Kuluvaan viikkoon mahtuu paljon, mies suuntasi Amsterdamiin ja omat päivät ovat kuluneet vaihtelevasti toimeliaana ja toimettomana. Olen kukkunut myöhään, sillä en edelleenkään oikein saa nukutuksi yksin, mikä toisaalta on tarjonnut mielettömän sauman tappaa aikaa ja väsyttää itseä pistämällä kotia kuntoon. Niinpä olen siirrellyt laatikoita edestakaisin, tyhjännyt punaisia muuttolaatikoita ja vielä illalla sängyssä pohtinut, miten kaikki olisi järkevintä sijoittaa ja maalannut toimintasuunnitelmaa seuraavalle päivälle. Miehen ollessa poissa saan siis selvästi aikaan ja toisaalta, kukaan ei ole ottamassa kantaa valintoihin tai viemässä huomiota olohuoneen lattialle levitettyjen epämääräisten paperi- ja tilpehöörilaatikoiden lajittelusta. Toisaalta taas olen pelännyt mahdollista myrskyä, säikkynyt sadetta, pysähdellyt kuuntelemaan myöhäisillan ääniä, availlut ja sulkenut verhoja, nukkunut taskulamppu tyynyn vieressä ja varmistellut ovien ja ikkunoiden lukitusta monen monta kertaa. Kaikki se on imenyt niin mukaansa, että olen huomannut käyttäneeni blogiin poikkeuksellisen vähän aikaa. Materiaalia kyllä olisi läpikäytävänä, mutta jotenkin kaikki muut ajatukset ovat täyttäneet pään, enkä oikein ole osannut rauhoittua blogin äärelle tai saanut edes vastattua liutaan sähköposteja.

Mies saapuu juuri parahiksi perjantaiksi, jotta ehdimme Glorian Blog Awardseihin. Kutsusta saan kiittää teitä ihania; olette täysin yllärinä käyneet äänestämässä ja vieläpä minua! En meinannut uskoa saamaani viestiä, mutta niiden äänten myötä olen noussut mukaan Lukijoiden suosikkiblogi –kategoriaan. Voi että, kiitos! <3 Olen hyvin hämilläni ja äärimmäisen otettu. Voittoa en todellakaan odota, mutta en voi olla miettimättä, että joku on tullut raapustaneeksi äänestyslomakkeeseen juuri minun blogini nimen. Se vasta mieltä lämmittää, todella. Kun gaalasta on selvitty, on heti seuraavana päivänä luvassa ystävän synttärijuhlat, ja vaikka olenkin muuttolaatikoita availlut, en ole vielä koskenutkaan vaatelaatikoihin. Tänään välähtikin mielessä, että voisi olla korkea aika miettiä perjantain ja lauantain vaatetusta, etten ole pulassa kun juhlan aika koittaa. Nyt ei ole vielä aavistustakaan mitä tulisi laittaa päälle, mutta onhan tässä onneksi pari päivää aikaa pohtia, mutta viime tippaan jättäjänä tuskin osaan käyttää sitä hyödyksi.

  turkispuuhka 1turkispuuhka 12turkispuuhka 13  Neule: Zara / Puuhka: Zara / Nahkahame: Cigno Nero / Kengät: Diavolina / Hiuspanta: Accessoriez

Lokakuu on mennyt hullun nopeasti, ja nyt alkaa olla viimeiset hetket pistää Shoe Loverin Anskulta saama lihatonta lokakuuta koskeva haaste toteutukseen. Meillä ei tällä kertaa vietetty lihatonta, ja syömiset on muutenkin ollut kaukana arkirytmistä muuttohässäkän myötä, toisin sanoen, on tullut poikkeuksellisen paljon syötyä ulkona ja ravittua itseämme take away -ruoalla. En todella malta odottaa, että saadaan keittiölaatikot purettua kaappeihin päästen kokkaamaan kaasuhellalla ja nauttimaan omatekoista illallista uudessa kodissa, vaikka kiinnostuksesta kilpailemassa onkin lähikulmien hyvä ravintolatarjonta.

Haasteen ideana oli jakaa ajatuksia omasta lihan käytöstä ja postata ainakin yksi kasviruokavinkki, mutta koska meidän kokkailut ovat olleet niin surkealla totalla tämän kuun, päädyin linkkaamaan oheen erään sipulikeiton reseptin, joka jo jonkin aikaa sitten tuli tehtyä. Rauhassa haudutettu sipulikeitto on herkkua ja muutenkin keitot ovat makuumme. Ne ovat kaikin puolin hyvää arkiruokaa ja erityisesti rakastan tomaatti-vuohenjuustokeittoa, nam!

sipulikeittoSipulikeiton resepti: Strawberryplum.

Kuten ehkä on blogistani käynytkin ilmi, olen hyvin ruokarajoitteinen, eli on paljon juttuja, joita en syö (vaikka suunta onkin jatkuvasti positiiviseen päin, ja vuosittain löydän en tykkää -listalta uusia herkkuja tai ainakin ihan ok juttuja), kuten vaikkapa kala, kana, kurkku ja tomaatti. Koska nämä kuuluvat pääsääntöisesti ravintoloiden ja lounasruokaloiden tarjontaan vahvasti, on minulla yleensä tavallista vähemmän vaihtoehtoja joista valita (salaatin onneksi saa lähes aina pyytäessä ilman edellä mainittuja vihanneksia). Olen myös tietoisesti viimeisen parin vuoden aikana vähentänyt punaisenkin lihan syöntiä, joten turvaudun arkisin yleensä aina salaatteihin, mutta myös muuta kasvisruokaa tuolee syötyä jos hyvänkuuloinen vaihtoehto sattuu työpaikan lounasravintolasta löytymään. Itämaisissa ravintoloissa valitsen nykyään myös mielelläni kasvis- ja tofu-ruokia. Sushiakin rakastan, mutta myös siinä syön pelkästään vegeversioita.

