Matkaan voi lähteä kiireessä, mutta matkalta paluuseen hoppu ei vain sovi. Hyppäys lomasta rutiineihin vaatii ainakin itselle hetken palautumisen ja vaikka arki alkaisikin heti palattua, saapuu mieli lomalta vähän viiveellä. Kotiuduimme viime yönä, mutta jotenkin vielä hapuilen, viimeise viisi päivää olivat niin intensiiviset ja toki lyhytkin reissu irrottaa arjesta tehokkaasti. Nyt erityisesti reissupäiviin tuntui mahtuvan paljon, oli tekemistä ja ihana keväinen Wien, sen lisäksi perhesuhteiden ylläpito ja näkemiset pitkästä aikaa.

Olen ehkä aiemmin liikkunut vähemmän turistimoodissa kaupungilla, enemmän tehnyt täsmäiskuja kiinnostaviin kohteisiin, mutta nyt haahuilimme todella ajan kanssa keskustassa ja istuimme kivoissa kahviloissa, joita todella riittää! Kakkutiskien äärellä iskee valinnanvaikeus ja pikkuiset kahvilat värittävät katukuvaa kutsuen poikkeamaan. Vaikka olen Wienissä useita kertoja vieraillut, en ole kuitenkaan koskaan poikkennut Hotel Sacherin yhteydessä sijaitsevassa Café Sacherissa alkuperäistä sacherkakkua maistamassa, niinpä nyt oli korkea aika suunnata kuuluisaa kakkua syömään. Istahdimme kahvilaan heti ensimmäisenä lomapäivänä ja koska sää oli upea ja lämmin, emme voineet vastustaa terassia vaikka tunnelmallisilta sisätilatkin näyttivät.

Ehkä matkanteon jäljiltä itsehillintä ei ollut huipussaan, sillä emme osanneet pysytellä kohtuudessa, vaan kakkupalan sijaan tilasimme kokonaisen tornin. Neljä kerrosta kätki sisäänsä herkkuja kahdelle, myös ne sacherkakkupalat, ja muistutti kokonaisuutena hieman afternoon tean henkeä. Erityisesti suklaiset kakut sulivat suuhun ja kirsikkana tornin huipulla oli herkulliset suklaakonvehtit. Kun tornia alkoi maistelemaan kerroksittain alhaalta ylös, oli viimeisten palojen tullessa vastaan kieltämättä jo aivan täynnä eikä ihan kaikkea mitenkään jaksanut. Mutta niin hyvää oli! Hintaa tornilla oli 23 euroa, eli varsin kohtuullisesti kahden hengen annoksesta kuuluisassa kahvilassa, jonka valikoimaan sacher on kuulunut jo 180 vuotta. Vaikka kahvila onkin turistien suosiossa, suosittelen silti lämpimästi poikkeamaan vaikkapa päiväkahvin puitteissa!

  Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.

Naturhistorische Museum Wienissä on upea näky. Rakennus on nähtävyys jo itsessään, mieletön kompleksi täynnä leveitä portaikkoja, kattomaalauksia, kaiverruksia ja yksityiskohtia, mutta ei museon kokoelmat kalpene rakennuksen kauneuden rinnalla. Seinät kätkevät sisäänsä valtavan määrän ihmeitä, kauniista kivikokoelmasta meteoriitteihin ja fossiileihin, siinä missä näytteitä elämän erimuodoista menneiden aikakausien muistoihin.

Dinosaurusten taivasta hipovat luut kiehtovat ja muidenkin joskus eläneiden jättien luurangot huimaavat. Ihan oma lukunsa on se, miten kaikki on esillä, tummanruskeat vitriinit sopivat täydellisesti näiden seinien sisään ja luentotilan koukeroiset tuolit sijoittuvat jonnekin vitriinimeren väliin. Niin tunnelmallista. Näidän seinien sisällä aika vain katoaa jonnekin ja kaiken sen keskellä sitä tuntee itsensä niin kovin pieneksi. Ehdottomasti vierailun arvoinen kohde, etenkin sadepäivänä. Toki kaupunki on omalla tavallaan kaunis aina, mutta jostain syystä erityisesti sateella. Silloin turistit eivät kiidä keskustan kaduilla kamerat kädessä eikä kuhina muutenkaan täytä kaupunkia, vaan on jotenkin ihanan rauhallista. Ilma on raikas, harmaudessa jotain romanttista ja hiljaisuudessa jotain kiehtovaa.

Pusero: Zara / Hame: Zara / Kaulakoru: Glitter / Kengät: Shoeshibar

 Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.