Uskaltauduin viime viikon lopussa kampaajalle. Uskaltautuminen pätee niin nykyiseen koronatilanteeseen kuin siihen, että olen taas hyvää vauhtia alkanut kehittää kampaajakammoa ja siten kynnys on ollut kerta kerralta isompi. Jos joku ei muista, niin läpi kasvatusprosessin apunani oli ihana luottokampaaja, jonka luota lähdin ihan joka kerta tyytyväisenä. Kyseinen kampaaja muutti pari vuotta sitten Jenkkeihin ja siitä lähtien olen ollut tuuliajolla. Olen käynyt eri ja samoilla kampaajilla, mutta on myönnettävä, että joka kerta olo on jäänyt vähintään hieman epävarmaksi. Kaikki huipentui tammikuussa jälleen uuteen kokeiluun, josta jälkeen olen ollut vuorotellen vihainen ja surullinen, ja muistanut taas, miten merkityksellinen asia niinkin pinnallinen asia kuin oma luottokampaaja on.
Menin tuolle tammikuiselle kampaajalle kuva viileän vaaleasta balayagesta kännykässäni. Sanoin, etten missään tapauksessa halua lämmintä sävyä ja pidän omasta väristäni sekä olen vuosia tehnyt oman sävyn takaisinkasvatustyötä, joten en halua tuhota nähtyä vaivaa. Ja mitä sain, lämpimän kokovärin muutamalla raidalla. Olen ollut niin vihainen kokonaan värjätyistä hiuksista, niin kampaajalle kuin itsellekin, etten vaatinut tarkkaa työkuvausta ennakkoon. Käytännössä luulin, että kampaaja sai kiinni toiveistani, mutta ehkä en tajunnut, että hiushistoria olisi pitänyt selittää vielä vuolaammin. Tajusin asian vasta kun oli liian myöhäistä, luulin päässä hautuneen massan olevan syvähoito, mutta olin väärässä (jep, olisi todellakin pitänyt kysyä) ja kampaaja itsekin myönsi lopussa, että tulipa nyt vähän lämpimämpi kuin oli ajatellut, mutta katsotaan sitten seuraavalla kerralla. Noh, ei tullut seuraavaa kertaa.
Tuon kampaajakerran jälkeen tapahtui se, että hiukseni vetivät yhtäkkiä ihan hirvittävän huonoon kuntoon ja yhdeksi takkumytyksi, lopputuloksena katkeilleet ja harventuneet hiukset. Itselle hiukset ovat olleet aina tärkeä asia ja olen tehnyt pitkän työn niiden kasvatuksessa, joten kirpaisi ajatella, että olen taas vähän niin kuin lähtötilanteessa. Parilla tunnilla heitettiin pois monen vuoden työ. Onneksi väri on sentään lähellä omaa, mutta silti se lähtee pois vai kasvattamalla ja vaikuttaa kuntoon koko kasvuajan. Olen tietenkin muistuttanut itseä, että ne on vain hiukset ja asialle ei voi mitään enää, joten tällä mennään. Tuon jälkeen halusin heti mennä fiksattavaksi toiselle kampaajalle, mutta enhän tiennyt ketään ja samalla pelkäsin, mitä uusi käynti tuo tullessan niin tyylillisesti kuin hiusten kunnon kannalta.
Olin ennen koronaa jo varaamassa aikaa Turkuun suositellulle kampaajalle (kyllä, olisin ollut valmis matkustamaan Turkuun kampaajan takia), mutta sitten asiat muuttuivat, kuten tiedämme. Kampaajalle ei ollut järkevää mennä ja totesin, että mikäs tässä, jos venytän käyntiä ei siitä ainakaan hiuksille haittaa ole. Samaan aikaan olen ollut todella tyytymätön ja itkukurkussa katsonut talvikuukausina käteen jääneitä katkenneita osia.
Viime viikolla vihelsin asian poikki ja varasin ex tempore ajan vasta avattuun Sievään. Uusi pastellinen kampaamo näytti niin sievältä ja Instagramin kuvagalleria lupaili hyvää, joten päätin olla rohkea. Selitin tilanteen pitkästi varmuuden vuoksia ja yhdessä päädyttiin siihen, että kunnon takia nyt vain ei kannata tehdä paljoa. Niinpä värjättiin pintaan muutama lyhyen vaikutusajan vaalea raita lisää taittamaan pintaa ällöttävästä oranssiin taittuvasta rusehtavasta vaaleaan. Samalla myös pituutta oli pakko ottaa pois. Tiesin, etten voi odottaa ihmeitä, sillä kokoväriä värin päälle en todellakaan halua. Nyt on vain pakko aloittaa kasvatusprosessi vähän kuin alusta. Näistä kuvista näkyykin jo, että oma sävy puskee tyvestä. Latvoissa alla näkyvä ruskea on lähellä omaa väriä, mutta se ei ole, tyvikasvu näkyy sielläkin. En ymmärrä, miksi tammikuinen kampaaja päätti värjätä sävyn lähelle omaani, miksi nähdä se vaiva, etenkin kun olin sanonut pitäväni omasta hiekansävystä. Läheltä näkee, että pituuden väri on paljon lämpimämpi kuin omani, mutta sitä ei helposti tajua ellei vertaa tyveen. En itsekään heti tajunnut asiaa, vasta hiusten erilainen tuntu sai vahvistumaan asiasta.
Kaiken kaikkiaan olin todella tyytyväinen Sievään lähtötilanteen ja pyyntöni huomioiden. Tärkeintä oli se, että Isa kuunteli ja kertoi koko ajan, mitä aikoo tehdä ja miksi. Se rauhoitti mieltä ja olin koko ajan kartalla. Nyt toimittiin todella varoen kunnon takia, mutta sovittiin, että ensi kerralla yritetään paremmin fiksata asiaa haluamaani suuntaan ja mahdollistaa vähemmän selkeä kasvuraja. Alkaa kiukuttaa heti kun mietinkin, kuinka monta vuotta kasvatusprosessi vei ja kuinka hyvään kuntoon hiukseni ehdin saada, mutta noh, voisihan tilanne olla paljon pahempikin. Parasta olisi, jos käsissä nyt olisi uusi luottokampaaja, eikä enää tarvitsisi kantaa useiden eri kampaajien kokeilujen kerrostumia hiuksissa, vaan voisi aloittaa uuden järjestelmällisen työn kasvatuksessa ja kunnon kohotuksessa.
Nämä kuvat ovat siis päivä kampaajalla käynnin jälkeen. Pituudesta lähti ja ihan päällimmäisiin kerroksiin (etuosaan) tuli freesiä vaaleaa. Suht säännöllistä käyntimahdollisuutta puolsi myös se, että hinta oli järkevä, suurin piirtein kolmasosan vähemmän kuin mitä olen vaikka Qhairilla maksanut. Qhair siis on ollut ihan hyvä, mutta hinta on niin suolainen, että vaikka arvostankin käsityötä ja ammattitaitoa, itselle lähes 300 euroa kevyestä freesauksesta on vain liikaa.
Satiinihame: Yaya / Paljettijakku: Andiata / Nilkkurit: Aldo / Laukku: Coccinelle / T-paita: Zara
Kuvat: Nina, Tunnetila
