Olen huomannut, ettei vallitseva maailmantilanne vaikuta juuri tällä hetkellä radikaalisti omaan arkirytmiini. Mitä nyt entisten kahvilatyöhetkien ja asiakkailla poikkeamisien sijaan olen linnoittautunut kokonaan kotiin, mutta noin niin kuin muuten. Rutiineista on itsellä ollut helppo pitää kiinni, sillä tein jo ennen paljon töitä itsekseni.

Suurimpia muutoksia on, ettei voi napata läppäriä ja lähteä istumaan kahvilaan ja ylipäätään se, että töiden suhteen on tällä hetkellä poikkeuksellisen rauhallista. Kaikilla tuntuu olevan hieman odottava tunnelma, ja samalla meneillään olevia projekteja yritetään päivittää nykytilanteeseen sopiviksi. Luulen, että ensi viikko antaa viitettä loppukevään suuntaan töiden saralla.

Myös ruokaa olen hankkinut tavallista enemmän kotiin. En siis tarkoita sellaista kaupan tyhjentävää hamstrausta vaan ihan vain sitä, ettei ihan joka päivä ole välttämätöntä käydä kaupassa. Tyypillisesti kun kertakauppaostokseni ovat niin pieniä, että ruokakaupassa poikkeamiseen löytyy syytä jo seuraavana päivänä. Töiltä vapautunut aika on myös taannut sen, että kotona on ehtinyt järjestelemään ja hoitamaan muutaman sellaisen rästijutun, jotka ovat roikkuneet listalla niin kauan, ettei enää pysty muistamaan alkupistettä. Silti odotan jo innolla sitä, että töitä saa haalittua enemmän arkeen.

Muita normiarjesta poikkeavia asioita on ollut perheenjäsenten kaitsiminen. Eläkkeellä oleva normaalisti superaktiivinen äitini tylsistyy kotona eikä ihan aina muista erilaisten suositusten syitä ja niiden kuuntelun tärkeyttä. Niinpä lähes päivittäin saa muistuttaa ja selvittää, mitä on ok tehdä ja mitkä nyt vain täytyy jättää välistä. Ei tilanne ole kenellekään ideaali, mutta fiksusti toimimalla voidaan sentään vaikuttaa tapahtumien etenemiseen.

Kotoilu ei siis pääsääntöisesti tuota itselle (vielä) ongelmia, oikeastaan se sopii ihan hyvin erakoitumiseen taipuvalle luonteelleni ja on ihan virkistävää, ettei juuri nyt ole painetta lähteä erilaisiin tapahtumiin ja ihmisten kohtaamiseen. Etsimällä siis vakavasta tilanteesta jotain hyvää, tässä olotilassa on itselle jotain sopivan virkistävää ja vapauttavaa. Voi toki olla, että ajatukset vaihtuvat viikon vaihtuessa, mutta nyt näin. Mutta toki millään tapaa oikeasti soisi tilanteen jatkuvan, jos se nyt varmuuden vuoksi täytyy vielä sanoa.

Takki: Mango / Laukku: Coach / Nilkkurit: Unisa

Blogitekstin kirjoittaminen tuntuu poikkeuksellisen hankalalle. Lyhyessä ajassa on tapahtunut paljon, kuten kaikki tiedämme. Tuntuisi vieraalta ohittaa se, olla puhumatta siitä, mikä kuitenkin on kaikkien ajatuksissa. Mutta toisaalta media on jo täynnä maailman ja maan tilannetta, ja niin paljon tärkeämpiä ajatuksia ja analyyseja kuin omani. Mitä itsellä olisi siihen enää annettavaa.

