Aivan Jordanian eteläkärjessä sijaitseva Aqaba on maan ainoa kosketus mereen. Lyhyt rantaviiva on osattu käyttää hyväksi ja aluetta on hiljakseltaan kehitetty vastaamaan matkailijoiden tarpeita. Aqaba onkin siitä mielenkiintoinen lomakohde, että se vetää puoleensa sekä rantalomailusta kiinnostuneita että lähialueen kulttuurihistoriallisista kohteista elämyksensä ammentavia, ja niissä rittääkin nähtävää, onhan alue ollut asuttuna jo noin 4000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua.

Kirkas Punainen meri houkuttelee sukellusharrastajia siinä missä snorklaajiakin. Koralliriutat ulottuvat liki rantoja, ja jo yleiseltä rannalta pääsee helposti tavoittamaan korallimaailman. Lahdella seilaa myös lasipohjaisia veneitä, jotka tarjoavat näkymiä veden alle kastumatta. Sukellus- ja snorklausretket mahdollistavat vedenalaiset kokemukset hieman syvemmissä vesissä, sekä tarjoavat myös mahdollisuuden ihailla rantaviivaa mereltä käsin, siinä missä mikä tahansa veneretkikin.

Aqabassa on reilut 100 000 asukasta, ja turisteille sitä suositellaan keväisin ja syksyisin, jolloin lämpötilat ovat parhaimmillaan, kesällä kun lämpötilat kipuavat tukaliksi ja keskitalvella jopa Jordaniassa on viileää. Välikausina myös sademäärät ovat pienimmät, vaikka pienet ne ovat talvikuukausinakin. Maa on naapurimaihin verrattuna hyvin rauhallinen ja jopa moderni, koulutusta ja tasa-arvoa pyritään edistämään maan sisällä monenlaisin hankkein.

Aqabassa turisteihin on totuttu ja suhtautuminen on lämmintä ja sallivaa. Pukeutumisessa kannattaa kuitenkin kunnioittaa paikallista kulttuuria ja maan pääuskontoa, Islamia, ja siten pitää olkapäät ja polvet peitettyinä. Vaaleat turistit saavat paljon huomiota, mutta se on ystävällistä ja eikä iholle käyvää, siten tämä on erittäin turvallinen matkakohde yksinäiselle naismatkustajallekin. Vaikka Aqabassa tavoitellaankin lisää turistivirtoja, on se siinä vielä viehättävä matkakohde, ettei se pyöri turismin ehdoilla. Vanhan kaupungin ovat valloittaneet pienet kojut, mauste- ja sekatavarakaupat sekä ravintolat.

Keskustan kortteleista on helppo löytää mieleinen ravintola ja nauttia paikallista ruokaa paikallisten seassa. Illan tullen vesipiiput höyryävät yhdessä jos toisessakin ravintolassa ja terassit vetävät seurueita iltaa istumaan. Alkoholia ei ravintoloissa tarjota, hotellien ravintoloita lukuun ottamatta, mutta ristiriitaista kyllä, joka puolella on hyvin varustettuja alkoholikauppoja.

Taksimatkan päässä keskustasta on ostoskeskus, mutta sinne ei maksa vaivan lähteä, sillä tarjolla on vaatteita lähinnä paikalliseen makuun, kopiotuotteita sekä halpahallitavaraa. Perjantaisin vanhan osan hiekkakentälle ilmestyy kuin tyhjästä tori, jossa paikalliset myyvät käsitöitä ja leivonnaisia, sinne kannattaakin suunnata jo pelkän tunnelmankin takia, vaikkei ostokset itsessään houkuttaisi. Paperilyhdyt pimeään taivasta vasten taikovat tunnelmaa ja pienet kojut kutsuvat hypistelemään kotikutoista valikoimaa.

Mikäli ostokset kiinnostavat, kannattaa tehdä päiväretki Israelin puolelle Eilatiin. Rajalle pääsee taksilla 10 minuutissa ja saman verran vie toisella puolen matka keskustaan. Kaupungit sijaitsevat liki ja Eilatin valot näkyvätkin hämärtyvässä horisontissa lahden toisella rannalla. Rajamuodollisuudet sujuvat turisteilla mutkattomasti, ja kokonaishintaa rajamaksuista kertyy alle 40 euroa. Paljon reissaavien kannattaa varmistaa pääsy jatkossakin kaikkialle pyytämällä Israelin leima passin sijaan erillisille paperille. Modernista Eilatista löytyy useita tuttuja ketjuliikkeitä sekä paikallisia putiikkeja, mutta hintataso on korkea.

