Secret Wardrobe – Sivu 91

Tiedän, vuosi ei ole vielä paketissa (onneksi), mutta uskallan jo nimetä vuoden käytetyimmät kynsilakat. En jaksa usko, että kahdessa kuukaudessa voisi tapahtua mitään sellaista, joka muuttaisi tilastoa. Tämä vuosi on ollut CND Vinylux -kynsilakkojen vuosi.

Oikeastaan kuulostaa jopa epäuskoiselta, että tänä vuonna viisi eniten käyttämääni kynsilakkaa ovat kaikki samalta merkiltä, vieläpä kaikki blogin kautta saatuja, mutta uskokaa tai älkää, niin se on. Kynsilakat ovat kulkeutuneet itselle noin parin vuoden aikana, ja jotkut olleet käytössä jo viime vuonna (kuten toissa kesän suosikkikynsilakkani, persikkainen Uninhibited). Oikeastaan silloin hurahtaminen CND:n lakkoihin taisi alkaa, mutta on kulminoitunut tähän vuoteen.

Nopeasti kuivuva kynsilakka

Muistan, että joskus vuosia sitten en järin pitänyt CND-lakoista (tai nimikin taisi olla silloin pidempi, Creative tai jotain). Parjasin niitä siitä, että omistamani lakat kuivuivat hitaasti ja pinta ei tuntunut kovettuvan kunnolla, vaan vaati aina vahvan päällyslakan seurakseen. Nyt kiittelen niitä ihan päinvastaisesta ominaisuudesta. Eli joko näiden Vinylux-lakkojen koostumus on selvästi erilainen, tai sitten itselle on joskus sattunut vain jotain maanantaikappaleita. Nyt nimittäin nämä ovat nousseet suosikiksi mm. juuri nopean kuivumisensa ja hyvän pitonsa vuoksi.

Arki on niin hoppuista, etten yksinkertaisesti jaksa odotella kynsilakan kuivumista tai lisäillä sitä monia kerroksia. Niinpä nopea kuivuminen on ihan must, samoin kuin pigmentti – kahden ohuen värilakkakerroksen on pakko riittää. CND Vinyluxin kanssa on juuri niin. Näitä uskaltaa käyttää silloinkin, kun aikaa kuivumiselle on vähän. Pigmentti on superhyvää ja muutenkin pysyvyys mainio.

Viisi värisuosikkia

CND:llä on valtava väripaletti ja itselläkin jokunen lakka, mutta ihan kiistattomasti eniten käyttämiäni ovat nämä kuvissa näkyvät värit.

Persikkainen Uninhibited (nro. 279) ja pinkki Rose Bud (nro. 266) ovat kesäkauden kynsilakkoja. Tai pinkki oikeastaan on sellainen, että sitä tulee käytettyä välillä myös muina kausina, mutta pääasiassa näiden kulta-aikaa on kesä. Nytkin esimerkiksi varpaankynsissä on (ollut jo ainakin pari viikkoa) Rose Budin rippeet.

Tykkään siitä, että kysilakka mätsää kaiken kanssa, joten siksi suosin nudelakkoja, ne ovat helppoja. Niiden etuna on myös se, että jos kärjestä vähän lohkeaa, se ei loista kuten tummissa kynsilakoissa. Lisäksi poistaminen on siistimpää ja nopeampaa. Tänä vuonna selkeästi eniten käyttämäni sävy onkin nudesävy Unlocked (nro. 268), jota on kynsissä juuri nyt, kuten myös viime viikolla ja noh, tyypillisesti noin puolet ajasta kun ylipäätään on kynsilakkaa. Siinä on todella kaunis viileän vaalea sävy, joka sopii hyvin kalpeallekin talvi-iholle. Lisäksi sävy sopii ihan kaikkiin vaatteisiin.

Harmittaa, että niin moni purkissa kauniille näyttävä vaalea nudesävy osoittautuu levittäessä todella huonopigmenttiseksi, mutta tämän kanssa ei ole yhtään niin. Oikeastaan ei näiden kahden muunkaan nudesävyn. Siksi paljon käytössä on myös hieman enemmän beigeen taittuva Unmasked (nro. 269) sekä tuorein löytö, Satin Pajamas (nro. 265). Satin Pajamasiin ihastuin oikeastaan vasta kesän lopulla. Siinä on ihan pieni hohde, mikä tuo sävyyn kivaa eloa.

Näissä kuvissa kynsissä on juurikin tuota suosikkisävyäni, eli sävy Unlocked. Yhdellä levityskerroksella tulee jo ihan kiva lopputulos, mutta paras toki kahdella kerroksella. Kerrokset kuivuvat nopeasti, joten kun ehtii lakata kaikki kynnet, voi oikeastaan jo siirtyä uuteen kierrokseen. Tyypillisesti lakkaa vaihdan noin kerran viikossa viikonlopun korvilla.

Kaikki postauksen CND Vinylux -kynsilakat saatu blogin kautta.

Syysasut

Syyspäivän asu

lokakuu 13, 2019

Miten upea syysloisto nyt onkaan! Pysähtelin tänään päiväkävelyllä vähän väliä ihmettelemään ruskan ihania sävyjä ja katselemaan toinen toistaan kauniimpia syksyn värittämiä lehtiä. Kuulas, kirkas syysaurinko paistoi ja oli täydellinen hetkiä istua päiväkahville isojen ikkunoiden ääreen syöden juuri uunista tullutta korvapuustia. Niitä viikonlopun hyviä ja raukeita hetkiä, samoin kuin vaikka hitaan aamupäivän aikana katsottu Bohemian Rhapsody -elokuva tai rauhallinen aamupala.

