Iso-Britannia, Lontoo

Lontoo – Afternoon tea

Lähdimme reissuun varsin vähin suunnitelmin, tarkoituksena koluta kaupunkia fiiliksen mukaan ja ihan vain nauttia olosta. Niinpä paljon tulikin vain haahuiltua, käveltyä kauniilla kulmilla ja ennen kaikkea syötyä hyvin (ja paljon). Miettiessäni etukäteen asioita, joita voisi olla mukava kokea reissun aikana, nousi mieleen kaksi asiaa, London Eye ja afternoon tea. London Eye jäi kokematta kirkkaiden säiden ollessa vähissä, mutta ei se pahasti haitannut, sillä olenhan tuo jättimäisen maailmanpyörän kokenut joskus vuosia sitten edellisellä Lontoon reissullani. Sen sijaan iltapäiväteelle ehdimme, sillä olin tehnyt teepöytään varauksen jo Suomesta käsin. Oikeastaan, aloin jo kuukautta ennen reissua kartoittamaan potentiaalisia teepaikkoja.

Hyvin nopeasti kuitenkin huomasin kaksi asiaa, ensinnäkin sen, että iltapäiväteetä tarjoilee valtavan moni paikka, joten voi olla vaikea luovia seasta näkemättä ja paikkoja tietämättä juuri se omiin intresseihin sopiva, ja toiseksi, ne voivat olla hyvin kysyttyjä. Lähdin tekemään varausta joulun sesonkiajalle kolmea viikkoa ennen, ja valitettavasti sain paikka toisensa jälkeen vastaani pahoittelun täyteenvaratusta teehetkestä. Käydessäni etukäteen laatimaani listaa läpi, tärppäsi viimein the Chesterfield hotellin kohdalla. Toinen, josta tilaa olisi vielä saanut oli kuuluisa Fortnum & Mason, mutta arvioita luettuani jälkimmäinen vaikutti ehkä liiankin turistikohteelta, vaikka varsin ikoninen onkin, joten niinpä päädyin arvioissa enemmän kehuttuun klassisen ja kotoisanoloiseen Mayfairissa, kävelymatkan päässä Oxford Streetistä, sijaitsevaan Chesterfieldiin.

chesterfield afternoon tea 3chesterfield afternoon tea 7chesterfield afternoon tea 4

Iltapäivätee osoittautui odotusten mukaan klassiseksi ja kauniiksi kokonaisuudeksi. Yllättäjä se ei ollut, mutta varma valinta ja oikein miellyttävä kokemus. Tila oli sympaattinen teehuone, raukea ja rauhallinen keidas poissa kaupungin hälystä. Iltapäiväteehetki oli perinteisen oloinen ja palvelu ystävällistä, kaiken kaikkiaan miellyttävä kokemus. Valkoiset pöytäliinat ja hopea-astiat toivat ylellisyyttä, ja herkkutorni notkui makeaa ja suolaista joulun teemaan sovitetusti, mutta silti yleisfiilis oli enemmänkin kotoisa kuin pramea.

Kaikkia pöydän antimia olisi saanut vielä lisää, mutta emmepä me turhan raskaan aamiaisen jälkeen jaksaneet edes koko tornia kaksin tyhjentää! Tee oli mainiota, tietenkin, ja muutenkin iltapäiväteekokemus ihana – ehdottomasti asia, jonka haluan toteuttaa tulevillakin Britteihin suuntaavilla reissuilla. Tosin täysinäisistä teehuoneista viisastuneena, ensi kerralla on oltava varauksen kanssa todella ajoissa liikenteessä, jos mielimme saada vaikkapa jonkun erikoisemman tai erityisen kehuja keränneen iltapäiväteen matkaamme sovitettua.

chesterfield afternoon tea 12afternoon teachesterfield afternoon tea 10

Seuraavalla kerralla Lontooseen matkatessa (voi kyllä, viikko oli niin ihana, että aivan varmasti tulee myös toinen, tai siis kolmas, kerta jos vain se minusta kiinni on!) aion ehdottomasti suunnata jälleen iltapäiväteelle, ja toivottavasti silloin pääsen kokeilemaan vaikkapa jotakin seuraavista, jotka lupailivat hyvää niin keräämiensä arvioiden kuin kuviensakin perusteella (mutta olivat ehtineet täyteen varatuiksi jo silloin viikkoja ennen reissua):

Berkeley
Fashionista’s afternoon tea tarjoilee järisyttävän suloisia makupaloja, vai pitäisikö sanoa luomuksia, vaatehullulle eittämättä must-valinta!

The Ritz Hotel
Loisteliasta luksusta arkeen, varmasti ihan omanlaisensa teehetkikokemus, joka olisi hauska päästä kokemaan.