Voisin toki kirjoittaa omasta perspektiivistä. Kuinka yhtäkkiä töiden suhteen on hiljentynyt, kampanjoita ja tapahtumia on lykätty, ja kaikki seisoo. Koska oma työ pohjautuu pitkälti niihin ja suoriin työsuoritteisiin, tarkoittaa se yhtäkkiä suurta muutosta omassa yrittäjän arjessa ja taloudessa. Voisin kirjoittaa siitä, kuinka solmussa olen nyt asuntokuvion kanssa. Mitä uskaltaa ja kannattaa tehdä. Pitäisikö säästöt varata tuleviin kuukausiin vai tulisiko juuri nyt tarttua asuntohankintaan kun lainalupaus vielä on voimassa, sillä sen jälkeen mahdollisuus saattaa lykkääntyä. Asumisesta kun maksaa kuitenkin. Voisin kuvata sitä, miten yksin neljän seinän sisällä mieli raksuttaa hurjaa vauhtia ja miettii erilaisia optioita, mutta samalla olo on yhtä odottava kuin kai suurimmalla osalla muistakin. En pidä siitä tunteesta. Haluaisin olla ajan tasalla, mieluummin askeleen edellä, ja ohjata ajatukset toimintaan, mutta nyt en ole vielä varma, millaisia valintoja tehdä. On hyväksyttävä epävarmuus.

Sitten taas toisaalta siitäkään kirjoittaminen ei tunnu ihan oikealta, se tuntuu liian minäkeskeiseltä, sillä tässä on paljon isommat asiat pöydällä. Minä ja minun yritykseni sekä talouteni on kaiken keskellä vain olematon osa tilastoja. Nyt isommat asiat merkitsevät, ja ennen kaikkea ihmisten terveys. Sen keskellä omien arkielämän kysymysten käsittely julkisesti saa aikaan lähinnä syyllisyyden tunteen, ihan kuin en ymmärtäisi niiden arvoa kokonaiskuvassa.

Siksi on ehkä helpopmi unohtaa kakki oleellinen, ja kirjoittaa vaikka vaatteista. Kuten vaikka tästä viime viikkoisesta asusta, jota yritettiin Ninan kanssa ikuistaa kuviin ikävän viiman keskellä. Niinpä joko hiukset tai hame hulmusi täysin tahdon vastaisiin suuntiin.

Asu kokonaisuutena on itselle varsin epätyypillinen. Korkealle napitettu kauluspaita, polven peittävä hame ja ennen kaikkea bombermallinen takki. En useinkaan suosi näin suoraa vaatelinjaa, sillä se kadottaa vartalon mittasuhteet ja saa herkästi aikaan todellista isomman ja tasapaksumman yleisilmeen. Siihen on siis ihan syynsä, että suosin keskivartalosta tyköistuvia vaatteita. Mutta aina välillä on ihan hyvä ravistella totuttuja linjoja, olkoonkin vaikka vain vaatteista kyse.

Kukallinen bomber on 2nd hand -löytöjä ja luulen, että yhdistän sitä tulevaisuudessa ainakin mustiin suoriin housuihin ja lyhyeen mustaan nahkahameeseen. Nyt se sai parikseen A-linjaisen vekkihameen, lähinnä siksi, että siinä toistui sama vihreän sävy kuin takissakin, ja valkoinen kauluspaita tasapainotti tummaa värimaailmaa.

Bombertakki: Y.A.S / Vekkihame: H&M / Kauluspaita: Samuji /
Laukku: Coach / Nilkkurit: SixtySeven

Kuvat: Nina, Tunnetila

Jotain, mitä en aikaisimmilla Bratislavan reissuilla ollut tullut tehneeksi, oli nousu UFO-sillan korkeaan torniin ja kaupungin tähyily sen joka ilmansuuntaan avautuvalta näköalatasanteelta. UFO on nimensä mukaisesti ylhäällä betonisten pilareiden päässä nojaava lautanen, joka on osa uutta siltaa, tai UFO-siltaa.

Silta on maailman seitsemänneksi suurin roikkuva kaapelisilta, ja sen vanhastakaupungista katsottuna vastakkaisella puolella kohoaa maamerkiksi muodostunut 85-metrinen torni. Silta lepää Tonavan yllä ja erottaa vanhankaupungin Petržalka-nimisestä kaupunginosasta.