Kääntöpuolena, jota juuri nyt en jaksaisi ajatella (sillä heti tämän postauksen jälkeen joudun tarttumaan näihin teemoihin) ovat päälle vyöryvät työasiat, ja olenkin viikonlopun aikana hyppinyt rauhallisista hetkistä hoitamaan asiakkaiden somejuttuja ja käsittelemään valmiiksi viikolla asiakkaalle otettuja kuvia. Vastannut sähköposteihin ja someviesteihin.

Tuntuu, että tällä hetkellä olen koko ajan askeleen jäljessä, minkä takia on vaikea ottaa aikaa itselle ja rentoutua täysin. Sinällään ristiriitaista, että kaikki meneillään projektit ovat oikeasti tosi mielenkiintoisia, mutta nyt vain on niin monta erilaista työtä rinnakkain ja lomittain meneillään, että mieli tuntuu hetkittäin kaoottiselta yrittäessä pysyä kalenterin perässä. Mutta tämä on osin ihan tietoinen vaihe, ensi kuusta olen kuitenkin puolet ajasta poissa, joten siksi olen haalinut nyt lokakuulle paljon töitä, paikatakseni loman menoja ja myös menetettyjä tuloja. Ja toisaalta, loman ajattelu auttaa. Eikä siihen ole enää kuin kuukausi! Huh, miten aika lentää.

Mutta näiden tämänpäiväisten kuvien ja rennon vapaapäivän asun saattelemana siirryn vielä hoitamaan muutaman työjutun, ennen kuin pystyn rauhallisin mielin suuntaamaan nukkumaan. Ihanaa alkavaa uutta viikkoa kaikille!

Neule: & Other Stories / Takki: Mango / Laukku: Coccinelle / Hame: H&M / Kengät: Palmroth

Syysasut

Tummia syyssävyjä

lokakuu 10, 2019

Pidin tänään ensimmäisen somekoulutukseni, joka oli monella tapaa itselle iso asia. Se oli sekä itsensä ylittämistä että konkreettinen havahtuminen siihen, että oma osaaminen on sellaista, että voi ikään kuin myydä tietoa. Tai toisella tavalla sanottuna, pystyy omaa tietoa jakamalla auttamaan muita onnistumaan ja kehittymään omassa työssään tai yritystoiminnassaan. Itsensä ylittäminen taas, noh, tarviiko tässä enää introverttikorttia nostaa ties kuinka monetta kertaa esiin?

Ystävä soitti illalla, vaikka kirjoitinkin viestiin, etten ole ihan varma, jaksanko nyt oikeastaan puhua. Takki oli ihan tyhjä. Mutta pieni puhelu teki oikeastaan hyvää. Ystäväni, joka on vuodesta ja elämänvaiheesta toiseen sellainen luottopilarini, joka jotenkin kummasti onnistuu aina valitsemaan oikeat sanat ja muutenkin myötäelää hämmentävällä empatialla, muistutti miettimään itseä kymmenen vuotta sitten. Jos silloin olisi edes ajatuksen tasolla kuvitellut itsensä missään muodossa kouluttamaan tai ylipäätään johtamaan keskustelua tyystin vieraan oman alansa ammattilaisen kanssa, olisin todennäköisesti ollut suopeampi katoamaan maasta vähin äänin kuin kohtaamaan sellaisen tilanteen. Pitkälle on tultu siitä. Todella pitkälle.

Ei monet tällaiset sosiaaliset jutut ja esillä olemiset ole vieläkään itselle helppoja, ja vievät valtavasti energiaa. Siksikin tämänpäiväinen oli iso virstanpylväs itselle. Vaikka nyt on täysin uupunut olo, kuin olisi tehnyt vaativan urheilusuorituksen, tunnen silti samalla tyytyväisyyttä uskalluksesta haastaa itseäni uuteen ja ylipäätään harppauksen ottamisesta oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Lisäksi opin itsekin paljon, kuten vaikka miten kehittää ja täydentää omia materiaaleja, tai aikatauluttaa kokonaisuutta.

Tuli myös ihanan onnellinen olo siitä, että pystyin tarjoamaan sellaista, jonka toinen koki aidosti oman työnsä kannalta hyödylliseksi ja eteenpäin vieväksi. Toisin sanoen, sehän menikin paljon paremmin kuin osasin odottaa! Vaikka menomatkalla onnistuneesti kaadoinkin kokonaisen kahvikupin päälleni ja ensin hameeni oli läpimärkä kahvista ja loppuajan vain haisi ihanan intensiivisesti kahville. Joskus kai sekin olisi harmittanut enemmän, nyt otin asian vastaan lähinnä huvittuneena.

Ystävä oli jo tsemppaamassa isompiin koulutuskokonaisuuksiin, mutta taidan nyt vielä ihan suosiolla pitäytyä kysyntävatoisesti näissä yksilö- ja pienryhmäkuvioissa, joissa henkilökohtaisuudelle on paljon enemmän sijaa.