Viimeisen reissupäivän asu oli rento, olihan siinä tarkoitus viettää koko päivä, ensin puolikas päivä viime hetkistä viilenneessä Lontoossa nauttien ja sitten paluumatka aina kotiin asti. Niinpä avainsanat olivat kerroksellisuus ja helppous. Mukana oli myös se matkalta mukaan tarttunut ja samalla myös painavampi takki, mikä vei ehkä muutaman sata grammaa pois matkalaukun kokonaispainosta. Vaikka ei ehkä olisi tarvinnut niin tarkkaan miettiä, laukun paino kun ei tällä kertaa kumma kyllä hiponut lainkaan rajoja. En liioin vaivautunut pesemään hiuksia, niinpä kampauksena edellispäivältä jääneet nuhjaantuneet kiharat. Matkatessa nuhjaantuu aina, joten miksi suotta nähdä ylimääräistä vaivaa. :)

ruututakki 4ruututakkiTakki: Pull&Bear / Karvakaulus: Stockholm / Housut: Zara / Kengät: Shoeshibar / Pusero: Mango / Neule: Uniqlo / Käsineet: Hestra, saatu


Kaikki reissukuvat (ja myös kuvat parilta viikolta ennen matkaa) on muuten otettu Canonilta lainaan saadulla EOS 70D -rungolla ja ette arvaakaan, kuinka ihanaa on ollut, että kameralla vihdoin saa ongelmitta tarkkoja otoksia! Muutoinkin 70D on jotenkin käyttäjäystävällisempi; aivan selvästi päivitetty ja parempi versio aiemmin käyttämiini verrattuna. Kaikki on vanhaa rukoani niin paljon nopeammin löydettävissä, valikko on näpsäkämpi ja kosketusnäyttökin mainio lisä. Sen lisäksi runko vaikuttaa jämäkämmältä ja kestävämmältä, mitä on myös tullut tahattomasti testattua. Rähmäkäpälä, mikä rähmäkäpälä. Ei kai pitäisi sanoa ääneen, muutta olen jo kaksi kertaa onnistuneesti pudottanut kameran ja ollut jo aivan sydän kurkussa, että nyt rikoin sen (minkä pelko on ollut juuri se syy, miksi aiemmin en ole ottanut ja nyt arkailin ottaa lainakameraa testikäyttöön!) ja toisella niistä kerroista oma objektiivini vaihtoikin muotoaan, mutta onneksi kamera ei ollut millänsäkään.

70D:ssä on siis lähinnä pelkästään kehuttavaa näiden kolmen viikon perusteella, mutta on vähän purnattavaakin. Se ainoa miinus tulee valotuksen säädöstä, se kun ei tunnu toimivan yhtään kuten edellisissä Canonin perissäni, vaikka näyttääkin tismalleen samalta. Olen tosin alkanut miettiä, että onkohan vain juuri tässä lainakamerassa vikaa, tai vaihtoehtoisesti käyttäjässä, sillä valotus heittelee niin pahasti (todella laidasta laitaan vaikka kohde ei vaihtuisi) ettei se tunnu normaalilta edes siihen peilaten, että käyttäjä on amatööri. Viiden pykälän ero ei näy välttämättä missään tai vaihtoehtoisesti yhden pykälän säätö muuttaa kaiken, mutta yleensä ei tarvitse edes säätää, vaan kuva hyppää peräkkäisissä otoksissa vaaleasta mustaan tai päinvastoin ihan ilman säätönappulaan koskemista. Olisi mukava kuulla fiksummalta kummassa vika, käyttäjässä vai laitteessa! Tästä miinuksesta huolimatta olen niin tykästynyt huomattavasti luotettavampaan ja mutkattomampaan runkoon että palautus heti uuden vuoden jälkeen kyllä kirpaisee. Miten ihmeessä siitä eteenpäin pärjään taas vanhallani, puhumattakaan kun sen monikäyttöisempi objektiivikin on nyt palasina! Älkää siis odottako huimaavaa kuvalaatua kun reissukuvat loppuvat… ;)

Postimies keskeytti syvän, mutta ei niin hyvän unen (olin juuri taistelemassa itseäni ulos tiheästä ja tiiviistä verkosta) puoli yhdentoista aikaan. Olisi tehnyt mieli vielä sulkea silmät ja yrittää parempia unia, mutta järki voitti, arkirytmiin palautumisesta ei tule mitään, jos nyt vain nukumme. Kotiuduimme eilen myöhään ja parin tunnin aikaerokin tuntuu näin aamulla. Niinpä vain rauhallisesti raahustin kotisohvalle, mutta minkään järkeävän aloittaminen tuntuu vielä mahdottomalta, kuten vaikka blogin päivittäminen kaavailemallani sisällöllä.

Sen sijaan tuijotan ruutua, kaipaan aamukahvia ja yritän sisäistää ajatusta, että reissu on ohi. Saa kyllä huokaista tyytyväisenä, että onneksi on vielä vähän lomaa jäljellä, niin ja hymyillen voi myös katsoa taaksepäin, loma oli kerrassaan upea ja imaisi viikonloppuna itsensä niin mukaansa, ettei suuret suunnitelmat blogin päivittämisestä vain tuntuneet siltä korkeimmalta priotiteetiltä. Huh, milloinkohan olen osannut pysyä poissa kokonaisen viikonlopun blogin ääreltä? ;) Mutta arki on taas ovella ja alkuviikon vapaat ovat oivaa aikaa muistella lomaa ja purkaa matkalaukkua, joten kunhan saan kotimoodin taas päälle, palailen kuvasadon kera!

goodbye london 1

Joulun kynnet eivät olleet kovin jouluiset. Himoitsin kyllä punaista kynsilakkaa joulun aikaan, mutta se ei sopinut riittävän hyvin muuhun matkalaukkuni sisältöön, joten hylkäsin nopeasti ajatukset joulun väreistä, etenkin punaisesta ja kullasta. Silti, järkevyyttä ja monikäyttöisyyttä uhmasin valitessani reissulakaksi petroolinvärisen kysilakan, mutta se vain tuntui sopivan matkalle mukaan nappaamiini vaatteisiin pääsääntöisesti kivasti, joten en voinut vastustaa kokeilua vaikka se muulloin onkin ollut varsin vähällä käytöllä!

Dublinin kentällä myöhässä olevaa lentoa odotellessa ehdin vielä silmäilemään tarjolla olevia liikkeitä, ja heräteostoksena mukaan tarttui pari uutta kynsilakkasävyä, vaikka myönnettävä on, etten kyllä tarvitsisi. Toinen niistä oli herkullinen Models Own -merkkinen hilekynsilakka, joten joulun kynsilakkakombinaatio oli valmis! Petroolinvärinen pohjalakkani sai  nopeasti aatoksi hyvin kevyen hilekuorrutteen, mutta en malta odottaa, että kotona pääsen kokeilemaan hilelakkaa usemmalla kerroksella, lopputulos on varmasti herkullinen (ja järkyttävä poistaa). Kivalta se tosin näyttää varmasti myös vaaleamman kynsilakan kanssa, joten täytyy sitäkin kokeilla, jahka kotiudun.

models ownmodels own 01Pohjalakka: Ingot 656 / Hilelakka: Models Own Ibiza Mix