En edes yritä kirjoittaa pitkästi, sillä ajatustoimintani tuntuu pysähtyneen ja väsymys on ottanut vallan. Tajusin vasta, kuinka henkisesti rankka kulunut viikko oli – vaikka töitä ei enää ollut paljon, niin kuitenkin odotusta, haikeutta ja kohtaamisia sitäkin enemmän. Kai ne vetivät loppuu ja imivät voimat, ainakaan muuta syytä tälle yliajetulle ololle en keksi, aivan kuin keho olisi sanonut itsensä yhtäkkiä lopullisesti irti. Eilen viimeisen työpäivän jälkeen lysähdin kotona ensitöiksi sohvalle, istuin pimeydessä tuijottamassa ulkona leijailevaa lunta ja keho tuntui kuin olisi kasattu lyijystä. Nukahdin, mutta jotenkuten sain revittyä itseni takaisin ulos ja ihanaa Saaraa tapaamaan. Hyvä, että sain, sillä seura teki hyvää, uskomattoman hyvää, ja muutti silmäkulmassa kummitelleet kyyneeleet hymyksi.

Sama uupumus ja syvä väsymys kuitenkin palasivat tänään, ja olen maannut sohvalla pientä keskustassa poikkeamista lukuunottamatta ja ollut tekemättä oikeastaan mitään. Olen syönyt suklaata ja aivokuolleena selannut nettisivuja toisensa jälkeen, tajuamatta oikeasti sisällöstä yhtään mitään. Onneksi hetki sitten toinen ystävä soitti ja muistutti, että ota rennosti vain, nyt on lupa nukkua juuri niin paljon kuin nukuttaa. Sillä puhelulla oli käänteinen vaikutus, sain hetkeksi noustua istuma-asentoon ja kirjauduin tänne, kirjoittamaan tätä, vaikka olin jo voimattomuudessani ajatellut, että antaa olla, nyt nukun ja palaan kuvioihin vasta maanantaina.

Myönnettävä on, että kaiken väsymyksen keskellä tunnen itseni onnekkaaksi. Vaikka välillä käperrynkin kasaan, niin toisinaan on ihan hyvä hetkeksi havahtua siihen todellisuuteen, että elämässäni on uskomattoman ihania ihmisiä, joten ehkä jotain on täytynyt tehdä jossain vaiheessa oikein, sillä se kaikki ei voi olla sattumaa. Lisäksi olen edelleen sanaton kaikista niistä kauniista saatesanoista ja kannustuksista, joita sain töistä niin valtavan monelta matkaani. Myönnettävä on, etten olisi osannut odottaa, ja olen häkeltynyt, että minulla on ollut jollain tapaa merkitystä niin monelle. Voisi olla paikallaan tarkistaa seurustelukumppaneiden järjestäen väittämää kieroutunutta minäkäsitystäni ja omasta mielestänikin ehkä vähän kömpelöä omakuvaa, mutta ehkä ei nyt, nyt taidan vain nukkua. Kiitos ihanat myös teille kannustuksesta, palaan vastaamaan kommentteihinne heti kun olen vähän enemmän voimissani!