The Goring
Klassinen iltapäivätee on viime vuonna palkittu ja paikka varustettu yli sadan vuoden historialla, varmasti maistuva ja viehättävä kokemus. Erityisesti Goringin omaa teeseosta on kovasti kehuttu!

The Lanesborough
Kehuttu klassinen kokonaisuus, joka on kerännyt brittiläiseltä teevaltuustolta palkintoja useina vuosina.

Claridge’s
Pastellinsävyinen ja supersuloisen oloinen kokonaisuus, joka epäilemättä on sekä visuaalisesti vaikuttava että makuhermoja kutkuttava kokemus.

Sanctum Soho Hotel
Tarjolla kaksi kiehtovaa erilaista teekokonaisuutta, miehille suunnattu Gents Afternoon Tea ja naisia kalasteleva High Tea for High Heals – kuulostaa ihanalta tavalta juhlistaa esimerkiksi synttäreitä!

Erityisesti nämä osuivat omaan silmään iltapäiväteevaihtoehtoja tutkaillessani, mutta valinnanvaraa on pilvin pimein. Onneksi tarjolla on iltapäiväteille omistettu oma nettisivu nimeltään Afternoon Tea, josta voi hakea sopivaa teepaikkaa vaikka sijainnin perusteella. Myös varauksen teko onnistuu sivuston kautta. Jos taas arvioita kaipaa, niin erilaisia top-listoja ja suosituksia löytyy hyvin googlettamalla ja Trip Advisor toimii erinomaisesti myös tässä tapauksessa!

afternoon tea london 1chesterfield afternoon tea 11chesterfield afternoon tea 6

Muistattehan iltapäiväteekokemuksemme myös Helsingin Brasserie Kämpissä ja Hong Kongin Hullett Housessa? Missäköhän seuraavaksi pääsemme nauttimaan hemmotteluhetkeä teen ja skonssien äärellä?

  • Jaa
Talviset asut

Veikeä villahame

Hei te kaikki ihanat, olette saanet mut ihan sanattomaksi mielettömällä tuellanne ja kannustuksellanne, joita muutosten ja päätösten avaaminen sai aikaan (vaikka kieltämättä vähän jännittinkin, julkinen kun nyt on, noh julkista). Kaikki kommenttinne, viestinne ja sananne, jotka ovat blogiin, kasvotusten tai sähköpostiin tulleet ovat pitäneet kestohymyä yllä. Olen todella otettu. Kyllä, blogillani on maailman parhaat lukijat (täysin puolueeton mielipide)! ;) Tarkoituksena oli julkaista tänään palanen menneeltä reissulta, mutta eihän siitä sitten tullutkaan mitään kun uppouduin lukemaan uudelleen sanojanne ja vastailemaan kommentteihinne. Viimeisestä neljästä yöstä kolmena olen nukkunut todella huonosti, hyvä jos edes nukkunut, joten väsymys painaa niin pahasti, että nöyränä palaan matkajutun kanssa huomenna, kuten myös loppujen vastauksien kera. Pahoittelut siis, jos en ehdi vastata juuri sinulle tänään, se johtuu vain siitä, että olen nukahtanut kesken kaiken. :) Mutta jos nyt ei matkakuulumisia, niin kävisikö matka-asu?

Alkuviikolla kuvatessani reissuostoksia havahduin siihen, että ostinkin yllättävän vähän. Kai tavarapaljouden keskellä kierrellessä ja kaikkea ihanaa hypistellessä tuli nopeasti tunne kuin olisi itse shoppaillut paljonkin, mutta todellisuudessa olinkin varsin maltillinen. Hyvä niin, muutama hyvä on aina parempi kuin monta keskivertoa. Asusteostoksista julkaisen kuvia pian, ja vaatehankinnat näkyvätkin jo melkein tulevissa asukuvissa, kuten vaikkapa tässä Lontoon kadulla kuvatussa päivän asussa oleva söpö villahame. Karen Millenin hame tarttui alesta mukaan, ja oli tietenkin ihastusta ensisilmäyksellä. Sen lisäksi sopii vielä vuodenaikaankin mitä parhaiten!

karen millen hame 18karen millen hame 8karen millen  Hame: Karen Millen / Neuletakki: Zara / Huivi: Zara / Kengät: Shoeshibar

  • Jaa
Elämänmuutos, Mietteitä

Uusi vuosi, uudet tuulet

En tiedä missä vaiheessa kaikki muuttui, mutta useinhan muutos saapuu varkain. Jostain se tipahtaa kytevänä ajatuksena, levottomuutena, jonka yhtenä aamuna huomaa roihahtaneen liekkeihin, joita ei saa enää taltutettua.

