Kuten tiedättekin, meillä on ollut asunnon etsintä jo vuodenvaihteesta päällä, mutta en siitä viime aikoina ole pahemmin kirjoitellut ihan puhtaasti siksi, ettei siitä ole ollut mitään kirjoitettavaa. Kiteytettynä olemme silmäilleet jos jonkinmoisia ilmoituksia ja nirsoilleet kerta toisensa jälkeen.

Käytännössä asunnon suhteen meillä on ollut kaksi vaihtoehtoa; joko yrittää löytää mahdollisimman edullinen, todella pommikuntoinen asunto, jossa olisi juuri putkiremppa tulossa tai sitten löytää niin hyväkuntoinen ja omaan makuun sopiva asunto, ettei sille tarvitsisi tehdä mitään. Noh, käytännössä ensimmäisen löytäminen ei ole ollut helppoa, putkirempat ovat juuri menneet ja asunnot valmisteltu myyntikuntoa varten halvoista materiaaleista ja sen näköisesti, että ne tahtoisi kuitenkin tehdä uudelleen – eli maksaa rempasta tuplasti, tai sitten putkiremppa on muutaman vuoden päässä ja asunto pommi, jossa pitäisi elää siihen asti. Ei kiitos. Ja mitä tulee rempattuihin ja viimeisteltyihin asuntoihin, ei ole niin helppoa löytää sellaista, jossa ei silti haluisi kaataa seiniä tai uusia vähintään muutamaa asunnon osaa, väri- ja materiaalivalinnoista puhumattakaan.

Tunnelin päässä on kuitenkin aina valoa, ja niinpä mekin astelimme eilen näyttöön katsomaan asuntoa, jota ihan oikeasti voisi kutsua kodiksi. Ja vaikka olimme ensisijaisesti päätyneet etsimään remppakuntoista, yllätti tämä olemalla täysin rempattu ja putkirempan riittävän vähän aikaa sitten kokenut. Niin hassulta kuin se tuntuikin, emme lähtisi sieltä muuttamaa juuri mitään. Asunto oli avara, vaalea ja kaunis. Sen oli sisustusarkkitehti suunnitellut ja sen kyllä huomasi, materiaalit olivat ehdottoman laadukkaita ja mikä parasta, riittävästi omaan makuun istuvia. En tismalleen samoja välttämättä valitsisi, mutta niitä ei kuitenkaan olisi mitään tarvetta muuttaa ja nauttisin kyllä aivan varmasti edeltävien asukkaiden valinnoista. Sekös vasta toimisi; kalusteita vaille kaunis koti! Tänään menemme ihmettelemään asuntoa uudelleen yön yli nukuttuamme, fiilistelemään, syynäämään yksityiskohtia ja katselemaan talon muita osia asunnon seinien ulkopuolelta. Mielenkiinnolla odotan, johtaako tämä ensimmäiseen tarjoukseemme. Vielä en tiedä, sillä päätös on luonnollisesti iso, mutta kuinka ihanaa onkaan kohdata asunto, jossa olisi kaikki potentiaali omaksi kodiksi.

raitapaita 01raitapaita 2Pusero: Zara / Farkut: Dr.Denim / Bleiseri: Sheinside, saatu / Kengät: Buffalo

Hyvä, sillä minulla sattuu olemaan vähän ylimääräistä! Valikoimastani löytyy Kure Bazaarin kaunis kesäsävy Frenchie kahteen kertaan. Vaikka hyperherkullinen vaaleansininen sävy onkin, en tarvitse kahta samaa kynsilakkaa. Haluatko toisen? Jos, niin hihkaise asiasta kommenttiboksissa. Arvon sen korkkaamattoman (tietenkin, heh), juhannuksen kunniaksi ylihuomenna torstaina. Aikaa mainita kiinnostuksesta on siis vielä huominen. :)

baby blue 02baby blue 01

Psst. lisää Kuren herkkulakkoja löytyy Jolien nettiputiikista.

Neonvärit ovat villinneet. Toissapäivänä pysähdyin ihastelemaan huumaavan neonpinkkejä kenkiä ja laukkurintamalla olen iskenyt silmäni jo keväällä Marc Jacobsin ihanaan neonkeltaiseen. Toistaiseksi olen kuitenkin tyytynyt vähempään, siihen yhteen neuleeseen ja sitten näihin, kirkkaana kiljuviin rannekoruihin. Rykelmässä kulta ja hopea eivät riitele keskenään kun keltainen, pinkki ja oranssi hohtavat rinnalla. Vähempikin toimisi, mutta mitä suotta kun käsiin voi ujuttaa kaiken mitä omistaa. ;) Haaveilin jo muutamasta ohuesta korumaisesta neonnauhasta nilkassa, mutta vaikka kuinka yritin, olivat näistä suurimmat rannenauhat silti aavistuksen liian pienet saadakseni ne yli kantapään. Toistaiseksi on siis tyydyttävä vain rannekoristeisiin.

kure bazaar koralli 14kure bazaarkure bazaar koralli 6Rannekoruista alimman kuvan kolme keskimmäistä Glitter, loput H&M.
Kynsissä Jolielta saatu Kure Bazaar Gypsy.