Jordanian maisema on karua ja hiekkaista, eikä Aqabakaan varsinaisesti esteetikon silmää hivele, sen hohto tulee pienistä yksityiskohdista ja kaikesta siitä, mitä sijaitsee lähietäisyydellä. Matka ei ole kokonainen ilman upeaa auringonlaskua Wadi Rumin autiomaassa, tutkimusmatkaa kalliokaupunki Petraan tai retkeä Punaiselle merelle. Aktiivisempi tekee myös matkan Kuolleelle merelle tai vaikka ostaa valmisretken Jerusalemiin.

Aqaba itsessään on parissa päivässä koluttu, eikä varsinaisesti pidä sisällään nähtävyyksiä. Kaupungin maamerkki, valtava Jordanian lippu liehuu tuulessa kaupungin linnoituksen kupeessa, mutta lippua ja linnaa lukuun ottamatta kävelykierros läpi kaupungin tarjoaa enemmänkin näkymiä toisenlaiseen tapaan elää ja olla, pieniin yksityiskohtiin ja kaupungin omaan tunnelmaan merkittävien rakennusten, museoiden ja patsaiden sijaan. Kaupungissa pääsee hyvin liikkumaan kävellen, mutta taksejakin on paljon tarjolla. Jopa pidemmät matkat taittuvat hyvin taksilla, mutta aina kannattaa muistaa sopia hinta etukäteen.

Osa turisteista majoittuu etäämpänä, hotellikeskittymässä Tala Bayssa, joka on korkeatasoinen turistikohde pienen ajomatkan päässä Aqabasta. Tala Bayssa on pieniä kauppoja sekä yhdeksi alueen nähtävyyksistä mainittu satama-alue. Erityisesti rentoutumista ja rantalomailua tavoitteleville Tala Bay saattaa olla hyvä vaihtoehto majoittua, mutta elämää ja liikkuvuutta tavoitteleva viihtyy paremmin pienessä mutta erityisin pimeällä eloon heräävässä Aqaban keskustassa. Matkoja Aqabaan ja Tala Bayhin tarjoaa esimerkiksi Apollomatkat.

Parisuhteeni, sen olemassa oleminen tai olemattomuus, on vuoden aikana tuntunut kiinnostavan joko yllättävän monia tai harvoja yllättävän paljon.

Puolentoista vuoden aikana olen tutustunut moneen mielenkiintoiseen ihmiseen, käynyt treffeillä, ihastunutkin, matkustanut valloittavassa seurassa, viettänyt aikaa yksin. Välillä ikävöinyt ja kaivannut jotakuta jonka kanssa jakaa arki, toisaalta nauttinut äärettömästi yksinolosta ja viehtynyt ajatukseen, ettei tarvitse toista ollakseen onnellinen. Loppujen lopuksi huomannut sen, ettei jalat katoa alta aikuisällä enää kovin helposti. Menneet upeat suhteet ovat saaneet riman korkealle, kuka tahansa ei sovi elämään ja arkeen, vaan on oltava jotain erityistä, jotain enemmän kuin mikään aiemmista, muutenhan vanhojen päättyminen olisi ollut älytöntä.

Fiksuja ihmisiä on, mukavia vielä enemmän, seuraa saa aina, mutta jäädäkseen elämän matkalle mukaan vaatii jotain paljon enemmän ja huomaan, että ihmistyyppi joka minua viehättää, on harvinaisuus. Kun ei ole baarissa notkuvaa sorttia eikä muutenkaan odottele hyvän tyypin kävelyä vastaan kadunkulmassa, on suorastaan yllättävää, ettei ole juuri kuluneena vuotena ehtinyt kotona lattialautoja laskea. Jostain joku on aina sattunut kohdalle, vinkannut kahville kaupassa, tarttunut hihasta arjen kuvioissa, kaivanut yhteystiedot vaivalla. Yllättäen, odottamatta.