Tuona harmaana lauantai-iltana kulunut 60- ja 70-lukujen taitteessa rakennettu väritön betonisilta sulautui osaksi tihkusateista maisemaa, ja sen näköalatorni seisoi yksinäisen näköisenä hämärtyvässä maisemassa. Päästäkseen UFOn luokse on käveltävä sillan sivussa, hieman autotien alapuolella kulkevaa jalkakäytävää joen toisella puolelle. Silta huojui autojen kiitäessä yli ja kosteuden kuvioima betoni sai muistelemaan uutisoituja siltaonnettomuuksia. Kiihdytin askeleita, sillä natiseva ja huojuva jalkakäytävä ei juuri herättänyt intoa pysähtyä katselemaan maisemia kesken matkan. Mutta pahin oli vasta edessä, nimittäin nousu pienessä hississä ylös kupoliin.

Ylhäällä sijaitsevastaUFO watch.taste.groove. -ravintolasta pöydän varanneille sisäänpääsy on maksuton, mutta muille alhaalla ennen hissiin nousua on ostettava pääsylippu (hinta 8,90€). Sitten umpinaiseen pieneen hissiin ja ikuisuudelta tuntuva matka ylös ravintolakerrokseen (oikeasti vain 45 sekuntia), josta kerroksen portaita kapuamalla pääsee avoimelle näköalatasanteelle. Tarkoitus oli ehtiä näköalatasanteelle vielä valoisaan aikaan, mutta matka vei suunniteltua kauemmin ja ehdimme perille juuri kun hämärä ahmi maisemaa pala palalta sisäänsä.

Näköalaterassilta aukeaa huikea näkymä joen molemmin puolin ja maisema avautuu pitkälle. Ylhäältä käsin kaupunki tuntuu suuremmalta kuin Bratislavan kotoisia katuja kävellessä. Pimeän laskeuduttua voi tavoittaa valomeressä jopa suurkaupungin tunnun, jota ei onnistu kohtaamaan vanhankapungin kortteleita kolutessa.

Huipulla tuuli tempoi hiuksia, mutta näkymä oli niin valloittava, etten osannut ajatella olevani hieman huojuvan betonitornin huipulla. Mies sen sijaan loi vain silmäyksen ennen kuin korkeanpaikan kammo ajoi alas katettuun ravintolaan. Itselle ahdas hissimatka oli se pahin osuus, mutta avara näköala ei kipristänyt vatsanpohjassa. Sen sijaan mietin, miten ihmeessä en ollut tullut käyneeksi täällä aiemmin, vaikka UFOon pääsee nopeasti vanhankaupungin laidalta kävellen ja näkymä ylhäältä antaa ihan uuden perspektiivin Bratislavaan.

Näköalatasanteen alla sijaitsee ravintola, josta avautuu upeat näkymät linnoituksen suuntaan. Vieressä on pikkuinen baari, johon on mukava istahtaa lasilliselle.

Tuona helmikuun ensimmäisenä lauantaina sekä baarissa että ravintolassa oli mukavasti tilaa, joten nappasimme lennosta pienen ikkunan ääreen sijoitetun pöydän jokinäkymällä. Ravintolan sisustuksessa on 90-luvun futuristista henkeä, mutta palvelu täällä (kuten kaikkialla Bratislavan vierailun aikana) oli miellyttävän lämmintä ja lukuisat kynttilät toivat tunnelmaa maiseman muututtua tummaksi.

Käytin tilaisuuden hyväksi ja nautin paikallista viiniä. Edullisempaa kuin näin turistimaisessa paikassa voisi odottaa, mutta juuri niin hyvää kuin toivoinkin. Kaiken kaikkiaan koko UFO-vierailu oli Bratislavan vierailumme parasta antia.