen reissu, mutta epäilemättä ikimuistoinen, enkä malta odottaa ennen näkemättömiä maisemia ja lämpöä. Olen varma, että edessä on unohtumaton kerran elämässä kokemus!

Paljon on tosin vielä järjestelyjä tehtävänä. On töitä, matkatavaraselvittelyjä (safarille pakatessa täytyy ajatella vähän eri tavoin kuin muilla reissuilla ja muutenkin huomioida kaikessa keveys), viisumien hankintaa, rokotteiden ottoa ja tietenkin sen pohtimista, miten ihmeessä voisin tuona aikana yrittää edes vähän tehdä töitä matkan päältä. Niin, ja sitten on se ihana asia, kesävaatteet ja kevyet sandaalit. Eilen kaivoin laatikosta bikineitä ja ikkunan alla pinossa on potentiaalisia reissukenkiä.

Näitä Castanerin kiilakorkoisia espadrilloja ehdin ihailla useamman kuukauden, mutta nyt tuleva reissu (plus alekausi) antoi sysäyksen tehdä tilauksen My Theresalle. Ja ne ovat juuri niin ihanat kuin kuvittelinkin. Eivät kyllä safarikengät, mutta matkan lopulle just hyvät. Eli ehdottomasti mukaan tulossa!

ACO:n aurinkosuojavoiteet saatu blogin kautta.

Syysasut, Toimistopukeutuminen

Syksy saapui pukeutumiseen

syyskuu 30, 2019

Toivottavasti kaikilla oli rentouttava viikonloppu! Omani tuntui jäävän vähän tyngäksi. Viime viikolla oli paljon työjuttuja ja aluillaan olevia projekteja, jotka pitivät varpaillaan ja imivät energiaa. Siksi rentoutuminenkin jäi vähän puolitiehen, oikeastaan lähinnä lauantai-iltaan ja sunnuntaipäivään. Toisaalta hyvin käytettynä lyhytkin aika voi antaa paljon.

Eilen kävelimme miehen kanssa Tamminiemeen, joka sekin on muuten museokorttipaikka. Tuntuu hassulta, että vaikka olen useita kertoja kävellyt ohi, oli tämä ensimmäinen vierailuni tuossa kuuluisassa kotimuseossa. Ajoitimme vierailun vielä ilmaiskierroksen aikaan, ja tunnin opastus tarjosi kiinnostavan katsauksen Kekkosen aikaan ja rakennuksen historiaan. Lämmin suositus!

Ilma tuntui yllättävän leudolle ja luulin jo nauttineeni vuoden viimeiset terassikahvit, mutta erehdyin. Nappasimme Tamminiemen Café Adjutantista pullakahvit ja istuimme terassille syömään merimaisemaa katsellen. Eikä tuntunut yhtään liian viileälle, vaan juuri sopivalle. Syksykin alkaa tavoittamaan sitä kauneinta aikaa, joten nyt jos milloin kannattaa käyttää vapaahetket itselle sopivaan ulkoiluun!

Nämä asukuvat on napattu Tamminiemen portailla museokierroksen ja kahvittelun päätteeksi. Päädyin pitkästä aikaa farkkuihin, kesän kun olenkin kulkenut ihan hameessa (huvikseni tässä samalla katsoin asupostaushistoriaa ja edelliset housukuvat ovat näköjään tammikuulta, mutta talvikausi onkin sitä parasta farkkukautta). Housuissa tunnen oloni aina vähän hametta virallisemmaksi, mikä ei sinällään ollut nyt tarkoituksellista näin kiireettömänä sunnuntaipäivänä.