Kymmenen vuotta sitten olisin vielä kuvaillut itseäni jouluihmiseksi, mutta nyt en enää tiedä. Vastaavat juhlapyhät ovat vuosi vuodelta jotenkin menettäneet merkitystään, haalistuneet. Joulunaika on kyllä kaunis. On tunnelmallista olla kiireettömästi liikkeellä joululaulujen soidessa ja glögi lämmittää ihanasti. Joulupalloja on ihana hypistellä ja jouluvalot ilostuttavat pimeinä talvipäivinä, mutta nautin niistä mielelläni etäältä, kotiin en pala halusta luoda joulua enkä kaipaa krääsävuorta nurkkiini. Nautin joulun aistinautinnoista mielelläni muualla, ja oikeastaan, ehkä eniten juuri ennen joulua.
Viime vuosina aaton aikaan on alkanut liittyä paljon velvollisuuksia. Ketä pitää muistaa? Kenen luona täytyy käydä? Joulu on alkanut pyörimään muiden ehdoilla, molempien kotiväet odottaa käymään ja samalla itse vain haluaisi olla rauhassa, käpertyä omaan sohvannurkkaan ja nauttia viltin alla pimenevästä jouluaatosta. Mutta velvollisuudet kutsuvat, läheiset odottavat, eikä omat perinteet pääse muotoutumaan. Osin siksi en erityisesti odota joulua, ja koska perheen kanssa vietän laatuaikaa ympäri vuoden, ei joulu symbolisoi senkään suhteen mitään poikkeuksellista.
Sen vuoksi ja toisaalta myös runsaiden vapaapäivien takia olemme haaveileet maan vaihdosta jouluksi. Reissu takaisi, ettei tarvitsisi tehdä valintaa siitä, kenen luona tämän joulun viettää ja muutenkin, ei tarvitsisi kokea itseaiheutettua joulustressiä. Voisi lomailla. Sekös vasta ihana ajatus! Minulle joulua ei enää tarvitse viettää automaattisesti kotona, eikä kotimaassa. Yhden joulun olen viettänyt ulkomailla, istunut uima-altaan reunalla tonttulakki päässä ja kookosmuki kädessä. Se oli erilainen joulu, mutta toisaalta juuri se joulu, joka ensimmäisenä nousee esiin muistellessani viime vuosien jouluja. Muut tuntuvat sekoittuvan toisiinsa. Ehkä siksikin maisemanvaihdos voisi olla paikallaan, se kerryttäisi uudenlaisia muistoja ja toisaalta antaisi meille tilaa rakentaa omanlaisia jouluperinteitä, mitä se sitten ikinä tulee tarkoittamaankaan. Vielä en uskalla ääneen sanoa, minne kaikkein mieluiten jouluksi suuntaisin, sillä en tiedä pääsemmekö matkaan uuden kodin mukanaan tuomien hankintojen verottaessa kukkaroa muutenkin runsaasti. Mutta katsotaan, vielä ainakin jaksan toivoa.
Mutta niin, se joulunaika! Siihen on itsellä aina kuulunut sellainen kiinteä elementti kuin Stockmann. Ei ole montakaan kertaa elämässäni, etten olisi nähnyt Stockan jouluikkunaa ja etten olisi suunnannut tavartaloon jouluostoksille, kuunnellut joululauluja tavararivistöjen välissä tai istunut pakkauspalvelun jonossa. Siksipä en voinut kieltäytyä kutsusta suunnata tutustumaan ennakkoon Argos-hallin joulumaailmaan, joka nyt on jo kaikille avoinna. Joulumaailmoissa on jotain viehättävää, vaikka samalla krääsämaailma vähän pelottaa, kuinka jouluunkin on astellut teemat, trendit ja sen sellainen. Lahjakulutuksen lisäksi koristekulutus.
Lahjoja kyllä edelleen jouluisin hankin, mutta hyvin karsitusti, vain muutamalle ihan tärkeimmälle. Kortteja en lähetä, enkä pommita aattotekstiviesteillä. Silti, joulukoristeita on ihana katsella, pyöritellä glitteripalloja ja olla hetken aikaa lapsi karkkikaupassa. Stockan jouluteemat ovat tänä vuonna jakautuneet kolmeen; on runsas Glam Couture vahvanvärisillä ja runsailla koristeillaan, ja vastapainona Let it Snow valkoisella ja hennon pinkillä. Kolmas teema on Modern Christmas, joka nimensä mukaisesti pitää kiinni perinteistä, mutta joukossa on piristeenä kivoja kirkkaita värejä. Oma suosikkini oli valkoinen lumijoulu, ja pehmeä roosa oli kokonaisuudessa herkullinen lisä. Vaikkei koristeita kotiinsa kantaisikaan, suosittelen silti poikkeamaan ja tunnelmoimaan Argos-hallissa (vaikka pois lähteminen ilman yhtään ostosta voikin olla hankalaa!). Ja jos koristeet ei innosta, on ohessa myös jouluinen herkkuosasto, josta itse tein omat ostokseni, suklaa nimittäin toimii aina – oli joulu tai ei!