Treffeillä käynti on ollut virkistävää pitkän parisuhteen jälkeen, tuonut hauskuutta ja jännitystä arkeen, hivellyt itsetuntoakin ja antanut mahdollisuuden nähdä palasia toisenlaisista maailmoista. On helpottavaa, ettei ole etsinyt suhdetta, se on antanut vapauden nauttia hetkistä, antanut mahdollisuuden asioille edetä luonnostaan, jos on edetäkseen. Se on tuonut varmuuden sille, että se kuka elämään pidemmäksi aikaa jääkään, on siinä juuri oikeista syistä ja se on paikka, jossa itse haluaa silloin olla enemmän kuin missään muualla. Eikös sitä sanota, että hyvää kannattaa odottaa, ja lisäisin, että sitä ennen on hyvä osata nauttia matkasta. :)

Koska menestyksekkäästi jätin pakkaamisen viime tippaan, nukuin vain muutaman hassun tunnin. Aamulla pikapakkasin ja raahustin nuutuneena koneeseen, jossa en väsymyksestä huolimatta saanut nukuttua. Perille Prahaan päästyäni kaaduin puolikuolleena hotellin upottavaan sänkyyn. Taistelin väsymystä vastaan ja yritin tehdä töitä pehmeydestä käsin, kunnes lopulta annoin itselleni luvan nukkua hetken, jotta jaksaisin myöhään yöhön jatkuvan työillallisen. Silti, niin väsynyt kuin olin, en nukkunut. Makasin mukavassa sängyssä ja tuijotin kattoa, väsymys painoi, mutta uni ei tullut vaikka kuinka yritin.

Aikani neljän seinän sisällä oltuani luovutin ja suuntasin ulos, toivoen pienen kävelyn piristävän. Heti saavuttuani rekisteröin liki huoneeni ikkunan alla avautuvan valtavan hautausmaan, ja koska rakastan hautausmaita, ei kävelykohdetta tarvinnut kauaa miettiä. Hautausmaiden tunnelma viehättää, ja reissatessa pysähdyn mielelläni hetkeksi hautausmaiden hiljaisuuteen nauttien kivirivistöjen kauneudesta.

hautausmaa6 Olsany-Cemetery-1 Olsany-Cemetery-3Olsany-Cemetery-2

Ajattelin ensin vain poiketa aidan viertä, etten eksyisi liian syvälle silmänkantamattomiin jatkuvalla alueella, mutta risteys risteykseltä puikkelehdin syvemmälle nähdessäni aina jotain uutta ja mielenkiintoista. Katujen ihmisvilinä jäi hetkessä taakse ja vanhat kivipatsaat täyttivät alueen hiljaisuudella. Kuljin ja nautin näkymistä, kurkin sisään aidanraoista ja kurkottelin massiivisimpien kivikuvien taakse. Istahdin kivikannelle katselemaan matalalla loistavaa aurinkoa toivoen, etten häiritsisi lepäävää.

Hautausmaan rauhan jälkeen viereinen ostoskeskus tuntui rauhattomalta, viivähdin hetken kosmetiikkahyllyjen välissä ja nappasin matkaani vain smoothien palaten takaisin mielenkiintoisempaan miljööseen. Kävely ei piristänyt, mutta se rauhoitti, täytti päivän estetiikan kaipuun ja tarjosi täytettä kameralleni. Nyt pitäisi vielä jaksaa hymyillä ja keskustella hyvän ruoan ja seuran äärellä, vaikka rehellisesti, nyt jäisin mieluiten upottavaan sänkyyn nukkumaan, huomenna kun luvassa on pitkä päivä.

Olsany-Cemetery-4Olsany-Cemetery-5Olsany-Cemetery-6
Olsany-Cemetery-7

Olšanské Hřbitov

Olšanské Hřbitov, tai Olšany Cemetery, on Prahan suurin, hautoja alueella on yli 65 000, ja tunnettu useista jugend-tyylisistä muistomerkeistään. Hautausmaa on perustettu vuonna 1680, alkujaan ruttoon kuolleiden viimeiseksi leposijaksi, joten aikaa se ehdottomasti on nähnyt. Sittemmin sinne on haudattu muiden ohella näyttelijöitä, kirjailijoita, muusikoita ja poliitikkoja.

Hautausmaa on uskomattoman tunnelmallinen. Aurinko siivilöityy puiden ja hautojen koristeiden välistä, ja hoidetut kävelypolut johdattavat syvälle alueen sydämeen. Tuuli ja pakkanen ovat kuluttaneet kiviä ja kesä kasvattanut vehreyttä vanhimpien kivirivien ylle. Alueen yli 200 hautaholvia kohoavat kaiverrettujen kivien lomassa ja hurmaavat yksityiskohdillaan. Täällä on mahdotonta olla tavoittamatta täydellistä rauhaa.