Lihasta en ole kokonaan uskaltanut luopua ihan puhtaasti siitä syystä, että koska olen huono syömään muutenkin, on mielestäni riski jättää pois kokonaan yksin ruoka-aine kun suunnan pitäisi enemmänkin olla päinvastainen vielä tässä vaiheessa. Olenkin tehnyt kompromissin ja päätynyt siihen, että kun syön lihaa, syön mielelläni laadukasta, eli se on enemmänkin herkku- eikä arkiruoka. Pidän kyllä hyvästä pihvistä, mutta silti, raskasta lihaa tekee yhä harvemmin mieli, niinpä sitä tulee nautittua lähinnä ravintolaillallisten yhteydessä. Olen myös huomannut, että mitä harvemmin lihaa syö, sitä vähemmän sitä enää edes tekee mieli.

Olenkin iloinen jokaisesta ravintolalistan hyvästä kasvisruoka-annoksesta ja turhaudun, jos vaihtoehto kuulostaa lähinnä siltä yhdeltä pakolliselta vegeannokselta, jonka makumaailmaan ei ole pahemmin jaksettu uhrata ajatusta. Suomessa kasvisvaihtoehdot perusravintoloissa tuntuu vielä verrattain vähäisiltä, mutta toisinaan reissatessa on ilo huomata, kuinka vegevaihtohtojen osuus monien kohteiden ruokalistoilla on ihanan laaja, eivätkä ne suinkaan kuulosta siltä yhdeltä pakolliselta ruokarajoitteisia varten listalle pistetyltä.

Soisin vegevaihtoehtojen lisääntyvän, sillä tietenkin on mukavampaa kun on mistä valita ja kun kasvisvaihtoehtoja on enemmän, sitä todennäköisemmin päädyn sellaiseen. Joissain tilanteissa  joudun valitsemaan liharuoan ihan vain sen takia, ettei listalta löydy muuta kuin kanaa ja kalaa, ja juuri se ainoa kasvisannos kuulostaa joko liian tylsältä tai sisältää muita sellaisia ainesosia, joita en voi syödä  (joissain paikoissa jopa kaikki salaatitkin ovat lihapitoisia). Voisin siis teoriassa hyvin olla ilman lihaa ja kotona syödessä se onnistuisi varmaan suht helpostikin, mutta ulkona paljon syövänä se puoli olisi haasteellisempi toteuttaa.

 Lihattomia reseptejä blogihistoriastani:

Kasvispasta-fetapannu
Ricotta-pinaattipasta
Sitruuna-vuohenjuustopasta
Pastaa manteli-persiljakastikkeella
Tomaattikeitto
Avokadopasta

Huomasin viikonloppuna järjestellessäni meikkejä uuteen säilytysrasiaan, että omistan häkellyttävän monta huulipunaa, ja suurin osa niistä on ilmestynyt ihan viimeisen vuoden sisään. Uudet huulipunat ovat seurausta jo osin onnistuneesta tavoitteestani käyttää väriä huulissa rohkeammin, joten ne ovat tavallaan ihan perusteltuja hankintoja, mutta löytyipä silti valikoimasta jokunen sellainenkin sävy, mitä en muistanut omistavani. Olikin hyödyllistä saada kaikki nyt yhteen paikkaan, jotta jatkossa myös ne vähemmän käytetyt sävyt saisivat paremmat käyttöasteet.

Huulipunahavainnon tekeminen ei kuitenkaan estänyt yhden uuden hankintaa. Olen edelleen pahoillani, että MACin kauniin mattapunasarjan kaksi himoitsemaani sävyä jäi saamatta, mutta sainpa sentään vakivalikoiman huumavan pinkin Candy Yum-Yum –sävyn, joka on ihan älyttömän ihana! Sävy on matta, eli juuri minun makuuni, se pysyy hyvin ja pigmentti on vahvaa. Viikonloppuna sitä testatessani sipaisin tosin pienesti kiiltoa päälle, mutta luulen jatkossa pitäytyväni ihan vain mattapinnassa, kiilto kun ei tälläkään kertaa tuntunut omalta. En ymmärrä miten muut osaavat, itsellä hiukset ovat aina kiinni kiillossa ja väri tuntuu kuluvan ekstranopeasti pois, plus, että liukas tunne on ärsyttävä. Onneksi voi valita, ja jätän vetiset punat ja kiillot jatkossakin muiden käytettäväksi.

candy yum yum 5candy yum yum 3

Mutta herkkupinkki on sulaa ihastusta! Tähän aion yhdistää ainakin tuon bannerissakin näkyvän pinkin neuleen, ja sitten ehkä myös jokunen viikko sitten ostamani iltakäyttöisen kokomustan haalarin. Pinkit huulet ja kynnet voisivat olla oiva säväyttäjä sen parina!