Olen ollut ”aina” työelämässä, jollain tavoin ansainnut viimeiset 15 vuotta. Olen tehnyt järkeviä valintoja ja karruttanut ansioluetteloa, tehnyt töitä syvällä huolellisuudella ja saavuttanutkin. Läpi ajan olen ollut tunnollinen. Ajattelin sen kantavan, ja kyllähän se kantoi, väsymykseen. Ympärillä vuodet kuluivat ja aloin yhä enemmän kyseenalaistaa, miksi olen siinä, minne olen menossa ja mitä varten nousen aamuisin. Väsymys alkoi tunkeutua jokaiseen soluun, mutta samaan aikaan levottomuus piti otteessaan. Olin ja tein koska pitää, mutten tuntenut enää onnistumista tai iloa. Tunsin turhautumista, kyyneleet seurasivat kotiin ja toivoin, että se kuuluisa kohtalo puuttuisi peliin. Mutta en usko kohtaloon ja kytevä ajatus alkoi hiljalleen saada voimaa, muotoa.

Aika kului, tiesin mitä täytyy, mutta rohkeus ei vielä riittänyt. Samaan aikaan kuulin, kuinka onnekas olen kun minulla on vakityö. En tuntenut itseäni onnekkaaksi, tunsin itseni kuolleeksi. Väsyneeksi, onnettomaksi. Aika kului, mutta minä en enää ollut mukana, mieleni oli jossain muualla. Pysähdyin miettimään, että olin antanut ajan mennä ihan liian kauan. Kehoni oli oireillut huomaamatta jo aikaa, mieleni vielä kauemmin, mutta on niin vaikeaa pysäyttää juna, joka menee tasaisen varmasti eteenpäin, turvallisesti ja ennustettavasti. Mutta turvallisuus on uhka kehitykselle, on helppo unohtua pitämään kiinni varman huomisen illuusiosta.

Ajatukseni eivät olleet kulkeneet enää pitkään aikaan, hamusin tilaa ja toivoin, että aika pysähtyisi hetkeksi, jotta voisin ajatella ja olla vain hetken. Huomasin kadottaneeni jossain kohtaa matkaa sen mitä haluan seuraavaksi, mutta tiesin, että olin etsinyt sitä väärästä paikasta.

huawei-p8-8

Halusin nähdä kätteni jäljen, tehdä jotain, mihin minulla on annettavaa, millä on merkitystä, mutten enää pystynyt ajattelemaan selvästi, jäsentelemään ajatuksia poluksi, jota seurata. Samalla olin niin väsynyt, että ajattelin, ettei minulla ole juuri nyt annettavaa kenellekään, arkiviikko hurahti töissä ja viikonloppu meni ladatessa itseään seuraavaan. En enää haikaillut työmatkustelua, päinvastoin, välttelin sitä, enkä liioin odottanut uran seuraavaa porrasta, haikailin merkitystä ja sisältöä. Palkka ja työkaverit lämmittivät, mutta mikään muu ei. Se ei riitä, elämä on aivan liian lyhyt sellaiseen arkeen.

Keräsin rohkeutta ja ajattelin, etten voi saada, jos en uskalla kokeilla, hypätä tuntemattomaan ja luottaa, että elämä kantaa, että kun yksi ovi sulkeutuu, jossain avautuu toinen.

Erilaisten ajatusten, pitkien keskustelujen, turhautumisen ja lamaantumisen läpikäymisen jälkeen koitti se päivä kun sain sanottua, että nyt riittää. Minun suuntani on toisaalla, en tiedä vielä missä, mutta nyt alkaa se matka, kun etsin suuntani ja alan tekemään asioita, jotka antavat eivät vain ota. Haluan kävellä tietä, jonka olen valinnut, en vain lipua jonnekin. Mutta hallinta on otettava, sitä ei anneta. Niinpä eilen aloitin päivän tuttuun tapaan istumalla koneen ääreen kahvikuppi kädessä, mutta en tarttunutkaan tavallisiin asioihin vaan tuijotin hiljaa ruutua ja annoin näppäimistön täyttää tyhjää viestipohjaa. Tein siitä virallista, kirjoitin ylös sen minkä olin jo ääneen sanonut.

Irtisanouduin.

Kun vuoden ensimmäinen kuukausi päättyy, päättyy myös liki kuuden vuoden työrupeamani tutussa toimistossa, tuttujen ihmisten keskellä. Tammikuun loputtua alkaa uusi aika. Ne jotka ovat jo tienneet, ovat kysyneet, mitä seuraavaksi. Hymyilen ja vastaan, etten tiedä, sillä en todella tiedä millainen on helmikuun ensimmäinen päivä, tai toinen tai aika siitä eteenpäin, mutta odotan jo nyt sitä vaihetta, autiota aikaa, joka on samalla täynnä mahdollisuuksia. Minulla alkaa uusi vaihe elämässä, joka johtaa jonnekin, vielä tuntemattomaan määränpäähän. Tämä vuosi tulee olemaan toisenlainen, se on lupaus itselleni.

  • Jaa
Uudemmat postaukset
Aiemmat postaukset