Lentokone ei tippunut, mutta jatkolento oli mukavasti myöhässä – noista kahdesta silti se pienempi paha, joten en valita. :) Pääsimme siis turvallisesti Dubliniin, mutta rättiväsyneinä keskellä yötä. Aikaeron suunta oli kuitenkin puolellamme, joten vaikka nukuimmekin pitkään, olimme silti liikkellä aamupäivän aikana. Vaikka maisema taiteilee mustan ja harmaan sävyissä, on kaupungin keskusta silti täynnä joulun tunnelmaa. Muhkeat kuuset ilostuttavat maisemassa, joulupukit (ja tontut) ovat liikkeellä ja joululaulut raikaa, niin liikkeissä kuin kaduilla (erityisesti näin lauantai-iltana). Koristeet ovat näyttäviä ja niitä on paljon – juuri sellaista muhkeaa ja joulunväristä kuin salaa toivoinkin. Joulutunnelma alkaa hiljalleen hiipiä mieleen, ja tekisi mieli jo kaivaa aatoksi mukana kuljetetut paketit laukusta esille, mutta yritän hillitä itseni.

Sen lisäksi, että kaupunki on täynnä joulua, on se myös täynnä ihmisiä. Eittämättä viimeinen viikonloppu ennen joulua näkyy ja en mitenkään jaksa uskoa, että keskusta on muulloin näin tupaten täynnä. Turistit eivät juuri pistä silmään väkijoukosta, mutta paikalliset kiitävät jouluostoksilla sankoin joukoin. Kadut ja liikkeet ovat siis todella täynnä, tuntuu, että puoli Dublinia on tänään ollut ulkona, ja ehkä onkin. Paikoin olemme siis itse luovuttaneet ja todenneet, että sivukatuja on ihan kiva kulkea ja putiikkeja fiilistellä etäältä. Meillä ei ole kiire minnekään. Jännityksellä kuitenkin odotan millaisena aukeaa aleshoppailuihin varattu 26. päivä, sillä jos jo tämä väkimäärä saa ahtaanpaikankammoisen nieleskelemään, miltä näyttää Lontoon ostoskadut heti joulun jälkeen? Se nähdään kohta, mutta ei mennä asioiden edelle. Dublinin tunnelma on kaikesta huolimatta herttainen, aivan ylenystävällinen ja somasti kotikutoinen. Oikein viihtyisää, ja täällä on vielä sopivasti aikaa ennen paluuta Lontooseen.

christmas dublin 2Takki: b.young / Huivi: Zara

Lähdön hetki alkaa olemaan käsillä, parin tunnin kuluttua alkaa matkaa Lontoon kautta Dubliniin – tulevan viikonlopun fiilistelemme Irlannin pääkaupunkia ja jouluksi siirrymme nauttimaan Lontoon tunnelmasta. Ei vielä oikein käsitä. Ei sitä, että ensi viikolla on joulu ja vuosikin lähenee loppuaan, eikä myöskään vieressä nököttävää matkalaukkua ja laukussa polttelevaa lentolippua. Ehkä todellisuus alkaa lipua tietoisuuteen paloittain, lentokoneessa ehkä ymmärrän, että joululoma on viimein alkanut ja kai viimeistään Lontoon valot nähdessäni uppoudun tunnelmoimaan joulua. Nyt on kuitenkin pitkä päivä käynnissä, määränpään saavutamme vasta myöhään yöllä. Toivottavasti lennoilla ehtii levähtää, jotta huomenna on jo täydessä terässä uutta kohdetta tutkimassa!

Paljon lentäneenä on vähän kummallista, että jostain syystä lentäminen nyt jännittää, voisi jopa sanoa, että vähän pelottaa. En oikein tiedä miksi, sillä aina aiemmin se on mennyt rutiinilla eikä säväyttänyt juuri sen enempää kuin bussiin nouseminen. Noh, ehkä tunne normalisoituu koneeseen astuessa (heh, toivottavasti ei käy ainakaan päinvastoin :)), mutta se nähdään kohta! Yritän rentoutua, mukana on luettavaa, parasta seuraa ja määränpäähaaveet mielessä, joten eiköhän se tästä.

punainen talvitakki

Tiedättekin jo, että läppärini on taas matkassa, joten kuulette kyllä minusta jos vain hotellin nettiyhteys sen sallii (pitäisi kyllä, sillä sehän on ehkä se ensimmäinen kriteerini hotellia valkatessa – muutoin kiva hotelli sivuutetaan samantien, jos ilmaista langatonta ei luvata tai tripadvisorin käyttäjät valittavat huonoa yhteyttä ;)). Silti, parhaiten kärryillä pysyt klikkaamalla itsesi Instagramiin, lupaan nimittäin täydennellä ajantasaisia matkatunnelmia sinne vähän tiuhempaa kuin blogiin! :)

Näillä sanoilla, aivan ihanaa viikonloppua ja joulun odotusta kaikille, seuraavan kerran kuulette minusta Dublinissa. Nyt kasaan laukkuni ja otan suunnaksi kentän, adiós!

Ps. Mies viestitti juuri tällä miinuutilla, että koneessa on ilmainen netti. Joten katsotaan tapanko sittenkään aikaa lukemalla, vai ehkä jotenkin muuten? t. Addikti

Olen toistuvasti joutunut tällä viikolla miettimään, mikä päivä mahtaa olla kyseessä ja vaihtelevasti olen aina ollut joko viikon alussa tai lopussa, mutten koskaan kuitenkaan siinä oikeassa. Joulumieli on piilossa kiireen alla, mutta viikonloppuna lupaan kaivaa sen esiin. Olen hoitanut joulujuttuja ennen matkaa ja työjuttuja ennen lomaa, toisin sanoen juossut paikasta toiseen. Tänään poikkesin tutussa keitaassa Joliessa, jonka seesteiseen tunnelmaan on aina yhtä mukava saapua. Odotellessani vuoroani eksyin silmäilemään hyllyjä, jotka ovat aivan liian houkuttelevasti laitettu kaltaiselleni heräteostosherkälle, eikä lopputulosta tarvise arvailla. Käsiini eksyi ylettömän kaunis pieni rasia, joka kulkeutui mukanani kassalle, enkä vain osannut päästää siitä irti muuta kuin vasta maksuvaiheessa, jolloin älysin kysäistä, että mihin sitä käytetäänkään. Hyvä siinä vaiheessa selvittää.

karitevoi 1

Hymy leveni kuullessani vähän lisää rasiasta, jonka olin valkannut herkullisen ulkonäön takia. Se sisälsi karitevoita ja sopi mainiosti kuivan ihon täsmähoitoon – siis juuri minulle! Tämä niin lähtee matkalle mukaan! Käsilaukkukokoisen Terre d’Ocin pikkupurkin voi näppärästi kaivaa esiin kun huulet tai rystyset kaipaavat hoivaa, tai ihan vain kun halajaa palan kaunista päivään. Tätä on ilo käyttää, olen aivan varma siitä! Koska matkoille en yleensä raahaa mukana kasvovoidetta kummempaa kosteutusta, on tämä näin talviaikaan oiva lisä täydentämään matkakosmetiikkalaukun sisältöä. Mutta täydennystä kaipaa myös koko laukkuni sisältö, sillä voitteko kuvitella, lähtö on jo yli huomenna! Itse en ole yhtään kärryillä ja matkan läheisyyttä on ihan hirvittävän vaikea tajuta. Olisikohan aika avata matkalaukku ja kurkkia vaatekaappia sillä silmällä? Epäilemättä. Tiedän siis mitä tänä iltana puuhaan, tai noh, jos tänään laiskottaa, niin ainakin huomenna sitten… ;)

karitevoi 5